Eikö hienoin juttu ihmisessä ole se että pystyy aidosti iloitsemaan toisten onnesta/saavutuksista

Eikö sen ainakin pitäisi olla hienoa? En ymmärrä kateutta, se on vaan sinulta itseltä ja muilta pois. Sen sijaan se tunne, kun osaat iloita muidenkin puolesta, antaa itsellesikin paljon.
Ymmärrän että kateellisuudelle ei välttämättä voi mitään, mutta kannattaisi miettiä mistä se kumpuaa ja pyrkiä siitä eroon. Jos johtuu vaikka korkeista vaatimuksista itselleen (ja toisen elämä muistuttaa niistä omista epäonnistumisista) - tottakai ihminen saa olla kunnianhimoinen ja pyrkiä menestykseen, mutta sitä pitäisi arvioida vaan omalla mittapuullaan eikä tuntea katkeruutta toisen onnesta. Sitten kun sinulla menee hyvin, ois varmasti mukava kun joku olisi iloinen puolestasi.
Useimmat kun sen tajuaisivat, olisivat varmasti tyytyväisempiä itseensä ja elämään ylipäätään.