Erosta vuosi. Elämä sekaisin.

Erosin vuosi sitten miehestä ja ero oli ruma kaikin puolin. Minä en päässyt yli alussa ja roikuin miehessä ensimmäiset kuukaudet. Olin epätoivoinen ja masentunut. Itkin ja anelin takaisin, uhkasin itsemurhalla ja sain sekopäisiä kohtauksia ku näin hänet eikä hän ottanut minua takaisin. Aloitin terapian ja jotenkin syksyn tullen aloin pääsemään yli. Kokonaan pääsin yli vasta viime joulun aikoihin, kun ei tarvinnut nähdö miestä moniin viikkoihin. Meillä on yhteisiä ystäviä, joten on joutunut törmäämään mieheen. Mies kuitenkin katkeroitui ja alkoi syksyn mittaan savustamaan minua ulos ystäväporukasta kertomalla minun sekopäisestä käyttämisestä ja myös puhumalla puhdasta paskaa. Ainakin vielä olen mukana porukassa, vaikka toki mies on enemmän mukana kuin minä ja hänen ystävänsä ovat sanoneet minulle etteivät halua menettää minua, mutta joutuvat osittain menemään miehen puolelle, koska ovat alunperin hänen ystäviään. Ei nyt noilla sanoilla ole sanottu, mutta kuitenkin.

Miehellä on jo uusi nainen. On ollut kesästä asti, mutta nyt se on virallista. Aluksi kun kuulin siitä, olin rikki, koska elättelen yhteenpaluuta ja käyttäydyin todella kamalasti naista kohtaan. Nyttemmin minua ei enää kiinnosta, on hienoa pystyä sanomaan vuosi eron jälkeen vihdoinkin, että ei kiinnosta. Olen yli. En ikinä haluaisi miestä takaisin.

Siltikin vaikka miehellä on uusi, hän ikäänkuin kiusaa ja piinaa minua. Hän haluaa kostaa minulle sen, kuinka kamala "hullu" olin eron jälkeen. Hän on sanonut että haluaa pilata elämäni ja kääntää ihmiset minua vastaan. Kun olemme jossain samassa paikassa hän mulkoilee ja *ittuilee minulle. Selän takana puhuu pahaa edelleen ja kuuluttaa kaikille kuinka vihaa minua ja kuinka ei halua nähdö ikinä. Pelkään että ennemmin tai myöhemmin hän saa savustettua minut ulos, sillä nyt jo olen jättäytynyt tarkoituksella ulkopuolelle porukasta koska pelkään miestä ja sitä jos törmään häneen.

Elämäni on samaan aikaa kivaa, kun voin vihdoin sanoa olevani yli. Mutta samaan aikaan tuntuu että loppuelämäni on osittain pilalla sillä mies ei varmasti jätä minua ikinä rauhaan. Kuvittelin että uusi nainen veisi hänen huomion pois minusta ja pyyhkisi hänen katkeruuden pois. Itsekin olen tavannut kivoja miehiä ja oikeastaan heidän takiaan olen päässyt lopullisesti yli exästä. Jos minulla olisi uusi miesystävä, en ikinä jaksaisi käyttää energiaa enää exän elämän pilaamiseen, mutta hän jaksaa kyllä käyttää omaansa minuun.

Samaan aikaan vaikka olen yli erosta, ei uudet miehet kiinnosta tarpeeksi. On ollut kiva harrastaa seksiä, jutella jne mutta ahdistun helposti, sillä pelkään joutuvani samaan helvettiin missä olin. Ja toiseksi en vain tunne tarpeeksi vahvaa ihastumista ja sitten homma kuihtuu. Olen 26v ja pitäisi kyllä jo alkaa löytämään kiva mies ja asettumaan, mutta kuin kukaan ei tunnu tarpeeksi hyvältä tai kiinnostavalta. Oikeastaan en nyt edes jaksa hakea seksisuhteita, toisin kuin esim syksyllä vielä jaksoin. Baarista menen mieluimmin omaan kotiin nukkumaan yksin. Treffit jne small talk miesten kanssa ei myöskään kiinnosta, olen mielummin yksin kotona tai ystävien kanssa. Olikohan ero, minun "sekoaminen" ja tämä koko sen jälkeinen miehen kiusaaminen niin traumaattista etten koskaan enää ihastu. Huomaan varmasti pian olevani 30v ja edelleen sinkku. Potkittuna ulos kaveripiiristä. Miehen uusi nainen minun paikallani ystävieni kanssa.