Lue keskustelun säännöt.
Te jotka tapasitte tukevan puolisoni sattumalta
23.03.2016 |
Mietittekö koskaan että kuinka säkä kävi? Että juuri sinä päivänä ja juuri sillä hetkellä olitte samassa paikassa tms. mikä onkaan tarina.
Mua pelottaa miten pienestä asiasta voi muuttua koko elämä. Miten voi olla että löysin noin täydellisen miehen ihan sattumalta. Tarviiko pelätä että kaikki katoaa myös yhtä sattumalta?
Kommentit (18)
Jos ei olisi tämä sattuma käynyt, olisi käynyt joku toinen.
Se on se kaupungissa asumisen juju. Erämaamökkiin jos noin kiva ukko olis ehtinyt niin vois vähän ihmetyttääkin ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen pahoillani, että katsoin vähän pitkään. Se talvitakki vaan oli niin oudon näköinen, kun ei mahtunut kiinni ja ajattelin ulkona pullottavan mahan paleltuvan.
Joo, minäkin taisin tavata eilen. Aika tukeva oli, mutta eipä se minua haittaa jos puolisosi itse on tyytyväinen olemukseensa.
Ajattelin että aikamoisen aarteen oot itselles löytänyt. Isomahaisissa miehissä on jotain alkukantaisen seksikästä.
Sori, mä en tiennyt että se tukeva mies oli sun puoliso! Mutta ihan mukava oli silti, pidä kiinni siitä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tapasin sattumalta bileissä, molemmat opiskeltiin toisessa kaupungissa poissa kotipaikalta. Kävikin sit niin että meillä oli kaukaisia risteäviä yhteyksiä, eli oltaisiin tavattu joka tapauksessa ennemmin tai myöhemmin, viimeistään yksissä häissä. Joskus on mietiskelty, miten silloin olisi käynyt, olisiko oltu sinkkuja, oltaisiinko päädytty sitten yhteen. Ajoituksellakin on elämässä osansa. Meidän ensikohtaamiseen liittyi myös erikoisuuksia, joista arvelen että tarkoituksemme on olla yhdessä, vaikka järjellisesti en sellaiseen edes usko
Vierailija kirjoitti:
Tapasin sattumalta bileissä, molemmat opiskeltiin toisessa kaupungissa poissa kotipaikalta. Kävikin sit niin että meillä oli kaukaisia risteäviä yhteyksiä, eli oltaisiin tavattu joka tapauksessa ennemmin tai myöhemmin, viimeistään yksissä häissä. Joskus on mietiskelty, miten silloin olisi käynyt, olisiko oltu sinkkuja, oltaisiinko päädytty sitten yhteen. Ajoituksellakin on elämässä osansa. Meidän ensikohtaamiseen liittyi myös erikoisuuksia, joista arvelen että tarkoituksemme on olla yhdessä, vaikka järjellisesti en sellaiseen edes usko
Mitä erikoisuuksia? Rupes kiinnostamaan :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toi aloitus sai huutonaurut aikaiseksi :D
Sattumaa oli sekin, kun tapasin mieheni kohta, 13 vuotta sitten baarissa. Olin muistelemassa entisaikojen kotiseutua ja päätin piipahtaa oluella tutussa baarissa ja katsoa, onko kaikki ns ennallaan. Ei ollut. Baari oli täynnä oluenlitkijöitä . Mutta sitten näin nurkkauksessa mielyttävän ja turvallisen näköisen miehen, jonka viereinen pöytä oli vapaa. Kyselin voinko lainata lehteä mutta annoinkin sen äkkiä takaisin, koska baarissa oli niin pimeää. Mies siihen sitten, että "eikö löytynyt sopivaa luettavaa", jolloin hymyilin ja hän pyysi saada istua pöytääni. Siitä se sitten pikkuhiljaa alkoi. Vaikeuksia oli vaikka kuinka paljon, sillä mies oli naimisissa. Hän kertoi vaikeuksistaan avioliitossaan ja oli masentunut tästä. Myöhemmin kun jo olimme pari, niin sain tietää, että ex-vaimo oli etsimässä miestään baareista ja juuri se baari missä me istuimme, oli jäänyt katsastamatta. Ex- vaimo olisi nimittäin tullut räyhäämään ja tappelemaan. Avioero oli jo pantu vireille ja astui voimaan kun me olimme jo muuttamassa yhteen miehen kanssa, jonka tapasin, kun muistelin vanhaa asuinpaikkaani ja sen baaria. Ps. Myöhemmin ex-vaimo uhkasi tappaa minut. Hän uhkaili ja lähetti minulle sairaita viestejä. Mies oli onnellinen, kun pääsi vihdoin eroon ex.tään. Olemme onnellisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tapasin sattumalta bileissä, molemmat opiskeltiin toisessa kaupungissa poissa kotipaikalta. Kävikin sit niin että meillä oli kaukaisia risteäviä yhteyksiä, eli oltaisiin tavattu joka tapauksessa ennemmin tai myöhemmin, viimeistään yksissä häissä. Joskus on mietiskelty, miten silloin olisi käynyt, olisiko oltu sinkkuja, oltaisiinko päädytty sitten yhteen. Ajoituksellakin on elämässä osansa. Meidän ensikohtaamiseen liittyi myös erikoisuuksia, joista arvelen että tarkoituksemme on olla yhdessä, vaikka järjellisesti en sellaiseen edes usko
Mitä erikoisuuksia? Rupes kiinnostamaan :D
Täydessä yökerhossa tavattiin, ei tunnettu mistään ennestään. Mutta huomasimme toisimme sen verran hyvin että kun hän tuli mua jututtaan tiesin jo hänen etunimen, ja hän minun. (tällä stoorilla terkkuja tutuille jos tunnistaa :)
Eikö kaikki tapaa pulisonsa sattumalta? Vaikka olisikin kyseessä vaikka järjestetyt sokkotreffit niin eikö sekin ole sattumaa, että tapasit juuri hänet? Miten voi tavata muuten kuin ei sattumalta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Katsoin otsikkoa pitkään...
Mutta onhan sitä tullut mietittyä noita asioita. Seurustelin teininä pojan kanssa joka asui kaupungissa X. Kuutisen vuotta myöhemmin seurustelin miehen kanssa, joka asui samassa kaupungissa X ja aivan teini-exän läheisyydessä. Silloin tuli mietittyä, että kuinka pieni maailma voi olla. Tämä mies-eksä oli asunut siinä samassa paikassa jo silloin, kun minä pikkuteininä kävin poikkikseni luona siinä vieressä. Se ajatus on jollain tapaa kiehtova ja karmiva samaan aikaan, miten lähellä joku ihana voi olla mutta et tiedä hänen olemassaolostaankaan. No, erohan meillekin tuli, mutta se oli silloin.
Myöhemmin seurustelin "täydellisen" miehen kanssa, ja tunsin ensimmäistä kertaa koskaan täysin aidosti, että tämä on se mitä olen aina etsinyt. Kaikki tuntui täydelliseltä ja meidän suhteen alkummekin oli niin sattumanvarainen, vaikka samalla sivulla seuraa etsimmekin. No eroon sekin päätyi ja lopulta tajusin, että suurin osa miehen täydellisyydestä oli teeskentelyä.
En taida uskoa enää "siihen oikeaan", mutta kyllä nämä ovat jääneet mieleen aivan erityisinä tapauksina.
Kyllähän se niin on että sattuma ohjaa joka tapauksessa. Vaikka olis jossain tv:n unelmavävyssä tai vanha ystävä johon ihastuukin. Mutta toki jokainen varmaan joskus miettii, mitä jos ei olisi tavannutkaan silloin kuin tapasi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tukeva on sopiva nimitys sanotaanko 5-6 kiloa ylipainoiselle, sen jälkeen se on lähinnä ihmeellistä selittelyä ylipainolle. Mitä pahaa sille nyt on kadulla sanottu?
Otsikko oli hyvä :)
mutta vastataan tuohon kysymykseen.
Otan tämän sattumana, vaikka tapaamiselle altistavia seikkoja olikin aika paljon - deittipalstaltahan me toisemme löydettiin.
Mutta mun puolen sattumat: yritin luoda profiilia palstalle jo aiemmin (työpaikalla...) mutta tuli palohälytys ja se jäi kesken. Otin sen merkkinä ylhäältä, etten ollut vielä valmis deittailuun (saa sitä selittää omaa erokriisiään vaikka näin, enkä minä ollut vielä silloin valmis). Jatkoin vasta parin kuukauden kuluttua.
Mies taas tahoillaan oli saanut mainoksen palvelusta, joka ei ollutkaan mennyt roskapostiin, joten hän päätti kokeilla. Lähetti kahdelle naiselle viestin, joista toinen ei koskaan edes vastannut.
Niin että kaikille, jotka valittaa että mies joutuu tekemään kohtuuttomasti töitä pärjätäkseen nettideiteillä päästäkseen ensitreffejä pidemmälle - poikkeus vahvistaa säännön. Ja itsekin tajusin korjata tuon helmen talteen, ennen kuin joku muu tajuaa sen arvon.
Ihana on yhä, vuosien jälkeen.
Hah hah olinkin unohtanut tämän aloituksen mutta tietokoneen välilehdeltä löytyi :D mahtavia vastauksia ja nauroin vedet silmissä omalle mokalle otsikossa. Aamulla vain hymyilytti kun vielä väsytti. AP
Ei hitto :D siis TULEVAN PUOLISONNE. Hah hah! Ap