Lue keskustelun säännöt.
Harrastatteko luovaa kirjoittamista?
23.03.2016 |
Työttömäksi jäätyäni olen alkanut harrastaa luovaa kirjoittamista. Aloitin romaanin käsikirjoittamisen, mutta se jäi kesken :-) Nyt kirjoittelen lyhyempiä tarinoita.
Mistä te muut kirjoitusharrastajat saatte inspiksiä? Kuinka usein kirjoitatte ja kuinka paljon kerralla suunnilleen?
Kommentit (26)
Lasketaanko palsta-avautumiset milloin minäkin roolihahmona? :)
terveisin kotiäiti saimaasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eräs PlAh kirjoitti:
Tässä nyt pari asiaa.
Suosittelen kirjoittamaan joka arkipäivä ja useamman tunnin kerrallaan mikäli sinulla on vähänkään vakavampia tavoitteita. Varaa kirjoittamiselle aika ja yritä pitää huolta, että saat olla rauhassa. 2000 sanaa on järkevä päivätavoite. Tästä kannattaa pitää kiinni vaikka "inspiraatiota" ei olisi.
Kirjoittamista oppii vain kirjoittamalla ja lisäksi lukemalla. Kannattaa lukea paljon ja erilaisia kirjoja. Klassikkoihin tutustuminen ei ole haitaksi.
Kun saat jotain valmiiksi laita se jäähtymään. Vähintäänkin useammaksi päiväksi. Romaanin suhteen jopa muutamaksi viikoksi. Sitten luet tekstisi uudestaan "punakynää" käyttäen. Etsi kirjoitusvirheitä, tautologioita, epäloogisuuksia, turhaa lässytystä, turhia kirosanoja sekä turhaa kuvailua.
Jos dialogisi ei välitä tunnesisältöä kontekstin kautta korjaa sitä ("Tule tänne!", Pekka huusi raivostuneesti.)
Jos dialogisi vaatii toimiakseen kirosanoja, korjaa sitä ("Voi perkeleen saatana!", Pekka huusi.)
Tiivistä.
Vältä minä-muotoista kerrontaa. Maailmassa on vain pari mestaria, jotka tekevät sen onnistuneesti. Kiusaus minä-muotoon on suuri aloittelevilla kirjoittajilla, mutta sellaisen lukeminen on helposti yhtä raskasta ja vieraannuttavaa kuin käsivarakameralla kuvatun elokuvan katselu.
Kiitos vinkeistä! Ehdottamasi ohjelma kuulostaa kurinalaiselta ja järjestelmälliseltä – en tiedä, pystynkö sellaiseen, mutta aion yrittää.
Sanoit, että kirjoitusaikataulusta / -määrästä kannattaa pitää kiinni, vaikka inspiraatiota ei olisi. Miten ihmeessä siihen pystyy? Kirjoitatko väkisin? Eikö siitä synny huonoa (väritöntä, persoonatonta ja tunneköyhää) kerrontaa? Minulla nimittäin käy niin. Tekeekö harjoitus tässä mestarin?
Ap.
Vierailija kirjoitti:
Lasketaanko palsta-avautumiset milloin minäkin roolihahmona? :)
terveisin kotiäiti saimaasta.
Lasketaan, jos avautumisia motivoi kirjallisen ilmaisun ja tarinankerronnan halu. :-)
Ap.
Täällä entinen kirjailijanalku, nykyinen provotehtailija :D
Joskus olisi kiva aloittaa taas...
AV-palstalla harrastan tuhoavaa kirjoittamista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eräs PlAh kirjoitti:
Tässä nyt pari asiaa.
Suosittelen kirjoittamaan joka arkipäivä ja useamman tunnin kerrallaan mikäli sinulla on vähänkään vakavampia tavoitteita. Varaa kirjoittamiselle aika ja yritä pitää huolta, että saat olla rauhassa. 2000 sanaa on järkevä päivätavoite. Tästä kannattaa pitää kiinni vaikka "inspiraatiota" ei olisi.
Kirjoittamista oppii vain kirjoittamalla ja lisäksi lukemalla. Kannattaa lukea paljon ja erilaisia kirjoja. Klassikkoihin tutustuminen ei ole haitaksi.
Kun saat jotain valmiiksi laita se jäähtymään. Vähintäänkin useammaksi päiväksi. Romaanin suhteen jopa muutamaksi viikoksi. Sitten luet tekstisi uudestaan "punakynää" käyttäen. Etsi kirjoitusvirheitä, tautologioita, epäloogisuuksia, turhaa lässytystä, turhia kirosanoja sekä turhaa kuvailua.
Jos dialogisi ei välitä tunnesisältöä kontekstin kautta korjaa sitä ("Tule tänne!", Pekka huusi raivostuneesti.)
Jos dialogisi vaatii toimiakseen kirosanoja, korjaa sitä ("Voi perkeleen saatana!", Pekka huusi.)
Tiivistä.
Vältä minä-muotoista kerrontaa. Maailmassa on vain pari mestaria, jotka tekevät sen onnistuneesti. Kiusaus minä-muotoon on suuri aloittelevilla kirjoittajilla, mutta sellaisen lukeminen on helposti yhtä raskasta ja vieraannuttavaa kuin käsivarakameralla kuvatun elokuvan katselu.
Kiitos vinkeistä! Ehdottamasi ohjelma kuulostaa kurinalaiselta ja järjestelmälliseltä – en tiedä, pystynkö sellaiseen, mutta aion yrittää.
Sanoit, että kirjoitusaikataulusta / -määrästä kannattaa pitää kiinni, vaikka inspiraatiota ei olisi. Miten ihmeessä siihen pystyy? Kirjoitatko väkisin? Eikö siitä synny huonoa (väritöntä, persoonatonta ja tunneköyhää) kerrontaa? Minulla nimittäin käy niin. Tekeekö harjoitus tässä mestarin?
Ap.
En ole tuo kommentoija, mutta... niin sanottu tyhjän paperin kammo, eli writer's block johtuu suorituspaineista. Jos koko ajan miettii että on pakko kirjoittaa tasokasta tekstiä niin todennäköisesti ei kirjoita yhtään mitään. Parempi kirjoittaa vaikka paljon huonoa ja vähän hyvää. Aina voi editoida ne huonot kohdat pois. Kirjoittaminen pitää luovuuden liikkeellä. Liika kontrollointi tappaa luovuuden. Teemalta tuli joskus hyvä dokumentti luovuudesta, jossa tieteelliseltä pohjalta testattiin miten luovuus toimii. Jollain laitteella saatiin "sammutettua" osa aivoista, se osa joka toimii kontrolloi ajatuksia ja järkeilee, niin ongelmienratkaisu onnistui paremmin näin, eli luovuus tavallaan lisääntyi. Liika järkeily on luovuuden vihollinen. Järkeilyn paikka on sitten siinä vaiheessa kun käy kirjoittamaansa tekstiä läpi sen punakynän kanssa.
PS. Tällä palstallahan kaikki aloittelevat romaanikirjailijat trollailee. Näkeehän sen jo otsikoista.
Harrastan novellien kirjoittamista. Aiheita ja inspiraatioita saan kaikesta näkemästäni. Olen ottanut aiheita tarinoilleni jopa tällaisilta nettipalstoilta (ihmiset kirjoittavat anonyymeinä tavattoman henkilökohtaisesti ja tunteikkaasti kokemuksistaan :)
Kirjoitan unipäiväkirjaa melko säännöllisesti, mikä on hyvää ja mielekästä harjoitusta. Näen paljon unia, joissa on vivahteikkaita kohtauksia ja syviä symbolirakenteita. Tiedostamattomani on vilkas maailma. Toisinaan kirjoitan unistani novelleja. Paraikaakin olen työstämässä yhtä untani novelliksi.
Mitä tulee luovaan kirjoittamiseen, pidän mielessäni yhden korkean periaatteen: huono tarina on parempi kuin nolla tarinaa. Olen aiemmin pelännyt luovaa kirjoittamista, koska olen pelännyt epäonnistumista, sitä, että olen tyytymätön aikaansaannokseeni ja joudun pettymään. Olen suojellut ja vaalinut itseluottamustani kuin haurasta, siipirikkoa lintua siten, etten ole luonut mitään. Kun ymmärsin, että luominen (silloinkin, kun luomus jää omaan vaatimustasoon nähden vajavaiseksi) on elämän rakastamista, ja luomisen estävä pelko elämän vihaamista, aloin kirjoittaa kokonaisia tarinoita.
Eli huono on parempi kuin ei mitään. Sellaisen neuvon minä antaisin :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eräs PlAh kirjoitti:
Tässä nyt pari asiaa.
Suosittelen kirjoittamaan joka arkipäivä ja useamman tunnin kerrallaan mikäli sinulla on vähänkään vakavampia tavoitteita. Varaa kirjoittamiselle aika ja yritä pitää huolta, että saat olla rauhassa. 2000 sanaa on järkevä päivätavoite. Tästä kannattaa pitää kiinni vaikka "inspiraatiota" ei olisi.
Kirjoittamista oppii vain kirjoittamalla ja lisäksi lukemalla. Kannattaa lukea paljon ja erilaisia kirjoja. Klassikkoihin tutustuminen ei ole haitaksi.
Kun saat jotain valmiiksi laita se jäähtymään. Vähintäänkin useammaksi päiväksi. Romaanin suhteen jopa muutamaksi viikoksi. Sitten luet tekstisi uudestaan "punakynää" käyttäen. Etsi kirjoitusvirheitä, tautologioita, epäloogisuuksia, turhaa lässytystä, turhia kirosanoja sekä turhaa kuvailua.
Jos dialogisi ei välitä tunnesisältöä kontekstin kautta korjaa sitä ("Tule tänne!", Pekka huusi raivostuneesti.)
Jos dialogisi vaatii toimiakseen kirosanoja, korjaa sitä ("Voi perkeleen saatana!", Pekka huusi.)
Tiivistä.
Vältä minä-muotoista kerrontaa. Maailmassa on vain pari mestaria, jotka tekevät sen onnistuneesti. Kiusaus minä-muotoon on suuri aloittelevilla kirjoittajilla, mutta sellaisen lukeminen on helposti yhtä raskasta ja vieraannuttavaa kuin käsivarakameralla kuvatun elokuvan katselu.
Kiitos vinkeistä! Ehdottamasi ohjelma kuulostaa kurinalaiselta ja järjestelmälliseltä – en tiedä, pystynkö sellaiseen, mutta aion yrittää.
Sanoit, että kirjoitusaikataulusta / -määrästä kannattaa pitää kiinni, vaikka inspiraatiota ei olisi. Miten ihmeessä siihen pystyy? Kirjoitatko väkisin? Eikö siitä synny huonoa (väritöntä, persoonatonta ja tunneköyhää) kerrontaa? Minulla nimittäin käy niin. Tekeekö harjoitus tässä mestarin?
Ap.
Et sinä voi etukäteen tietää millaisen helmen tulet vahingossa löytämään tai mihin aivan uuteen suuntaan tarinasi/henkilösi liikkuu sen "huonon" rupeaman aikana. Lisäksi kuten totesin kirjoittamista oppii ainoastaan kirjoittamalla. Tekniikkasi paranee aina kun teet sitä. Jos tulos on paskaa se on ainakin kirjoitettu ulos päästäsi ja voit siirtää sen ö-mappiin.
Lisäksi kun jatkat tällaista tarpeeksi kauan huonous vähenee, kelpo kama lisääntyy ja mahtavia juttuja syntyy useammin. Kirjailija on se, joka kirjoittaa.
Misty kirjoitti:
Harrastan novellien kirjoittamista. Aiheita ja inspiraatioita saan kaikesta näkemästäni. Olen ottanut aiheita tarinoilleni jopa tällaisilta nettipalstoilta (ihmiset kirjoittavat anonyymeinä tavattoman henkilökohtaisesti ja tunteikkaasti kokemuksistaan :)
Kirjoitan unipäiväkirjaa melko säännöllisesti, mikä on hyvää ja mielekästä harjoitusta. Näen paljon unia, joissa on vivahteikkaita kohtauksia ja syviä symbolirakenteita. Tiedostamattomani on vilkas maailma. Toisinaan kirjoitan unistani novelleja. Paraikaakin olen työstämässä yhtä untani novelliksi.
Mitä tulee luovaan kirjoittamiseen, pidän mielessäni yhden korkean periaatteen: huono tarina on parempi kuin nolla tarinaa. Olen aiemmin pelännyt luovaa kirjoittamista, koska olen pelännyt epäonnistumista, sitä, että olen tyytymätön aikaansaannokseeni ja joudun pettymään. Olen suojellut ja vaalinut itseluottamustani kuin haurasta, siipirikkoa lintua siten, etten ole luonut mitään. Kun ymmärsin, että luominen (silloinkin, kun luomus jää omaan vaatimustasoon nähden vajavaiseksi) on elämän rakastamista, ja luomisen estävä pelko elämän vihaamista, aloin kirjoittaa kokonaisia tarinoita.
Eli huono on parempi kuin ei mitään. Sellaisen neuvon minä antaisin :)
Juurikin näin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
1. vastaajalle: Miten niin minäkertoja on tylsä ja puuduttava? Onko se siis oma mielipiteesi?
Ohittaja
Vierailija kirjoitti:
Lasketaanko palsta-avautumiset milloin minäkin roolihahmona? :)
terveisin kotiäiti saimaasta.
Kirjoittelen satuja ja tarinoita rasisteista. Olen tasku romaani ja kirjoitan jatkoromaaneista
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
1. vastaajalle: Miten niin minäkertoja on tylsä ja puuduttava? Onko se siis oma mielipiteesi?
Ohittaja
Ei ole mielipiteeni.
Hyvä minä-muotoinen tarinankerronta on proosan vaikeimpia tyylilajeja. Lisäksi se on tyypillinen kerrontamuoto, joka vetää aloittelevia kirjoittajia puoleensa. Sen välttäminen kirjoittamisen alkuvaiheessa on viisautta ja tämä neuvo löytyy likimain jokaisesta kirjoittamisen oppaasta.
Toki jokainen voi tehdä aivan kuten haluaa ja jättää kaikki neuvot ja aiemmin muiden oppimat asiat huomiotta. Niinkin on noustu maailman huipulle.
Vierailija kirjoitti:
Lasketaanko palsta-avautumiset milloin minäkin roolihahmona? :)
terveisin kotiäiti saimaasta.
Kirjoittelen satuja ja tarinoita rasisteista. Olen tasku romaani ja kirjoitan jatkoromaaneista
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eräs PlAh kirjoitti:
Tässä nyt pari asiaa.
Suosittelen kirjoittamaan joka arkipäivä ja useamman tunnin kerrallaan mikäli sinulla on vähänkään vakavampia tavoitteita. Varaa kirjoittamiselle aika ja yritä pitää huolta, että saat olla rauhassa. 2000 sanaa on järkevä päivätavoite. Tästä kannattaa pitää kiinni vaikka "inspiraatiota" ei olisi.
Kirjoittamista oppii vain kirjoittamalla ja lisäksi lukemalla. Kannattaa lukea paljon ja erilaisia kirjoja. Klassikkoihin tutustuminen ei ole haitaksi.
Kun saat jotain valmiiksi laita se jäähtymään. Vähintäänkin useammaksi päiväksi. Romaanin suhteen jopa muutamaksi viikoksi. Sitten luet tekstisi uudestaan "punakynää" käyttäen. Etsi kirjoitusvirheitä, tautologioita, epäloogisuuksia, turhaa lässytystä, turhia kirosanoja sekä turhaa kuvailua.
Jos dialogisi ei välitä tunnesisältöä kontekstin kautta korjaa sitä ("Tule tänne!", Pekka huusi raivostuneesti.)
Jos dialogisi vaatii toimiakseen kirosanoja, korjaa sitä ("Voi perkeleen saatana!", Pekka huusi.)
Tiivistä.
Vältä minä-muotoista kerrontaa. Maailmassa on vain pari mestaria, jotka tekevät sen onnistuneesti. Kiusaus minä-muotoon on suuri aloittelevilla kirjoittajilla, mutta sellaisen lukeminen on helposti yhtä raskasta ja vieraannuttavaa kuin käsivarakameralla kuvatun elokuvan katselu.
Lainausmerkkien jälkeen ei tule pilkkua, jos lainausmerkkiä ennen on huutomerkki. Oikein olisi siis: "Voi perkeleen saatana!" Pekka sanoi. Ajattelinpa vain huomauttaa, jos et satu sitä tietämään.
Vierailija kirjoitti:
Eräs PlAh kirjoitti:
Tässä nyt pari asiaa.
Suosittelen kirjoittamaan joka arkipäivä ja useamman tunnin kerrallaan mikäli sinulla on vähänkään vakavampia tavoitteita. Varaa kirjoittamiselle aika ja yritä pitää huolta, että saat olla rauhassa. 2000 sanaa on järkevä päivätavoite. Tästä kannattaa pitää kiinni vaikka "inspiraatiota" ei olisi.
Kirjoittamista oppii vain kirjoittamalla ja lisäksi lukemalla. Kannattaa lukea paljon ja erilaisia kirjoja. Klassikkoihin tutustuminen ei ole haitaksi.
Kun saat jotain valmiiksi laita se jäähtymään. Vähintäänkin useammaksi päiväksi. Romaanin suhteen jopa muutamaksi viikoksi. Sitten luet tekstisi uudestaan "punakynää" käyttäen. Etsi kirjoitusvirheitä, tautologioita, epäloogisuuksia, turhaa lässytystä, turhia kirosanoja sekä turhaa kuvailua.
Jos dialogisi ei välitä tunnesisältöä kontekstin kautta korjaa sitä ("Tule tänne!", Pekka huusi raivostuneesti.)
Jos dialogisi vaatii toimiakseen kirosanoja, korjaa sitä ("Voi perkeleen saatana!", Pekka huusi.)
Tiivistä.
Vältä minä-muotoista kerrontaa. Maailmassa on vain pari mestaria, jotka tekevät sen onnistuneesti. Kiusaus minä-muotoon on suuri aloittelevilla kirjoittajilla, mutta sellaisen lukeminen on helposti yhtä raskasta ja vieraannuttavaa kuin käsivarakameralla kuvatun elokuvan katselu.
Lainausmerkkien jälkeen ei tule pilkkua, jos lainausmerkkiä ennen on huutomerkki. Oikein olisi siis: "Voi perkeleen saatana!" Pekka sanoi. Ajattelinpa vain huomauttaa, jos et satu sitä tietämään.
Totta :D Kolmea välimerkkiä peräkkäin ei muutenkaan saa käyttää. Näin se Wordin oikoluku tyhmentää minuakin. Hyvin huomattu!
Ihana aihe! Olen kirjallisuuden opiskelija, ala ei tunnu uran kannalta omalta, mutta koitan valmistua. Tarkoitus hakea toisen alan maisterin tutkintoon. Tässä pari vuotta sitten ns. Herkistyin luovaan kirjottamiseen ja vähän muuhunkin. Välillä aina tulee päähän jotain ja kirjotan ne sitten ylös. Kirjottaessa tulee lisää. Harvemmin alan tyhjästä vääntämään. Kirjoitan utopistisia lyhyitä tekstejä tällä hetkellä, pari päivää sitten kirjoitin runon. Alku tuli mieleen suihkussa, kirjoitin sen ylös ja sit alkoi tulla lisää. Se oli sellainen luontotulkinta. Mulla on muistivihko ojhon luonnostelen juttuja. Luen tän ketjun paremmalla aikaa läpi, oon lähdössä kirjastoon. Piristi löytää tällainen. Jos on tarvetta kirjoittamiseen, niin ehdottomasti pitäkää siitä kiinni ja vaalikaa sitä. *ojhon - johon
Kiinnostaisi kuulla ketkä kirjailijat ovat niitä jotka hallitsevat minä-muodon? Veikkaan Stephen Kingiä ainakin. Monesti kotimaisissa romaaneissa minä-muotoinen teksti on sellaista haahuilevaa tajunnanvirta kuvailua joka on puuduttavaa lukea.
Vierailija kirjoitti:
Kiinnostaisi kuulla ketkä kirjailijat ovat niitä jotka hallitsevat minä-muodon? Veikkaan Stephen Kingiä ainakin. Monesti kotimaisissa romaaneissa minä-muotoinen teksti on sellaista haahuilevaa tajunnanvirta kuvailua joka on puuduttavaa lukea.
King kuvaa usein hahmojensa ajattelua, mutta ihan heti ei tule mieleen yhtäkään puhtaasti minä-muodossa kerrottua romaania häneltä.
Jim Thompson: "Tappaja sisälläni" on yksi tyylilajin mestariteos. James Joyce tietenkin kuningas.
Miehille on tyypillistä kirjoittaa hän-muodossa, naisille minä-muodossa? Henk. koht. tykkään enemmän minä-muodosta, koska se mahdollistaa lyyrisemmän kerronnan. Toisaalta monen mielestä lyyrinen kerronta on juuri sellaista haahuilemista :)
Tässä nyt pari asiaa.
Suosittelen kirjoittamaan joka arkipäivä ja useamman tunnin kerrallaan mikäli sinulla on vähänkään vakavampia tavoitteita. Varaa kirjoittamiselle aika ja yritä pitää huolta, että saat olla rauhassa. 2000 sanaa on järkevä päivätavoite. Tästä kannattaa pitää kiinni vaikka "inspiraatiota" ei olisi.
Kirjoittamista oppii vain kirjoittamalla ja lisäksi lukemalla. Kannattaa lukea paljon ja erilaisia kirjoja. Klassikkoihin tutustuminen ei ole haitaksi.
Kun saat jotain valmiiksi laita se jäähtymään. Vähintäänkin useammaksi päiväksi. Romaanin suhteen jopa muutamaksi viikoksi. Sitten luet tekstisi uudestaan "punakynää" käyttäen. Etsi kirjoitusvirheitä, tautologioita, epäloogisuuksia, turhaa lässytystä, turhia kirosanoja sekä turhaa kuvailua.
Jos dialogisi ei välitä tunnesisältöä kontekstin kautta korjaa sitä ("Tule tänne!", Pekka huusi raivostuneesti.)
Jos dialogisi vaatii toimiakseen kirosanoja, korjaa sitä ("Voi perkeleen saatana!", Pekka huusi.)
Tiivistä.
Vältä minä-muotoista kerrontaa. Maailmassa on vain pari mestaria, jotka tekevät sen onnistuneesti. Kiusaus minä-muotoon on suuri aloittelevilla kirjoittajilla, mutta sellaisen lukeminen on helposti yhtä raskasta ja vieraannuttavaa kuin käsivarakameralla kuvatun elokuvan katselu.