Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Temptation Island Suomi OFFICIAL
Kommentit (4625)
Ihanaa että tää kausi päättyi niin onnellisesti, että Romeo Mika ja Juulia Satu saivat toisensa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onko muut huomannut kun Kalle puhuu, varsinkin iltanuotioilla tulee esiin, että hän jotenkin hassusti nytkyttää päätä ja pitää silmiä aika "kauan" kiinni :DD En osaa paremmin selittää mitä tarkoitan, mutta jospa joku ymmärtäisi...
Itse teen tuota samaa jos jännitän puhuessani. Kuinka luonteva sinä olisit kirkkaassa valossa kameran edessä tentattavana?
Ärsyttikö sarjan aikana ketään muuta Kurosen "puolueellisuus"? Tuli hyvin ilmi kenestä piti ja kenestä ei.
Yhtä paskaa juontamista kuin aikanaan BB:Ssa Vappu Pimiällä.
Taitaa ollä käsikirjoitteuja nämä parien tarinat ja suhteet. Tarkoituksena saada keskustelua aikaan täällä palstoilla ja kukas siitä höytyy? Nooh mainostajat...
Olen aistivani että vahva mustasukkaisuuden aalto kulki av-mammojen läpi, kun näkivät Mikan ja Satun tunteikkaan jälleennäkemisen halailujen ja suudelmien kera. Olisitte halunneet olla Satun paikalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ällötti satasella toi Mika ensi jaksossa. Aidon narsistin käytöstä, kun kulissit meinaavat kaatua kameroiden edessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sori, tässä toimiva linkki
Meitä kaikkia kiinnostikin sun persekuvas.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pystytään Karriinkaa kaa puhuu sillee syvällisesti niinku silleeee
Tosielämän Hippu Kylberg
Ei kun Sanna Raipe Helminen! :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Viimeinen jakso katsottuna ja tämän hetkinen fiilis on, että "EEEEEIIIIIII!". Voi Satu, voi Satu... Mika leperteli ja mussutti viimeisellä iltanuotiolla nättejä lupauksia ja kihlasormuksenkin lupasi ostaa. Satu yritti alkuun pistää Mikan koville, mutta Mika tottuneena valehtelijana ja tosiasioiden kieltäjänä ("En oo mitään kopeloinut!", "En oo ollu lähelläkään rrajoja!") sai kännettyä homman "parhain päin". Harmi. Ennen iltanuotiota ollut kooste Mikan reissusta oli kyllä jäätävää katsottavaa ja kuvastaa hyvin koko tyypin limaisuutta, itsekkyyttä ja itserakkautta. Hyih.
Mielestäni Mikan ja Sadun lasten hankintaan liittyvät erimielisyydet jäivät melko vähälle huomiolle. Jos Sadusta tuntuu vähäänkään siltä, että hän voisi haluta vielä joskus lapsia, niin meinaako hän tosiaan sivuuttaa nuo fiilikset ihan kokonaan ainoastaan sen takia, että Mika niin haluaa? Entä miten sitten joskus, kun ikää on jo 40+ ja lasten hankinta alkaa olla liian myöhäistä, alkaakohan kenties kaduttaa jossain vaiheessa? Mielestäni kyseessä on kuitenkin sen verran suuri asia, että sitä pitäisi oikeasti pohtia ihan ajatuksen kanssa ennen kuin menee naimisiin miehen kanssa, joka ei oikeasti KOSKAAN aio hankkia lapsia. Toivottavasti Satu on tosiaan nämäkin asiat miettinyt läpi omien halujen ja toiveiden kannalta, ei MIKAN päätösten perusteella. Jotenkin surettaa ihan kauheasti Sadun kohtalo, vaikka kyseessä onkin ihan vieras ihminen. Häneen on kai näin naisena, joka on kokenut itsekin huonoja ja erittäin huonoja parisuhteita, todella helppo samaistua.
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni Mikan ja Sadun lasten hankintaan liittyvät erimielisyydet jäivät melko vähälle huomiolle. Jos Sadusta tuntuu vähäänkään siltä, että hän voisi haluta vielä joskus lapsia, niin meinaako hän tosiaan sivuuttaa nuo fiilikset ihan kokonaan ainoastaan sen takia, että Mika niin haluaa? Entä miten sitten joskus, kun ikää on jo 40+ ja lasten hankinta alkaa olla liian myöhäistä, alkaakohan kenties kaduttaa jossain vaiheessa? Mielestäni kyseessä on kuitenkin sen verran suuri asia, että sitä pitäisi oikeasti pohtia ihan ajatuksen kanssa ennen kuin menee naimisiin miehen kanssa, joka ei oikeasti KOSKAAN aio hankkia lapsia. Toivottavasti Satu on tosiaan nämäkin asiat miettinyt läpi omien halujen ja toiveiden kannalta, ei MIKAN päätösten perusteella. Jotenkin surettaa ihan kauheasti Sadun kohtalo, vaikka kyseessä onkin ihan vieras ihminen. Häneen on kai näin naisena, joka on kokenut itsekin huonoja ja erittäin huonoja parisuhteita, todella helppo samaistua.
Ihan varmasti kaduttaa jossain vaiheessa, viimeistään vanhana. Lapsihaaveet on oikeasti tässä ihmiselämässä niitä harvoja asioita, joista ei vaan voi luopua toisen ihmisen takia ilman, että se kaduttaa tai katkeroittaa jossain vaiheessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni Mikan ja Sadun lasten hankintaan liittyvät erimielisyydet jäivät melko vähälle huomiolle. Jos Sadusta tuntuu vähäänkään siltä, että hän voisi haluta vielä joskus lapsia, niin meinaako hän tosiaan sivuuttaa nuo fiilikset ihan kokonaan ainoastaan sen takia, että Mika niin haluaa? Entä miten sitten joskus, kun ikää on jo 40+ ja lasten hankinta alkaa olla liian myöhäistä, alkaakohan kenties kaduttaa jossain vaiheessa? Mielestäni kyseessä on kuitenkin sen verran suuri asia, että sitä pitäisi oikeasti pohtia ihan ajatuksen kanssa ennen kuin menee naimisiin miehen kanssa, joka ei oikeasti KOSKAAN aio hankkia lapsia. Toivottavasti Satu on tosiaan nämäkin asiat miettinyt läpi omien halujen ja toiveiden kannalta, ei MIKAN päätösten perusteella. Jotenkin surettaa ihan kauheasti Sadun kohtalo, vaikka kyseessä onkin ihan vieras ihminen. Häneen on kai näin naisena, joka on kokenut itsekin huonoja ja erittäin huonoja parisuhteita, todella helppo samaistua.
Ihan varmasti kaduttaa jossain vaiheessa, viimeistään vanhana. Lapsihaaveet on oikeasti tässä ihmiselämässä niitä harvoja asioita, joista ei vaan voi luopua toisen ihmisen takia ilman, että se kaduttaa tai katkeroittaa jossain vaiheessa.
Samaa mieltä! Itsekään en ollut vielä 5 vuotta sitten varma, haluanko ikinä lapsia. Tai en siis ollut ikinä kokenut minkäänlaista vauvakuumetta ja ystävien lapset olivat "ihan söpöjä". Olin parisuhteessa, jossa mies ei halunnut lapsia luultavasti ikinä (tosin pieni mahdollisuus oli, että ehkä sitten joskus lähempänä 40-vuoden ikää voisi yhden haluta, jos elämäntilanne on hyvä). Pohdin asiaa yli vuoden ja koin jonkinlaisen "herätyksen" miettiessäni elämääni eläkeikäisenä. Mitä sitten jos mies vaikka kuolisi? Mitä minulle sitten jäisi? Ei mitään. Parisuhde kaatui pikkuhiljaa myös muihin erimielisyyksiin ja aika pian sen jälkeen tutustuin uuteen mieheen, joka ehdottomasti halusi perustaa perheen. Ei mennyt pitkään, kun tulin raskaaksi ja nyt meillä on kaksi täydellistä lasta ja olen onnellisempi kuin koskaan. Olen NIIN onnellinen, että en jäänyt vanhaan suhteeseen, koska uskon, että jossain vaiheessa elämää (viimeistään joskus vanhainkodissa) olisin kokenut suurta katumusta ja katkeruutta siitä, että lapsia ei tullut hankittua. Joten Satu, jos luet tätä, niin toivottavasti mietit asiaa vielä kerran tältä kannalta. Ihan oikeasti. Niin tärkeästä asiasta on kyse, että sitä ei kannata ohittaa, vaikka suhde muuten tuntuisikin onnelliselta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni Mikan ja Sadun lasten hankintaan liittyvät erimielisyydet jäivät melko vähälle huomiolle. Jos Sadusta tuntuu vähäänkään siltä, että hän voisi haluta vielä joskus lapsia, niin meinaako hän tosiaan sivuuttaa nuo fiilikset ihan kokonaan ainoastaan sen takia, että Mika niin haluaa? Entä miten sitten joskus, kun ikää on jo 40+ ja lasten hankinta alkaa olla liian myöhäistä, alkaakohan kenties kaduttaa jossain vaiheessa? Mielestäni kyseessä on kuitenkin sen verran suuri asia, että sitä pitäisi oikeasti pohtia ihan ajatuksen kanssa ennen kuin menee naimisiin miehen kanssa, joka ei oikeasti KOSKAAN aio hankkia lapsia. Toivottavasti Satu on tosiaan nämäkin asiat miettinyt läpi omien halujen ja toiveiden kannalta, ei MIKAN päätösten perusteella. Jotenkin surettaa ihan kauheasti Sadun kohtalo, vaikka kyseessä onkin ihan vieras ihminen. Häneen on kai näin naisena, joka on kokenut itsekin huonoja ja erittäin huonoja parisuhteita, todella helppo samaistua.
Ihan varmasti kaduttaa jossain vaiheessa, viimeistään vanhana. Lapsihaaveet on oikeasti tässä ihmiselämässä niitä harvoja asioita, joista ei vaan voi luopua toisen ihmisen takia ilman, että se kaduttaa tai katkeroittaa jossain vaiheessa.
Samaa mieltä! Itsekään en ollut vielä 5 vuotta sitten varma, haluanko ikinä lapsia. Tai en siis ollut ikinä kokenut minkäänlaista vauvakuumetta ja ystävien lapset olivat "ihan söpöjä". Olin parisuhteessa, jossa mies ei halunnut lapsia luultavasti ikinä (tosin pieni mahdollisuus oli, että ehkä sitten joskus lähempänä 40-vuoden ikää voisi yhden haluta, jos elämäntilanne on hyvä). Pohdin asiaa yli vuoden ja koin jonkinlaisen "herätyksen" miettiessäni elämääni eläkeikäisenä. Mitä sitten jos mies vaikka kuolisi? Mitä minulle sitten jäisi? Ei mitään. Parisuhde kaatui pikkuhiljaa myös muihin erimielisyyksiin ja aika pian sen jälkeen tutustuin uuteen mieheen, joka ehdottomasti halusi perustaa perheen. Ei mennyt pitkään, kun tulin raskaaksi ja nyt meillä on kaksi täydellistä lasta ja olen onnellisempi kuin koskaan. Olen NIIN onnellinen, että en jäänyt vanhaan suhteeseen, koska uskon, että jossain vaiheessa elämää (viimeistään joskus vanhainkodissa) olisin kokenut suurta katumusta ja katkeruutta siitä, että lapsia ei tullut hankittua. Joten Satu, jos luet tätä, niin toivottavasti mietit asiaa vielä kerran tältä kannalta. Ihan oikeasti. Niin tärkeästä asiasta on kyse, että sitä ei kannata ohittaa, vaikka suhde muuten tuntuisikin onnelliselta.
Mä niin toivon ettei satu halua niitä rääkyviä itkuisia lapsia elämäänsä vaan eläisi ja matkustaisi onnellisena elämänsä loppuun Mikan kanssa ja nauttisi joka hetkestä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkä tuo Satu ajatteli vähän aikuismaisemmin asioita että kameroiden edessä ei ala puimaan parisuhdetta jatkaako vai eikö. Niin minäkin oisin tehnyt.
Jäi vähän kaivelemaan Tuo Mikan kommentti, että sormus ON lupaus kosinnasta. Eikös se sormus OLE kosinta...?
Justjoo..
Vierailija kirjoitti:
Sori, tässä toimiva linkki
Panisin
"Kyllä tästä on puhuttu, että kyl me kuitenki samassa sängyssä nukutaan. Ei se nyt oo mikään ongelma. Niin, kyllähän se varmaan noihin meidän sääntöihin tota, no joo, arvostan tuota naista niin paljon, et tota, tuskin me nyt lähdetään mihinkään semmoseen. Mutta ollaan nyt samassa sängyssä ja nukutaan ja herätään aamulla, eikä olla missään lusikassa. (purskahtaa nauruun)"
Suora lainaus Mikan suusta 24h-treffien iltana. "Tuskin me nyt lähdetään mihinkään semmoiseen". Jaa mihinkä? Melkoinen herrasmies on, kun TUSKIN lähtee tekemään mitään toisen naisen kanssa sängyssä... Ja tämäkin siis sellaisella mikamaisen itsevarmalla ja rehentelevällä äänensävyllä kerrottuna. Oikeesti, miten joku voikin olla noin limainen?!
Suora lainaus Nanalta (tää siis yrittää olla vastaus kysymykseen, kaduttaako tänne lähtö ollenkaan):
"Siis ei silleen, siis kaduttaa siis joo silleen periaattees niinku oma käytös tommonen tääl, mut ei mua kaduta se, että mä oon lähteny tänne, siis silleen kaduttaa se, et me lähettiin parisuhtees tänne. Niinku just on ollu niin siisti reissu ja tolleen niin en mä niinku vaihtas pois tätä. En ois just lähteny jos oisin tienny et tää menee tälleen niinku ku mä olin niin varma, et meillä on avoin (?) parisuhde et mä olin niin varma, et me tullaan vetään tää hyvin niin sen takii mä just lähdin tänne, koska kuka nyt haluu tulla näyttään just silleen periaattees et sun parisuhde on heikko tai silleen ja jos sun pitää mokaa tai tolleen. -- Mut toisaalt täshän sen tai tai täshän sen näki tai siis silleen."
Oikeesti! Kuka siis niinku puhuu tolleen tai niinku periaattees niinku kenen ulosanti on niinku tollasta tai siis onko toi ihan normaalia ton ikäsillä tytöillä tai siis tolleen niinku puhuu tai silleen?
Alue: Aihe vapaa
Satu näytti tosi hyvältä iltanuotiolla.