Lue keskustelun säännöt.
Pieniä virpojia haistatellaan ja uhkaillaan. MIKSI? Mitä ihmettä?
20.03.2016 |
Ymmärrän kyllä että kaikki ihmiset eivät tykkää virpojista. Mutta onko se niin vaikeaa laittaa oveen lappu tai ystävällisesti vastata virpojalle, että ei tarvitse virpoa? Miksi ihmeessä ihmiset ovat tylyjä ja ilkeitä pienille lapsille?
Tossa just kävin puhelimessa nopean keskustelun ystävättäreni kanssa (hirveästi ei keritty puhumaan, kun oli vähän "tilanne päällä " lasten kanssa) mutta ja hänen lapsilleen oli parilla ovella käyty karjumaan, ja lapset olivat tulleet itkien ja säikähtäneenä kotiin..
Toinen näistä "ystävällisistä ihmisistä"oli vielä hokenut ovella "v***n v***ua ja suksikaa s***na hel**iin vielä kun kerkiätte". Toisella ovella oli huudettu karkkien kerjäämisestä ja ja että parempi hävitä hyvän sään aikana.
Lapset olivat liikenteessä tossa klo 11 aikoihin, että ei mistään aamuvarhaisestakaan puhuta. Tällä tavallako ihmiset todella lapsille ja toisilleen puhuvat? (Nämä siskokset muuten ovat 6 ja 7 vuotiaita)
Sitten erehdyin tuon pikaisen puhelun päälle mulasemaan ihmisten päivityksiä facessa.. ihan järkyttävää vihamielisyyttä.. siellä pari tuttavaa ilmoitti suoraan sanovansa virpojille että voivat painua hel**iiin kerjäämästä karkkia...
No, ei siinä mitä.. toisen tuttavan suututin perinjuurin.. Esitin hänelle myös saman kysymyksen kun tässä aloituksessa, mikset voi vaan nätisti sanoa ettet halua tulla virvottavaksi. Niin vastaus oli että ei ole hänen tehtävänsä alkaa selittämään, hän voi sanoa just miten asia on... kun kysyin mitä mieltä se olis siitä että kun seuraavalla kerralla eksyy meille kahville, ja totean ovella, että suksihan h***iin siitä kahvia ja pullaa kerjäämästä ja vinkumasta.. Ihan samalla tavalla kun hän virpoville lapsille puhuu.. Ihmeesti loukkaantui, kun sama kielenkäyttö kohditettiin häneen.
No, ei se mitään, ei tule ikävä hänen iänikuisia minä-sitä-minä-tätä-juttuja =D =D
Ja joo, tää keskusteli käytiin julksesti hänen seinällään... =D =D no, siinäpähän ihmiset viimeistään näkevät mikä hän luonteeltaan
=)
Mutta mikä tämä ihan kiehumispisteeseen asti menevä viha joillain ihmisillä oikein on?
TOISTONA: Onko se vaikea laittaa vaikka lappu oveen, piirtää varmistukseksi vaikka noidan kuva, ja vetää ruksi yli tai sitten ystävällisesti sanoa, ettei halua tulla virpomisen uhriksi. Tai miten olis ettei avaa ovea ollenkaan, jos ei ole mitään ystävällistä sanottavaa?
Tuntuu että monet oikein päivityksistä päätellen oikein odottavat niitä pieniä virpojia siellä oven takana, että pääseevät lapsille raivoaan purkamaan.
Ja kyllä, minulla on lapsi, mutta on vielä liian pieni virpomaan, mutta voi olla etten koskaan päästäkkään häntä virpomaan, kuulemani ja näkemäni perusteeella.
Kommentit (359)
Meillä ei käynyt yhtään virpojaa, suklaamunia olisi ollut vaikka kuinka. Yhden virpojan näin tuossa tiellä menevän, mutta käveli ohi. Ensi vuonna laitan postilaatikkoon 'tervetuloa virpomaan'-kyltin. Omat lapset kun tulevat virpomaikään saatan tosin silti käydä vain tuttujen luona, koska tämänkin keskustelun perusteella tämä virpominen tuntuu joillekin olevan ihan vttuilun verran iso juttu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Absurdilta kuulostavat nämä vaativat virpojat.
Meillä kävi 45 virpomisporukkaa, jokaisessa 2-4 lasta. Parhaimmillaan oli 4 porukkaa yhtä aikaa oviaukossa. Yhden oksan otin per porukka, kaikki saivat pienen kourallisen pikkumunia ja olivat kohteliaita. Kysyttiin saako virpoa, kiitettiin ja toivotettiin hyvää pääsiäistä.
Ehkä tällaisessa paikassa, pientaloalue, missä joka talossa lapsia, sekä aikuiset että lapset tajuavat kuinka toimia, jotta kaikille jää hyvä mieli. Yhtään epäkohteliasta, vaativaa lasta ei tullut, tai ketään joka olisi tyrkyttänyt koristelematonta oksaa tms.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun lapset kävivät virpomassa maltillisesti molemmat kahden vitsan voimin naapureita. Kyse on vanhan perinteen jatkamisesta ei ahnehtimisesta tai kerjäämisestä. Meillä on syöty suklaamunia jo viikon verran silloin tällöin ja vielä syödään muutamat seuraavalla viikolla ja ihan omista rahoista ostettuja vaikka pienet rahat ovat joilla toimeen tullaan. Ostin myös mahdollisille virpojille suklaamunia, mutta harmiksi vain kerran soi ovikello. Aikana ennen lapsia en avannut ovea virpojille vain siksi etten koskaan tullut hankkineeksi valmiiksi virpomispalkkoja. Ja tietysti lapset ensin kysyivät sopiiko virpominen. Tosi harmi, jos todella on ihmisiä jotka suhtautuu noin tympeästi lasten vaivannäköön ja aitoon iloon. Minusta on myös ihan hyvä lasten huomata, että näkemällä itse vaivaa voi saada jotain. Luulen, että se palkaksi saatu suklaamuna on paljon jännempi kuin äitin ostamat. Viime vuosina Halloween on tullut lasten keskuudessa kovin suosituksi, mutta omat lapset eivät pääse oville kiertämään, koska en osaa omaksua sitä kauhuteemaa ja keppostelua ja vastikkeetonta karkin pyytämistä. Mutta toisten lapset kiertäköön rauhassa :)
Kyllä tämä on uusi ilmiö, tullut vasta 2000-luvulla kun lapset soittelevat tuntemattomien ihmisten ovikelloja.
Perinteisesti vanhemmat ovat sopineet lasten kanssa etukäteen ketä käydään virpomassa ja näin vanhemmat varmistavat lapsen turvallisuuden, millainen ihminen on avaamassa oven ja missä lapsi liikkuu.
Nyt vanhemmilla ei ole hajuakaan missä lapsi on tai millaisen ihmisen seurassa, onko narkkari vai naapurin kiltti täti.
Tää ei kyllä pidä paikkaansa. Pikemminkin just ennen käytiin laajemmin ovelta ovelle, ainakin stadissa. Tosin silloin ihmiset tunsivat naapurinsa ja taloyhtiön mummeleille virpominen oli ihan kohokohta. 70-luvulla just mentiin melkein jokainen ovi läpi. Tosin kyllä vaan omassa taloyhtiössä.
Omat lapseni eivät ole ikinä käyneet kuin tutuilla, vaikka asumme pienellä omakotitaloalueella ja naapurit ovat ainakin kasvoiltaan täysin tuttuja. Muutama vanhempi pariskunta kysyy jo etukäteen, että tulevathan lapset virpomaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun lapset kävivät virpomassa maltillisesti molemmat kahden vitsan voimin naapureita. Kyse on vanhan perinteen jatkamisesta ei ahnehtimisesta tai kerjäämisestä. Meillä on syöty suklaamunia jo viikon verran silloin tällöin ja vielä syödään muutamat seuraavalla viikolla ja ihan omista rahoista ostettuja vaikka pienet rahat ovat joilla toimeen tullaan. Ostin myös mahdollisille virpojille suklaamunia, mutta harmiksi vain kerran soi ovikello. Aikana ennen lapsia en avannut ovea virpojille vain siksi etten koskaan tullut hankkineeksi valmiiksi virpomispalkkoja. Ja tietysti lapset ensin kysyivät sopiiko virpominen. Tosi harmi, jos todella on ihmisiä jotka suhtautuu noin tympeästi lasten vaivannäköön ja aitoon iloon. Minusta on myös ihan hyvä lasten huomata, että näkemällä itse vaivaa voi saada jotain. Luulen, että se palkaksi saatu suklaamuna on paljon jännempi kuin äitin ostamat. Viime vuosina Halloween on tullut lasten keskuudessa kovin suosituksi, mutta omat lapset eivät pääse oville kiertämään, koska en osaa omaksua sitä kauhuteemaa ja keppostelua ja vastikkeetonta karkin pyytämistä. Mutta toisten lapset kiertäköön rauhassa :)
Kyllä tämä on uusi ilmiö, tullut vasta 2000-luvulla kun lapset soittelevat tuntemattomien ihmisten ovikelloja.
Perinteisesti vanhemmat ovat sopineet lasten kanssa etukäteen ketä käydään virpomassa ja näin vanhemmat varmistavat lapsen turvallisuuden, millainen ihminen on avaamassa oven ja missä lapsi liikkuu.
Nyt vanhemmilla ei ole hajuakaan missä lapsi on tai millaisen ihmisen seurassa, onko narkkari vai naapurin kiltti täti.Tää ei kyllä pidä paikkaansa. Pikemminkin just ennen käytiin laajemmin ovelta ovelle, ainakin stadissa. Tosin silloin ihmiset tunsivat naapurinsa ja taloyhtiön mummeleille virpominen oli ihan kohokohta. 70-luvulla just mentiin melkein jokainen ovi läpi. Tosin kyllä vaan omassa taloyhtiössä.
Omat lapseni eivät ole ikinä käyneet kuin tutuilla, vaikka asumme pienellä omakotitaloalueella ja naapurit ovat ainakin kasvoiltaan täysin tuttuja. Muutama vanhempi pariskunta kysyy jo etukäteen, että tulevathan lapset virpomaan.
Olen samaa mieltä, itse olen Oulusta. Muistan 70-luvun lopulta alkaen ja ihan taatusti virvottiin vieraitakin, eikä vanhemmat tienneet missä mentiin, saatika että olisivat sopineet joidenkin kanssa virpomisesta.
Minulle oli yllätys ettei yhtään virpojaa tullut ovelle, asuin vielä viimevuonna pienemmällä paikkakunnalla jossa tuntui että kaikki kylän lapset kävi virpomassa. Tästä sunnuntaista jäi mulle nyt mahoton läjä kindereitä ihan hukkaan kun ei itelläkään tule herkkuja paljoa syötyä, pitäskö vaan lähteä ite kiertelemään ovelta ovelle että "vitsa mulle, palkka sulle" :D M28
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Absurdilta kuulostavat nämä vaativat virpojat.
Meillä kävi 45 virpomisporukkaa, jokaisessa 2-4 lasta. Parhaimmillaan oli 4 porukkaa yhtä aikaa oviaukossa. Yhden oksan otin per porukka, kaikki saivat pienen kourallisen pikkumunia ja olivat kohteliaita. Kysyttiin saako virpoa, kiitettiin ja toivotettiin hyvää pääsiäistä.
Ehkä tällaisessa paikassa, pientaloalue, missä joka talossa lapsia, sekä aikuiset että lapset tajuavat kuinka toimia, jotta kaikille jää hyvä mieli. Yhtään epäkohteliasta, vaativaa lasta ei tullut, tai ketään joka olisi tyrkyttänyt koristelematonta oksaa tms.
Kohtelias käytös ruokkii kohteliasta käytöstä ja toisinpäin. Kun avaa oven iloisesti hymyillen ja tervehtien, aika harva lapsi alkaa aikuiselle vaatimaan/haistattelemaan. Ehkä pahimmat wt:t erikseen, mutta heillä on kotoa sitten jo kieroutunut käytösmalli.
Nämä joiden ovella on vaativia ja inhottavia räkänokkia (tai siis jotka kokevat virpojat niin) ovat varmasti juuri näitä, joiden ainakin tekisi mieli haistatella pienille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun lapset kävivät virpomassa maltillisesti molemmat kahden vitsan voimin naapureita. Kyse on vanhan perinteen jatkamisesta ei ahnehtimisesta tai kerjäämisestä. Meillä on syöty suklaamunia jo viikon verran silloin tällöin ja vielä syödään muutamat seuraavalla viikolla ja ihan omista rahoista ostettuja vaikka pienet rahat ovat joilla toimeen tullaan. Ostin myös mahdollisille virpojille suklaamunia, mutta harmiksi vain kerran soi ovikello. Aikana ennen lapsia en avannut ovea virpojille vain siksi etten koskaan tullut hankkineeksi valmiiksi virpomispalkkoja. Ja tietysti lapset ensin kysyivät sopiiko virpominen. Tosi harmi, jos todella on ihmisiä jotka suhtautuu noin tympeästi lasten vaivannäköön ja aitoon iloon. Minusta on myös ihan hyvä lasten huomata, että näkemällä itse vaivaa voi saada jotain. Luulen, että se palkaksi saatu suklaamuna on paljon jännempi kuin äitin ostamat. Viime vuosina Halloween on tullut lasten keskuudessa kovin suosituksi, mutta omat lapset eivät pääse oville kiertämään, koska en osaa omaksua sitä kauhuteemaa ja keppostelua ja vastikkeetonta karkin pyytämistä. Mutta toisten lapset kiertäköön rauhassa :)
Kyllä tämä on uusi ilmiö, tullut vasta 2000-luvulla kun lapset soittelevat tuntemattomien ihmisten ovikelloja.
Perinteisesti vanhemmat ovat sopineet lasten kanssa etukäteen ketä käydään virpomassa ja näin vanhemmat varmistavat lapsen turvallisuuden, millainen ihminen on avaamassa oven ja missä lapsi liikkuu.
Nyt vanhemmilla ei ole hajuakaan missä lapsi on tai millaisen ihmisen seurassa, onko narkkari vai naapurin kiltti täti.HAHHAAA. Ei todellakaan ole mikään uusi ilmiö. Aikaisemmin lapset kävivät virpomassa paljon vapaammin ja kyllä, myös tuiki tuntemattomien luona. Ihmiset jättivät ovet avaamatta ja tai sanoivat että ei kiitos, jos eivät halunneet virpojia.
Uusi ilmiö on vain tämä lapsiin ja tähän perinteeseen kohdistuva someraivo. :)
Ehkä näin on sinulla, mutta minulla on omakohtaista kokemusta 1950-luvusta alkaen ja siitä lähtien minulla käy joka vuosi paljon virpojia, tänäkin vuonna kolmetoista, uskontoni ja karjalanperinteen ystävä kun olen. Minulle tuntemattomat virpijat ovat tulleet tutuksi vasta 2000-luvulla ja jos sinulla toisin ok.
Perinteisesti virvotaan vain läheisiä, joiden kanssa ollaan muutenkin tekemisissä. Virpovavitsojen tekoon myös panostetaan, sillä monessa ortodoksissa perheessä sitä säilytetään ikonin alla tai pääsiäispöydässä.
On sääli, kun virpomisen nojalla, lapset laitetaan kerjäämään tuntemattomilta ja vielä vanhemmat vaarantavat lapsen turvallisuuden ja palkka on saatava sillä sekunnilla, vaikka perinteisesti se annetaan vasta pääsiäisenä, mutta näille kerjäläisille, se ei tulisi kuuloonkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun lapset kävivät virpomassa maltillisesti molemmat kahden vitsan voimin naapureita. Kyse on vanhan perinteen jatkamisesta ei ahnehtimisesta tai kerjäämisestä. Meillä on syöty suklaamunia jo viikon verran silloin tällöin ja vielä syödään muutamat seuraavalla viikolla ja ihan omista rahoista ostettuja vaikka pienet rahat ovat joilla toimeen tullaan. Ostin myös mahdollisille virpojille suklaamunia, mutta harmiksi vain kerran soi ovikello. Aikana ennen lapsia en avannut ovea virpojille vain siksi etten koskaan tullut hankkineeksi valmiiksi virpomispalkkoja. Ja tietysti lapset ensin kysyivät sopiiko virpominen. Tosi harmi, jos todella on ihmisiä jotka suhtautuu noin tympeästi lasten vaivannäköön ja aitoon iloon. Minusta on myös ihan hyvä lasten huomata, että näkemällä itse vaivaa voi saada jotain. Luulen, että se palkaksi saatu suklaamuna on paljon jännempi kuin äitin ostamat. Viime vuosina Halloween on tullut lasten keskuudessa kovin suosituksi, mutta omat lapset eivät pääse oville kiertämään, koska en osaa omaksua sitä kauhuteemaa ja keppostelua ja vastikkeetonta karkin pyytämistä. Mutta toisten lapset kiertäköön rauhassa :)
Kyllä tämä on uusi ilmiö, tullut vasta 2000-luvulla kun lapset soittelevat tuntemattomien ihmisten ovikelloja.
Perinteisesti vanhemmat ovat sopineet lasten kanssa etukäteen ketä käydään virpomassa ja näin vanhemmat varmistavat lapsen turvallisuuden, millainen ihminen on avaamassa oven ja missä lapsi liikkuu.
Nyt vanhemmilla ei ole hajuakaan missä lapsi on tai millaisen ihmisen seurassa, onko narkkari vai naapurin kiltti täti.Tää ei kyllä pidä paikkaansa. Pikemminkin just ennen käytiin laajemmin ovelta ovelle, ainakin stadissa. Tosin silloin ihmiset tunsivat naapurinsa ja taloyhtiön mummeleille virpominen oli ihan kohokohta. 70-luvulla just mentiin melkein jokainen ovi läpi. Tosin kyllä vaan omassa taloyhtiössä.
Omat lapseni eivät ole ikinä käyneet kuin tutuilla, vaikka asumme pienellä omakotitaloalueella ja naapurit ovat ainakin kasvoiltaan täysin tuttuja. Muutama vanhempi pariskunta kysyy jo etukäteen, että tulevathan lapset virpomaan.
Aivan ja niin kuin itsekin sanoit, tiesit millainen ihminen sen oven avaa. Naapurit tai oma taloyhtiö on avain sri asia, kuin olisitte menneet vieraaseen kaupunginosaan pimputtelemaan tuntemattomien ovikelloja, teillä oli perinteet ja hyvät käytöstavat hallussa.
Huh huh! Onneksi saan kasvattaa lapseni alueella, jossa taatusti kukaan ei huuda vittua tai uhkaile pieniä lapsia. Oon oikeesti aika järkyttynyt osasta näitä vihakommentteja. Mikä teitä aikuisia oikein vaivaa? Onko teillä noin paha olo? Itse seisoskelin vähän kauempana kun eskaripoikani virpoi saman kerrostalon asukkaita. Ne ketkä avasivat oven antoivat kaikki luvan pojalleni virpoa. Osa ilahtui kovastikin ja osa harmitteli ettei ollut varautunut. Tähän poikani vastasi iloisesti ei haittaa, ja antoi vitsan silti. Itse laitoimme oveen lapun että virpojat tervetuloa mutta harmiksemme kukaan ei tullut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä tykkään kyllä virpojista, mutta yksikään noita/velho ei minua virvo. Ne puvut eivät kuulu virpomiseen
Jos te haluatte vaalia vanhoja perinteitä, niin virpojalle palkka maksetaan vasta pääsiäisenä, eikä suklaamunia, vaan oikeita kananmunia tai vaihtoehtoisesti rusinapulla tai leivänpuolikas tai puolen kilon jauhopussi. Siinä monelle nykylapselle ja vanhemmalle voi tulla pettymys ja virpomis into vähentyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos te haluatte vaalia vanhoja perinteitä, niin virpojalle palkka maksetaan vasta pääsiäisenä, eikä suklaamunia, vaan oikeita kananmunia tai vaihtoehtoisesti rusinapulla tai leivänpuolikas tai puolen kilon jauhopussi. Siinä monelle nykylapselle ja vanhemmalle voi tulla pettymys ja virpomis into vähentyä.
No ainakin omassa lapsuudessa (n. 40 v sitten) virpomisperinne täällä pk-seudulla oli ihan kuten nytkin. Miten vanhoihin tapoihin tulee mennä, jotta voidaan puhua perinteestä? Ja minkä seudun perinteitä tulisi kunnioittaa? Eiköhän joka seudulla ole tapansa ja perinteensä, jotka ovat sopivasti ajan saatossa muokkautuneet ja ainakin osittain modernisoituneet.
Vierailija kirjoitti:
Jos te haluatte vaalia vanhoja perinteitä, niin virpojalle palkka maksetaan vasta pääsiäisenä, eikä suklaamunia, vaan oikeita kananmunia tai vaihtoehtoisesti rusinapulla tai leivänpuolikas tai puolen kilon jauhopussi. Siinä monelle nykylapselle ja vanhemmalle voi tulla pettymys ja virpomis into vähentyä.
Sinulle ja muille kerjäämisestä inisijälle: ketjussa on useaan otteeseen sanottu, ettei haittaa vaikka palkintoa ei saisi ollenkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Virpominen ja ovelta ovelle kerjääminen ja ei ole suomalainen vaan karjalaisryssien perinne. Tämäkin ihanuus koska moni kulttuuri.
Onneksi meillä maaseudulla ei ole näitä ongelmia; kylällämme ei tarvitse tuollaisia solvauksia kuunnella ja ihmiset osaavat käyttäytyä nätisti lapsille.
Tosin, täällä Etelä-Pohjanmaalla trullit on liikkeellä vasta ensi lauantaina.
Pisti silmään toi "pieni"-sanan viljely, pienet virpojat, pienet lapset jne. Tässä yhteydessä tuo kyseinen sana ei tuota mitään lisäinformaatiota.
Olen siis asiasta samaa mieltä, mutta minusta on kiinnostavaa, miten ihmiset (joskus ihan tiedostamattaankin) pyrkivät herättämään tietyillä sanavalinnoilla empatiaa ja tietynlaisia mielikuvia --> saamaan tukea mielipiteilleen. Se on voimakas retorinen keino, jota voi käyttää kaikenlaisiin tarkoituksiin...
Tosi hyvän provon on ap keksinyt.
Nykyaikana ei voida tuollaista kerjäämistä pitää hyväksyttävänä.
Yleinen turvallisuustilanne huomioon ottaen vanhemmista pitäisi tehdä ls-ilmoitus.
-
Nykysuomessa lapsiaan ei tarvitse lähettää kerjäämään.
Ihan kohtuuden nimissä tuo alkaa mennä jo ihan överiksi. Tämä virpomisperinne (joka on sekin jokin ihme sekoitus ortodoksia ja pakanallista touhua) on kyllä tulossa tiensä päähän. Emme asu enää lintukodossa, jossa lapset voivat turvallisesti ottaa kontaktia naapurustossa vieraampiinkin ihmisiin. Toisaalta em. tilanne on aivan absurdi, että virpojien mukana pörrää helikopterivanhempi, joka vielä alkaa tinkaamaan ja kasvattamaan virvonnankohdetta siitä, kuinka paljon ja mitä lapsille pitäisi antaa. Ymmärrän, ettei kukaan halua käydä tuollaisia keskusteluja sunnuntai-aamuna.
Kerran hauska ajatus, ei enää oikein toimi...valitettavasti!