Lue keskustelun säännöt.
Laihduttaminen vie aikaa ja energiaa
19.03.2016 |
Luuleeko joku kuten tuossa toisessa ketjussa OIKEASTI, että ihminen laihtuu tosta vaan, jättämällä syömättä?
No ei laihdu, jos siis nyt puhutaan oikeasta ylipainosta, eikä jostain "ui ui, kun söin liikaa lauantaina ja vähän vitsi mua turvottaa" brassailusta. Pari liikakiloa on tosiaan aika helppo laihduttaa jättämällä vastaavasti syöminen vähemmälle muutamaksi päiväksi, mutta 20-40 kiloa ei lähde pelkällä syömättä jättämisellä, kukaan kun ei voi olla syömättä kuukausitolkulla.
Oikea ylipaino on roimaa. Se vaatii ruokavalion kunnollista remonttia, eli sitä, että MUUTTAA sitä, miten syö ja mitä syö. Elämästä ei selviä hengissä ja terveenä lopettamalla vaan syömistä - joka tosiaan olisikin nopea ja aikaa säästävä temppu - vaan syötävä on, mutta on nähtävä vaivaa miettiäkseen mitä.
Ei siis enää jääkaapille ja sieltä mätetä kitusiin mitä mukavaa sattuu, vaan pitää miettiä, mikä mahtuu kaloritavoitteisiin, tyydyttää nälkää mahdollisimman tehokkaasti suhteessa kaloreihinsa ja toki, myös maistuu. Jos ruoka ei maistu hyvältä, uutta ruokavaliota ei jaksa pitkään, vaan retkahtaa nopeasti!
Lisäksi on liikkumiseen menevä aika ja energia. Kyllä, laihduttamisen kannalta syöminen on ensiarvoisen tärkeää, mutta kyllä liikkuakin täytyy, jotta keho kiinteytyy ja ihminen pysyy terveenä. Mitään kauheaa rääkkiä ei tarvita, jos ruokavalio osuu kohdilleen.
Kaikki tämä tietysti kannattaa, mutta ihan turha jonkun läpipaskon tulla selittämään, että se on helppoa ja SÄÄSTÄÄ aikaa (mikä siis oli siinä toisessa ketjussa aloituksen viesti). Jos on stressaantunut, väsynyt, kiireinen, masentunut, pelkkä elämästä ja arjesta selviäminen vie kaiken ajan ja energian. Mihinkään ylimääräiseen projektiin ei tahdo kyetä. Jos pystyy, laihduttaminen ja ulkonäön paraneminen palkitsevat, mutta paino siis sanalla JOS.
Ja kaikki eivät pidä asiaa vaivan väärtinä. Hoikkuus on suosittua, mutta sekin vaihtoehto kannattaa ottaa huomioon, etteivät kaikki pidä sitä kaiken vaivan ja ajan väärtinä. Loukkaako tämä jotakuta?
Kommentit (33)
Vierailija kirjoitti:
Mistäs se laihtuminen sitten on kiinni jos ei omista valinnoista ja päätöksistä?
Toisessa ketjussa keskustellaan siitä, että aina löytyy tekosyitä miksi ei voi laihduttaa ja niitä sinäkin ap tarjoilet melko auliisti.
Elämä on stressaavaa, kiireistä, ei ehdi kaupassa tehdä oikeita valintoja. Yhtä kauan niitä vääriä valintoja ostaa ja valmistaa. Terveellisemmän ruuan valmistukseen ei kulu sen kauempaa aikaa, jos nyt jätetään mikroeinekset väliin.
Yhtä kauan menee ostaa, kuoria ja syödä mandariini kuin suklaapatukka.
Kyllä se ihan oman pään sisältä löytyy se motivaatio ja halu tehdä ylipainolleen jotain. Jos ei muuta mitään tapoja, voi ihan rauhassa lihoa lisää ja syytellä kiirettä.
Sulla puuttuu tästä nyt se ymmärräys, että kahden ihmisen elämä voi olla kiireistä. Silti vain toisella on elimistössä päällä stressi. Se stressi on kaiken pahan alku ja juuri ja tulisi saada ensin alta pois. Ihmisen mieli eikä keho ole stressissä valmis laihtumaan, koska taistele-pakenevalmius vaatii nopeaa ja tiheää energiaa ja varastoi sitä auliisti vyötärölle. Mieli ei pysty keskittymään muuta kuin stressin aiheeseen eikä keho jaksa sulattaa terveellisiä aterioita. Turhaanko luulet stressin vaarallisuudesta huudeltavan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi pitäisi laihduttaa tai olla laiha?
Kyllä se onnistuu kun vaan ottaa itseään niskasta kiinni. Eikä tarvitse kaikkia elämäntapoja muuttaa. Itse heräsin viime syksynä kun näin minusta otetun kuvan bikineissä. 24.10.2015 vaaka näytti 94,9kg. Tänä aamuna 81,2kg. Olen 172cm pitkä ja vielä on tiputettavaa mutta alku on ihan hyvä.
Syön käytännössä samaa ruokaa kuin ennenkin, mutta huomattavasti pienempiä määriä. Herkkupäiviä en pidä, mutta saatan kyllä silloin tällöin ottaa pienen palan kakkua tai pari suklaapalaa (en edes viikoittain). Saunalonkero tai lasi viiniä ruuan kanssa silloin tällöin on ihan ok. Liikunta on sekalaista, muutaman kerran viikossa salilla, päivittäin vähintään 40min kävelyä, uintia tms.
En tunne menettäneeni mitään tai muutoksen mitenkään stressanneen tai lisänneen elämäni kiirettä. Sen sijaan pystyn solmimaan kengännauhat ilman että maha puristaa vastaan, polviin ja lonkkiin ei enää koske, iskias ei vaivaa jos joutuu istumaan pidempään, nukun paremmin ja sikeämmin, verenpaine on laskenut..
Tottakai olen tyytyväisempi peilikuvaan, mutta nuo hyvinvointiin liittyvät asiat kumminkin merkitsee enemmän
Sanon nyt totuuden ja kyllä moni reilusti ylipainoinen laihtuis jo ihan sillä että vaihtaa mehut ja limpparit light versioihin jos vesi ei kelpaa, mutta suosittelen vettä. Sitten kaikki sipsit ja karkit pois! niissä on paljon kaloreita. Sitten siihen kun "ei ole aikaa" tehdä terveellistä ruokaa, no syökööt eineksiä kunhan vähän opettelevat kaloritietoa eli eivät syö yli 2000:ta kaloria päivässä. Ei kovin vaikeaa saavuttaa normaalipainoa, vai kuinka? eri asia sitten jos haluaa tosi laihaksi..
Itse olen ollut joskus ylipainoinen, painoin pahimmillani 91,7 ja olen 172 pitkä. Mullakin oli kaikenlaisia selityksiä miksi en voi urheilla tai syödä terveellisesti. Lopulta vain kyllästyin lihavuuteen. Aloitin laihduttamisen juuri siten että jätin pahimmat herkut pois ja pikkuhiljaa opettelin niitä terveellisiä ruokia valmistamaan ja totuin nopeasti niiden makuun. Nykyään sipseistä tulee huono olo ja sellanen pieni pussi riittää ja jos haluan juoda jotain muuta kuin vettä/kahvia niin light limppari ajaa asiansa ihan hyvin :) nykyään painan 60kg
En ole ap:n kanssa samaa mieltä. Ylipainoisethan juuri laihtuu paljon helpommin kuin ne joilla on pari liikakiloa tai saati sit normaalipainoiset jotka haluaa tosi hoikiksi. Lihavilla on suurempi massa ja siten suurempi energian (kalorit) kulutus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistäs se laihtuminen sitten on kiinni jos ei omista valinnoista ja päätöksistä?
Toisessa ketjussa keskustellaan siitä, että aina löytyy tekosyitä miksi ei voi laihduttaa ja niitä sinäkin ap tarjoilet melko auliisti.
Elämä on stressaavaa, kiireistä, ei ehdi kaupassa tehdä oikeita valintoja. Yhtä kauan niitä vääriä valintoja ostaa ja valmistaa. Terveellisemmän ruuan valmistukseen ei kulu sen kauempaa aikaa, jos nyt jätetään mikroeinekset väliin.
Yhtä kauan menee ostaa, kuoria ja syödä mandariini kuin suklaapatukka.
Kyllä se ihan oman pään sisältä löytyy se motivaatio ja halu tehdä ylipainolleen jotain. Jos ei muuta mitään tapoja, voi ihan rauhassa lihoa lisää ja syytellä kiirettä.
Sulla puuttuu tästä nyt se ymmärräys, että kahden ihmisen elämä voi olla kiireistä. Silti vain toisella on elimistössä päällä stressi. Se stressi on kaiken pahan alku ja juuri ja tulisi saada ensin alta pois. Ihmisen mieli eikä keho ole stressissä valmis laihtumaan, koska taistele-pakenevalmius vaatii nopeaa ja tiheää energiaa ja varastoi sitä auliisti vyötärölle. Mieli ei pysty keskittymään muuta kuin stressin aiheeseen eikä keho jaksa sulattaa terveellisiä aterioita. Turhaanko luulet stressin vaarallisuudesta huudeltavan?
Tekosyy se on tuo stressikin. Jos tuntee olevansa stressaantunut, voi piehtaroida siinä kurjuudessa eikä edes kannata pistää sekä mieltä että kehoa kondikseen.
Vierailija kirjoitti:
Miksi pitäisi laihduttaa tai olla laiha?
Mun mielestä kenenkään ei tarvitse laihduttaa tai olla laiha.. mutta kun lihavat kuitenkin monesti tuppaa valittamaan niistä läskeistä tyyliin "yhyyh kun oon niin läski ja kukaan ei huoli mua yhyyh" niin siinä oikeastaan syy miksi moni haluaa laihduttaa tai sekin että onhan se esim. kesähelteillä yhtä tuskaa lihavilla ja sitten kaikki muut vaivat, nivelet ei kestä ja pelkkien portaiden kävely on tuskaa niin kyllä mä ymmärrän miksi moni laihduttaa ja haluaa olla laiha
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Laihduttaminen vie energiaa? Eikö tämä ole tarkoituskin? Niinhän sitä laihtuu.
Aikaa se ei voi viedä, sitä meillä on kaikilla sama määrä. 24 tuntia vuorokaudessa. Laihtuvalla ihmisellä ei ole 23 tuntia vuorokaudessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistäs se laihtuminen sitten on kiinni jos ei omista valinnoista ja päätöksistä?
Toisessa ketjussa keskustellaan siitä, että aina löytyy tekosyitä miksi ei voi laihduttaa ja niitä sinäkin ap tarjoilet melko auliisti.
Elämä on stressaavaa, kiireistä, ei ehdi kaupassa tehdä oikeita valintoja. Yhtä kauan niitä vääriä valintoja ostaa ja valmistaa. Terveellisemmän ruuan valmistukseen ei kulu sen kauempaa aikaa, jos nyt jätetään mikroeinekset väliin.
Yhtä kauan menee ostaa, kuoria ja syödä mandariini kuin suklaapatukka.
Kyllä se ihan oman pään sisältä löytyy se motivaatio ja halu tehdä ylipainolleen jotain. Jos ei muuta mitään tapoja, voi ihan rauhassa lihoa lisää ja syytellä kiirettä.
Sulla puuttuu tästä nyt se ymmärräys, että kahden ihmisen elämä voi olla kiireistä. Silti vain toisella on elimistössä päällä stressi. Se stressi on kaiken pahan alku ja juuri ja tulisi saada ensin alta pois. Ihmisen mieli eikä keho ole stressissä valmis laihtumaan, koska taistele-pakenevalmius vaatii nopeaa ja tiheää energiaa ja varastoi sitä auliisti vyötärölle. Mieli ei pysty keskittymään muuta kuin stressin aiheeseen eikä keho jaksa sulattaa terveellisiä aterioita. Turhaanko luulet stressin vaarallisuudesta huudeltavan?
Tekosyy se on tuo stressikin. Jos tuntee olevansa stressaantunut, voi piehtaroida siinä kurjuudessa eikä edes kannata pistää sekä mieltä että kehoa kondikseen.
Siitä, kuten masennuksesta ei pääse päivässä ja elämäntilanteen muuttaminen yleensä vaatii järjestelyjä. Akuutti sairaslomakin on yleensä viikkoja tai kuukausia ja sen lisäksi pitää löytää uusi työ tms. Moni laihtuukin onnistuneesti toivuttuaan, kuten masennuspotilaatkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikä saa jotkut ylipainoiset kuvittelemaan, että me normaalipainoiset elämme stressitöntä, kiireetöntä elämää ja voimme syödä mitä haluamme? Itse ainakin olen tosi helposti lihovaa sorttia ja joudun kyllä miettimään tarkkaan mitä syön. Töissä käyn pitkää työmatkaa, joten istun paljon autossa. Erityisnuori, joka on muuttanut omilleen, vie voimavaroja vielä, kun häntä pitää opettaa asumaan yksinään, ei mene luonnostaan. Vanhaa isää pitää käydä säännöllisesti katsomassa satojen kilometrien päässä. Tässä nyt jotain pientä. Niin ja mulla on se kuuluisa tosi rajun koulukiusattuna olemisen taustakin, joten silläkään etten pääse pistämään paremmaksi. Olin vuosikausia pätkätöiden ja kurssien kierteessä, enkä lihonut, vaan laihduin.
Vierailija kirjoitti:
Sanon nyt totuuden ja kyllä moni reilusti ylipainoinen laihtuis jo ihan sillä että vaihtaa mehut ja limpparit light versioihin jos vesi ei kelpaa, mutta suosittelen vettä. Sitten kaikki sipsit ja karkit pois! niissä on paljon kaloreita. Sitten siihen kun "ei ole aikaa" tehdä terveellistä ruokaa, no syökööt eineksiä kunhan vähän opettelevat kaloritietoa eli eivät syö yli 2000:ta kaloria päivässä. Ei kovin vaikeaa saavuttaa normaalipainoa, vai kuinka? eri asia sitten jos haluaa tosi laihaksi..
Itse olen ollut joskus ylipainoinen, painoin pahimmillani 91,7 ja olen 172 pitkä. Mullakin oli kaikenlaisia selityksiä miksi en voi urheilla tai syödä terveellisesti. Lopulta vain kyllästyin lihavuuteen. Aloitin laihduttamisen juuri siten että jätin pahimmat herkut pois ja pikkuhiljaa opettelin niitä terveellisiä ruokia valmistamaan ja totuin nopeasti niiden makuun. Nykyään sipseistä tulee huono olo ja sellanen pieni pussi riittää ja jos haluan juoda jotain muuta kuin vettä/kahvia niin light limppari ajaa asiansa ihan hyvin :) nykyään painan 60kg
Tämä on sinun totuutesi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mikä saa jotkut ylipainoiset kuvittelemaan, että me normaalipainoiset elämme stressitöntä, kiireetöntä elämää ja voimme syödä mitä haluamme? Itse ainakin olen tosi helposti lihovaa sorttia ja joudun kyllä miettimään tarkkaan mitä syön. Töissä käyn pitkää työmatkaa, joten istun paljon autossa. Erityisnuori, joka on muuttanut omilleen, vie voimavaroja vielä, kun häntä pitää opettaa asumaan yksinään, ei mene luonnostaan. Vanhaa isää pitää käydä säännöllisesti katsomassa satojen kilometrien päässä. Tässä nyt jotain pientä. Niin ja mulla on se kuuluisa tosi rajun koulukiusattuna olemisen taustakin, joten silläkään etten pääse pistämään paremmaksi. Olin vuosikausia pätkätöiden ja kurssien kierteessä, enkä lihonut, vaan laihduin.
Luulisi sinun ymmärtävän, että stressiin voi reagoida painonnousulla, kun itse reagoit siihen painonlaskulla. Aika sama mekanismi noin niin kuin henkisesti. Miksi sinun tapasi on hyväksyttävämpi kuin jonkun muun?
Kai tiesit että lihavilla lähtee nestepainoa tosi helposti pois, MUTTA myös tulee tosi helposti takaisin. Eli lähteeköhän ne kilot oikeasti niin helposti kuin väität.