Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Pelkäättekö kuolemaa?
19.03.2016 |
Olen täyttänyt juuri 35 vuotta ja pelko kuolemasta on tullut ajatuksiini liian usein.En kärsi masennuksesta, lähinnä ajattelen itkien mitä kuoleman jälkeen on ? Mitä jos en koskaan tapaa läheisiäni, miestäni? Olen valtavan peloissani.En tiedä vaikuttaako sairastamani hengenvaarallinen keuhkoveritulppa asiaan.
Kommentit (31)
Meksi kirjoitti:
aaveevamma kirjoitti:
Ei pelota. Kuolema tarkoittaa sielun paluuta takaisin kotiin - henkimaailmaan. Reinkarnaatio tapahtuu sitten aikanaan, sielu palaa takaisin maapallolle uuteen fyysiseen kehoon. Olen itse tietoinen viidestä edellisestä elämästä, mutta niitä on luultavasti enemmänkin.
En alapeukuttanut viestiä siksi, että jälleensyntymisteoriassa olisi jotain vikaa.
Pidän vain henkilökohtaisesti aika arveluttavana esittää tällaisia väitteitä kuolemanjälkeisestä elämästä varmana totuutena, varsinkin kun kysyjänä on hengenvaarallisesti sairastunut kuolemanpelkoinen henkilö. Nämä hengelliset julistukset kertovat usein enemmän lausujansa oman egon pönkityksen tarpeesta kuin halusta lohduttaa epätietoista ihmistä.
Iso yläpeukku sille uskovaiselle, joka julistamisen sijaan kertoi kauniisti, minkälaiset ajatukset olivat hälventäneet hänen kuolemanpelkoaan - ilman raamatulla päähän lyömistä.
Mikään minkä luet tai kuulet toiselta ei ole oma totuutesi.
Kaikki eivät voi älyllisen ajatuksen tasolla oivaltaa totuutta sanojen välistä.
Jokaisen pitää tehdä matka sisimpäänsä josta löytyy aina se siihen hetkeen sopivin vastaus.
Oivalluksen itsestään (ja koko elämästä) saavuttaa kyllä aikanaan, se tulee helposti tai pakkopysähdyksellä, riippuen missä kohtaa kukin on elämän taipaleellaan. Itselläni se tapahtui vasta syvän masennuksen kautta. Pohjalta löytyi sama joka on myös kaikkein ylimpänä.
Oivalluksen jälkeen elämä on otettava vastaan pieninä palasina ja otettava kiinni hetkistä joita meille annetaan.
Jokainen elää oman elämänsä muita matkallaan koskettaen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En pelkää. Tavallaan odotan kotiin pääsyä, vaikka missään nimessä en haluakaan vielä pois rakkaitteni luota, vaikka näemmekin jälleen.
En pelkää, enkä pelkää enää sitäkään mitä muka jää tekemättä jos yllättäen kuolee. Kaikki mitä täällä teen katoaa joskus kuitenkin. Olen ajatellut elämän olevan yhtä Cooperin testiä, toiset ehtii pitemmälle ja toiset jää jo alkuvaiheessa.
Vierailija kirjoitti:
Todellakin pelkään. Sitä ei pysty pakenemaan. Se tuska, kun saa tietää, että elinaikaa on enää pari kuukautta. Sitäkin pelkään.
Hei! Olet ajatuksissani ja sydämestäni toivon sinulle voimia! Muistathan, että olet tärkeä ja rakas ihminen, ja sairaanakin elämäsi on arvokas :) Toivon, että voisit rohkeasti käydä "sairautesi kanssa" sinua lähellä olevassa Healing Roomin toimipisteessä,jossa (omasta kokemuksesta voin luvata) sinut kohdataan juuri sellaisena kuin olet ja saat vilpitöntä, lämmintä ja voimaannuttavaa tukea sekä rohkaisua tilanteeseesi,täysin maksutta - tässä linkki, suosittelen molempia sivuja (toimipisteiden (klinikat) osoitteet löytyvät vasemman reunan palkista): http://www.healingrooms.fi/?sid=100 http://www.healingrooms.fi/?sid=315
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä pelkään kuolemaa, olen pelännyt jo lapsesta asti.
Meinasin kuollakin n. nelisen vuotta sitten pahassa auto-onnettomuudessa (traktori) ja muistan sen tunteen vieläkin, kun huudan pakokauhusta, luulin että sain pahojakin vammoja, mutta säästyin tosi pienellä vahingolla (vasemman käden sormi operoitiin).
Tuo tilanne on lisännyt kuolemanpelkoani entisestään. Sairastan myös keskivaikeaa masennusta ja jonkinlaista ahdistustakin taitaa löytyä, näitä olen vetänyt mukanani jo niin kauan kun muistan.
Olen ortodoksi, mutten usko Jumalaan ja Jeesukseen, uskon luontoon ja sen parantavaan voimaan. Jokaisella asialla on oma "jumalansa". Joten minua ei rauhoita puheet ikuisesta elämästä, vaan enneminkin ahdistaa koko tieto, että kuolen jokin päivä, iästä riippumatta..
Omaa kuolemanpelkoani ovat hälventäneet suuresti toisten ihmisten kuolemanrajakokemukset (niistä on paljon juttua netissä, enimmäkseen englanniksi, NDE).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
pulutossu kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Missä me oltiin ennen syntymää?
ApSiinäpä kysymys, jota monet viisaat ovat miettineet saamatta siihen vastausta, joten en usko sellaiseen löytyvän ratkaisua mammoiltakaan 😉
Jospa olimme äitimme munasolussa ja isämme siitiössä, ja sattumalta ne kohtasivat ja niin synnyimme. Sattumaa, suurta sattumaa on elo tää!
Ja tänään on kevätpäiväntasaus! Hyvää kevättä kaikille! 💐
Aurinkoista kevätpäiväntasausta kaikille :-)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
pulutossu kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Missä me oltiin ennen syntymää?
ApSiinäpä kysymys, jota monet viisaat ovat miettineet saamatta siihen vastausta, joten en usko sellaiseen löytyvän ratkaisua mammoiltakaan 😉
Jospa olimme äitimme munasolussa ja isämme siitiössä, ja sattumalta ne kohtasivat ja niin synnyimme. Sattumaa, suurta sattumaa on elo tää!
Ja tänään on kevätpäiväntasaus! Hyvää kevättä kaikille! 💐
Siinä onkin ^ varmaan kuvassa ne munasolut, keltaisena rypäleenä :)
Alue: Aihe vapaa
Välivaiheessa ollaan kaikki, elämä ei ole kuitenkaan unta vaan totta ja kaikki kipu on todellista. Kipu johtuu välimatkasta rakkaimpaan.