Minkälaisia teidän pahimmat masennusoireet on olleet?

Nosto, lisää kokemuksia?

Ap

Edes joku häirikkö dissaamaan?

Itku, joka alkaa lähes tyhjästä, varsinkin iltaisin kun on aikaa ajatella.

Häpeä ha toivottomuuden tunne.

Aloitekyvyttömyys.

Nälän tunne katosi, nukuin pari tuntia yössä, maha oli ripulilla ja joka paikkaa kolotti. Pelkäsin ihmisjoukkoja ja sain todella taistella, että sain edes käytyä kaupassa. Itkin niin paljon, että silmät tulehtuivat. Aamut olivat pahimpia. Tuntui, että olen henkisessä ja fyysisessä ruuvipuristimessa ja jaksoin suunnitella elämää vain tunnin kerrallaan. Mirtazapin alkoi auttaa noin kahden viikon kuluttua mutta kyllä se oli aika, masennusryhmä ja elämäntapamuutokset, jotka minut nostivat siitä suosta.

Aika jännä sillä itse kun käytin psyykenlääkkeitä, en ainoastaan lihonut aivan jumalattomia määriä, mutta juuri niiden lääkkeiden ansiosta muutuin tunteettomaksi ja elottomaksi zombieksi. Tämä kommentti tulee saamaan rutosti alapeukkuja koska totuus sattuu ja myöskin se, että palstalla moderoijat ovat lääkemyönteisiä ja anti-depressanttien haittavaikutuksista ei saa mainita sanallakaan, muuten nämä lääkefirmoja edustavat henkilöt suuttuvat ja poistavat ketjun ihan kokonaan, näin kävi viime viikolla eräälle ketjulle, jossa mainitiin mm. siitä että anti-psykootit eli neuroleptit aiheuttavat pysyviä aivovaurioita ja sydämen rytmihäiriöitä.

Pahin hetki kun tajusin surffaavani itsemurhavinkkejä vilisevällä sivustolla ja koin sen lohduttavaksi. Toiseksi nukkumattomuus.

Nyt menee Ketipinor ja nukun. Pahinta on ajatusten lamaantuminen ja puhumisen loppuminen. Voin olla hiljaa tyytyväisenä tuijottamassa seinää terapiassa.

Pahimmillaan psykoosi, jolloin olinkin jo todellisessa hengenvaarassa. Kolme vuorokautta unetta, jolloin aloin nähdä ja kuulla ja kokea harhoja, sydän oli pettämäisillään. Pääsin hoitoon viime tipassa. Niin hullulta kuin se kenties kuulostaakin, silloinen kissani pelasti henkeni - se käpertyi pääni ympärille kehräämään, ja pysyi siinä. Silloin olin niin arka ja pelokas, että pelkäsin että minut laitetaan vastoin tahtoani laitokseen, jolloin suunnittelinkin sitten karkaavani kissoineni rinkka selässä luonnon helmaan ja karkuun maailmaa. En kyennyt todellakaan ajattelemaan selkeästi. Siinä piilee se suurin vaara. Hoidon piiriin kuuluminen ja lääkitys ovat se juttu, se pelastaa henkiä.

Stupido kirjoitti:

Itsellä todella tyhmä olo, muisti pätkii, ei puhettakaan että pystyis suurinpiirtein yhtään vaativampaa tekemään :( Tänään alotettiin just Mirtazapin toisen jo kauan olleen masennuslääkkeen rinnalle, tiiän että saattaa lihottaa mut pienempi paha ku olla zombiena koko ajan.... Tätä sairautta ei kyllä toivois pahimmalle vihamiehellekään :(

Itse en lääkkeitä viitsi syödä, kun niistä ei tiedä. Sen sijaan tänään olen kuudetta päivää syönyt kalaöljykapseleita, E-Epa -laatua. Niistä vaan on tutkittu, että ovat tehonneet jopa vakaviin masennuksiin. Tohtori Tolosen sivustolta tutustuin siihen, mitä se sanoo. Mielenkiinnolla odotan, miten ne tehoo.

http://www.tritolonen.fi/uutiset/1456-e-epa-vakavan-masennuksen-hoidossa