Lue keskustelun säännöt.
Raskaus, suurin virheeni(kö)?
ap
19.03.2016 |
Lasketun ajan lähestyessä tajuan, että kypsässä 30v. iässä ei todellakaan olisi kannattanut enää perustaa perhettä, nyt se on jo myöhäistä.
Ensinnäkin, työpaikalla on hyvin kielteinen suhtautuminen lapsellisiin toimihenkilöihin ja rivien välistä voinee lukea, että ko.tehtäviin tuskin on palaamista.
Toiseksi, suhde mieheen on ainakin loppuraskaudesta viilentynyt. Hän käy näkemässä omia kavereitaan, minä vietän viikonloppuillat pääsääntöisesti yksin kotona(koska ystävät on totaalisesti perheellistyneet). Seksiä ei enää ole,koska hän näkee minut vain äitinä.
Pelkään, että tilanne jää tälläiseksi vaikka miten ennakkoon puhuttiin, että me ei jäädä kotiin nyhväämään.
Onko muilla näitä samoja fiiliksiä?
Kommentit (9)
Lapsen myötä elämä muuttuu, aina. Vaikka kuinka ennakkoon puhuu mitä niin se muuttuu. Se onko muutos huonosta, on eri asia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Häh. No tottakai oli. Kaikilla on jossain vaiheessa raskautta. Noi asiat tuntuu kuitenkin yhdentekeviltä kun se oma killisilmä kattoo sua nauraen ja taputtaa poskelle.
Tervetuloa (-menoa) vanhemmaksi kasvamisen kriisiin. Kuuluu asiaan, pulpahtelee mahdollisesti useitakin vuosia lapsen saamisen jälkeen nuo ajatukset mieleen. Onneksi parisuhteelle voi ja pitää tehdä asioita kun perheellistytään, mutta siihenkin täytyy varautua että uusien uomien löytyminen vie aikaa (ei puhuta turhaan siitä että ekan 3v aikana ei pitäisi erota). Kouluttautua voi onneksi aina uudestaan ja se onkin yllättävän yleistä tuntemillani äideillä kun lapset on tehty. Asiat järjestyy kun annat aikaa ja hyväksyt ajatukset, lapsen tulo on monelle kriisi.
T. Toista kriisiään odottava 25v äiti
Ps. Meidänkin seksielämä kuihtui kasaan esikoisen kanssa pidemmäksi aikaa (raskaus+imetys), mutta löydettiin sekin ilo taas uudelleen ajan kanssa. Nyt taas seksiä on VÄHÄN kun on niin paljon supistuksia, mutta kumpikin ottaa tilanteen lungimmin. Asiat muuttuu aina paljon kun lapsi tulee. Nro4
Vierailija kirjoitti:
Outo keskenkasvuinen vuodatus
Kypsä 30 v?
Kyllä itseäni kypsänä pidän jo senkin vuoksi, että odotan esikoistani vasta tässä iässä.
Haluaisin uskoa, että nämä tunteet on vain loppuraskauden ja hormonien tekosia. Ennen tätä aikaa olemme miehen kanssa puhuneet, että vaikka perheellistymme niin voimme edelleen perheenä tehdä myös niitä kivoja asioita. Sekä toki yhdessä ja erikseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toki niitä kivoja asioita voi tehdä mutta kyllähän se pitää ymmärtää että lapsen kanssa lähteminen ex-tempore esim kahvilaan on vähän enemmän vaativa homma kun kaksistaan lähtö.
Noh, minäkin sain juuri esikoisen kypsässä iässä 27v. ;)
Ja kyllä, lapsen myötä elämä muuttuu lopullisesti, mutta itselläni ainakin paremmaksi. Äkkiä se lapsi onkin elämässä ykkösasia, kaikki muu on toissijaista.
Ja klisee, mutta niin totta: Rakkaus omaan lapseen on sitä rakkautta aidoimmillaan. En ole tainnut ketään muuta rakastaa niin paljon kuin lastani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Noh, minäkin sain juuri esikoisen kypsässä iässä 27v. ;)
Ja kyllä, lapsen myötä elämä muuttuu lopullisesti, mutta itselläni ainakin paremmaksi. Äkkiä se lapsi onkin elämässä ykkösasia, kaikki muu on toissijaista.
Ja klisee, mutta niin totta: Rakkaus omaan lapseen on sitä rakkautta aidoimmillaan. En ole tainnut ketään muuta rakastaa niin paljon kuin lastani.
Tuollein jaksankin ajatella juuri ns.hyvinä hetkinä, että rakkaus tässäkin asiassa voittaa. Oman lenkkeilyn voi vaihtaa vaunulenkkeihin, kavereita voi tavata muksun kanssa ja miehen näen hyvin seksikkäänä isähahmona.
Syntyisi jo, niin pääsee näkemään sen todellisuuden.
Ja niin, en ole enää mikään baareissa juoksija tai tuntikausia kahvilassa istuva bööna.
Outo keskenkasvuinen vuodatus
Kypsä 30 v?