Olen niiiiin ylpeä kahdesta pojastani! Miksi?

Näin jotkut yrittävät peittää pettymystään, jota eivät ehkä edes tiedosta.

T:tytön ja pojan äiti

Eli kaksi poikaa. Yleensä valitetaan, että halusin tytön mutta sainkin pojan tai päinvastoin.

ja syyt varmaan noi mitä luettelit, sainkin kaksi poikaa ja tytön ja en voisi onnellisempi tytöstäni olla, toisenkin haluaisin hälle kaveriksi.

Siltikin valkkaisin sen kaksi poikaa kuin kaksi tyttöä pelkästään, mutta paras on kun on molempia =)

itsellä ni kolme tyttöä ja poika. Kun kahden tytön jälkeen tuli poika, olin aluksi ihan tyrmistynyt. Pelkäsin, etten ymmärrä pienten poikien maailmaa, mutta näköjään siihen oppii :)



Kun pojasta sitten oli tulossa isoveli, hän halusi aina pikkuveljen, mutta näyttää siskokin kelpaavan :)

Jos vielä vauvan saisin, toivoisin, että tulee poika, niin olisi veljeksillä seuraa toisistaan. Kuvittelisin, että siskon ja veljen suhde on erilainen kuin siskon ja siskon tai veljen ja veljen

en tiedä miksi, ehkä kun olen kahden veljen sisko? on isoveli ja pikkuveli, poikein elämä on niin tuttua :) ja kiva että ovat samaa sukupuolta :)

Eli kaksi poikaa ja kaksi tyttöä.

Molemmissa on puolensa ;) molemmat yhtä rakkaita.



Silti olen onnellinen että minulla on myös tyttöjä.

Tiedän että aikuisiällä tulemme olemaan tyttöjen kanssa enemmän tekemisissä (niinkuin minä olen äitini kanssa)

Tyttöjen lapset tulevat varmasti olemaan enemmän meidän kanssamme kuin poikien lapset (kokemukset anopin kanssa)

Vaikka kaikki rakkaita ovatkin, niin kyllähän toinen ja kolmas poika oli vähän " pettymys" jos sellaista sanaa nyt voi käyttää. Rakkaita poikia ovat kyllä meille, mutta itse ainakin olen aina haaveillut myös tytöstä, ehkä sen joskus vielä saan. Jos en saa niin ihan tyytyväinen olen näinkin. Mieheni oli vielä enemmän " pettynyt" . Hänellä on vain yksi veli ei siis siskoja ja nyt kolme poikaa niin kyllä mies on vähän myös tyttöä toivonut.

ja en ole tyttöä kaivannut, jos teen vielä kolmannen olen varma, että poika tulee. Näin on mulle tarkotettu!

Tulette olemaan poikienne lapsille " kakkosmummeja" , sillä tyttären lapset ovat rakkaimpia.

ja ainoa harmitukseni on se, että kun ei ole tyttöä, niin jotenkin kyllä se oman tytön lapsi olisi jotain taivaan manssaa...

ainakin tiedän miten ihanan kalsasti suhtaudun omaan anoppiini, mutta en omaan äitiini...

Vierailija:

Tulette olemaan poikienne lapsille " kakkosmummeja" , sillä tyttären lapset ovat rakkaimpia.

Lapsenlapsille läheisin isovanhempi on äidinäiti, sitten äidinisä, isänäiti ja viimeisenä isänisä. EI tietenkään AINA ole näin, mutta tosi usein.



Sillä sen äidinäidin on helpompi tulla hössöttämään vauva- ja lapsijuttuja oman tyttärensä kanssa, kuin että hän menisi samoja juttuja tekemään miniänsä kanssa. Näin se vaan on. Itsekin huomaan kyllä tuttavapiirissä, että lähes kaikissa perheissä äidin vanhemmat ovat enemmän tekemisissä lastenlasten kanssa kuin isän vanhemmat.

- Onko syy kotoa opitussa mallissa? Meillä veli oli äidille läheisempi kuin minä.

- Onko syy patriarkaalinen ja sovinistinen isäni? Isäni on aina pitänyt miestä perheen päänä ja aivoina, joiden kanssa keskustellaan fiksuja. Naiset kuuluvat lähinnä keittiöön (piiloviesti).

- Onko syy yhteiskunnassa? Miehillä on parempi palkka ja tunnetusti keski-ikäinen valkoinen mies on tämän yhteiskunnan pomo.



Jostain löytyy syy. Myös olen tajunnut, että ainoa syy, miksi olisin halunnut tytön on se, että " täydellisyyteen" kuuluu molemmat osapuolet. Perfektionististista se olisi mukava asia.





Meidänkin perheessä poika oli äidilleen läheisempi, ehkä sitä kautta toivoin itsekin poikaa. Nämä on tällaisia sukupolvelta toiselle päähän iskostettuja juttuja, jotka aion ainakin omalta kohdaltani katkaista. Kun sitten olikin tiedossa, että tyttö on tulossa, niin olikin melkoisesti miettimistä! ASiat käytyäni läpi heitin romukoppaan nämä vanhahtavat ajatukset ja aion kasvattaa tytöstän naisen, joka arvostaa itseään ja naiseuttaan! (Toisin kuin joskus äitinsä..) Tytöstäni ei tule nyrkin ja hellan välissä elävä ovimatto, joka kumartaa miestä ylempänä olentona, sen voin jo hänelle omilla asenteillanikin opettaa.

Varsinkin kun olisin nyt kypsä kasvattamaan tyttöä kun olen löytänyt oman naiseuteni ja voimani. Nuorempana olisin vain siirtänyt omat epävarmuuteni ja pelkoni häneen.

Miksi?

Meissä virtaa vielä se sama talonpoikien veri, jotka toivoivat raskaalle työlle miehistä jatkajaa tekemään ja jakamaan työtä.



Myöhemmin miehestä haluttiin sukunimen jatkaja. Nykyään hän nainekin saa pitää kumman tahansa sukunimen omansa tai miehensä ja päinvastoin.



Meilläkin arvostettiin veljiäni enemmän. Varsinkin isänisäni piti vanhinta veljeäni suorastaan jalustalla.



TOTTA sekin että äidinäitini oli minulle kaikki kaikessa.

Hän otti mukaansa ja arvosti omalla tavallaan.



Minulla on poikia ja tyttöjä.

TIETOISESTI kasvatan pojistani miehiä jotka pitävät naisia samalla viivalla olevina. Törmään tähän päivittäin.



Samaan aikaan kannustan tyttäriäni uskomaan itseensä naisina ja tyttöinä. Luottamaan itseensä ja osaamiseensa.



Tämä on haaste kaikille vanhemmille.

Kasvattaa lapsi siten, että hän myöhemmin arvostaisi kumpaakin sukupuolta ihmisenä.



Isovanhemmuudesta:Meillä myös siten että omat vanhemmat luontevasti läheisemmät. Siten myös lapsille.

Mieheni vanhempiin on pakko tietoisesti tsempata että oltaisiin tekemisissä.

Kaikille äitiyttä/isyyttä ei suoda ollenkaan.. Nautitaan lapsistamme!

Meistä tytöistä kasvatettiin itsenäisiä, ahkeria ja erittäin voimakkaasti feministisiä.

Meiltä odotettiin, että pärjäisimme koulussa juuri niin hyvin kuin taitomme edellyttivät, jotta saisimme hyvän pohjan koulutukselle ja tottuisimme siihen, että ikävä kyllä naisten täytyy tehdä enemmän töitä pärjätäkseen maailmalla.

Meiltä odotettiin, että osallistumme kotitöihin. Ihan kaikkiin kotitöihin, jotta osaisimme tehdä kaiken itse ja pärjäisimme omillamme tuli eteen tilanne mikä hyvänsä. Kun saimme ajokortin, meidän ensimmäinen työmme kotona oli vaihtaa autoon renkaat ja käydä laittamassa niihin ilmaa, tankata auto ja täyttää pissapoika =)

Meidän kanssamme keskusteltiin päivittäin kulttuurista, politiikasta, historiasta ja ennen kaikkea feminismistä.

Kun veljemme syntyi, häntä pidettiin pienenä pehmoleluna. Häntä paapottiin maasta taivaaseen, hänen ei tarvinnut tehdä mitään, osata mitään eikä hänen annettu osallistua mihinkään. Suurimmalla osalla teistä on lapsia, joten tiedätte, että rakkauden ja hoivan jälkeen lapsi haluaa eniten näyttää vanhemmilleen olevansa täysi perheenjäsen ja haluaa näyttää pystyvänsä osallistumaan perheen töihin. Veljemme jätettiin tämän kaiken ulkopuolelle.

Nyt aikuisena hän on naisten riepoteltava reppana, joka menee pätkätyöstä toiseen ja makaa lopun päivää kämpillä, jos ei ole juomassa. Hän kuvittelee naisten olevan piruja, jotka pyörittävät tätä maata salaa kabineteissaan.

Itselläni on kolme tytärtä, jotka olen kasvattanut samalla tavalla kuin itseni on kasvatettu. Lisäksi minulla on vanhemmalla iällä saatu poika, jonka kasvatuksesta joudun päivittäin vääntämään itseni kanssa kättä. Olisi helpompi antaa hänen vain kasvaa siinä sivussa, kuten veljeni kasvoi, kuin kääntää oma filosofiani päälaelleen ja alkaa pitää poikia täysin tasa-arvoisina ihmisinä, jotka kykenevät samaan kuin tytötkin.

Et voi tietää millaista tyttären kanssa voi olla jos sulla on pelkkiä poikia.Siksi minusta on hassua että joku sanoo" en kaipaa tyttöä" ,sulla on poikia ja olet tottunut poikien maailmaan.Meillä on 2 poikaa ja tytär.Tyttären kanssa meillä on paljon yhteistä,tulevaisuudessa voimme harrastaa yhdessä jne tehdä tyttöjen juttuja.Se on ihanaa! Voin sanoa että jäisin paljosta paitsi ilman tyttöä! (vaikka pojat ovat ihania omalla tavallaan).

olevansa ylpeä pojistaan, koska...



-ne ovat ns. raskaampia, saa leveillä sillä että kestää niitä (vaikkei kestäiskään)

-Ne eivät vatvo ihmissuhdeasioita eikä niitten kanssa tarvi seurustella henkilökohtaisesti kovinkaan paljon.

-Se on nimen omaan kivaa että mulla ei ole veren velvoitetta miniään ja hänen lapsiinsa. Kaikki lastenlapset ovat meille tervetulleita niin kauan kuin pelataan minun säännöilläni. Toivon että ne säännöt ei kelpaa miniöille, etten joudu viettämään vanhuuttanikin lastenhoidossa.



Onhan tytössäkin hyvä puolensa:

-Sitä saa pukea ja riisua ja koristella, leikkiä lapsuuden nukkeleikkejä uudelleen.

On aika teko-pyhää sanoa " en kaipaa tyttöä" kuten joku jo kirjoittikin, ei sitä voi tietää..