Mikä ihme ihmisiin menee kun on perinnöstä kyse?!

Joo. Mä kerroin täällä joskus kk sitten tavarasta, joka oli miehen mummolla lainassa ja perikunnasta yksi alkoi varailla sitä itselleen. Kyllä se meni sitten niin, että saimme omamme takaisin, koska meillä oli dokumentit siitä ja paikalla ollut ihminen todisti, että mies oli sanonut, että se on sitten lanassa. Nyrpiintyihän se tyyppi, mutta en tiedä, miten edes kehtaa olla vailla. Mielestäni monikin on mummolle vienyt tavaraa ja jos omiaan haluaa takaisin, saa ottaa.

Täällä sanottiin, että pesänjakajalle tarkka lista. No totuus oli toinen, eli höpöhöpö. Pesänjakaja sanoi, että koska irtaimessa omaisuudessa ei ole arvotavaraa, hän ei ole siitä kiinnostunut, tehkää mitä haluatte, mutta jos myytte jotain perikunnan nimissä, sitten niistä saadut rahat otetaan perunkirjoitukseen. No tosiasiassa vain yksi mummon oma tavara on arvokas, mutta sitä ei ole saatu myytyä. Sekin on käyttöesine, sellainen, jolle on käyttöä lähinnä vanhoilla ihmisillä, mutta jäi niin vähälle käytölle, että sille jäi arvoa. Se varmaan menee lahjoituksena johonkin vanhainkotiin. Asunto pitää olla tyhjä 1.4, jolloin uusi asukas tulee paikalle. 

Kyllä se vähän niin on. Ja usein väännetään jostain täysin arvottomistakin tavaroista joilla kukaan ei edes tee mitään.

Muistoesineet ovat eriasia jos joku perillinen on vaikka mummonsa kanssa leikkinyt kirppupeliä johonkin isoon vaasiin niin ymmärtää että se vaasi voi olla juuri hänelle tärkeä vaikkei vaasilla näennäisesti arvoa olisikaan.

Me tehtiin huutokauppakeisariperiaattella että yksi esitteli jäämistöä ja halukkaat hihkuivat. Ja aina tasaisesti että jos joku hihkui yhden esineen niin muilla oli etuoikeus seuraavaan. Sitten tehtiin vielä vaihtareita lopuksi jos joku halusi.

Mulla ei menny mikään, eikä muillakaan kun perintöä jaettiin. Ei voinut itseäni vähempää kiinnostaa ja ilmoitinkin, että tehkää mitä lystäätte tavaroilla jne.

-mies

Meillä on onneksi mennyt ihan sivistyyneesti, vaikka meitä on seitsemän lasta. Se oli mielestäni hyvin. Sovittiin että jokainen voi ottaa yhden esineen ikäjärjestyksessä, ja niin edelleen. Koska vanhempien sirarusten kotona asuessa raha oli tiukemmassa, niin oli oikeus ja kohtuus että he sai ne arvokkaimmat huonekalut. Ihan sovussa jaomme, esimerksi korut sisarusten lapsille yms. Joistain kuvista ja kirjeistä, muista muistoista sovittiin aikoinaan, että yksi huolehtii niistä isän kuoltua. Taulutkin löysi kotinsa, tai annettiin pois. Onneksi nykytekniikka on mahdollistanut niiden digitoinnin ja jaon kaikille halukkaille. Ja loput tavarat lahjoitimme erään hyväntekeväisyysjärjestön kirpputorille. Rahat oli tietty helppo jakaa asunnon myynnin jälkeen tasan.

Isäni veli aloitti kauhean tappelun heidän enonsa kuoleman jälkeen, ja isäni vannotti meitä, ettei meille saa käydä niin. Isoeno oli testamentannut avovaimolleen ja vanhimmalle sedälleni, joka oli hoitanut tän liki satavuotiaan enon tiluksia ja asiota vuosikymmeniä. Eikä kyse ollut kummoisista summista. Tän riitelevän sedän kuoltua sen lapset riiteli myös, ja osa ei edelleen ole puheväleissä.

Anoppi kuoli ja oli jättänyt mulle yhteisen harrastuksen tiimoilta muutaman keräilyesineen muistoksi. Miehen siskot sai tästä kauheen metelin aikaseks tällöin näkyi kyllä ahneus kilometrien päähän.

Jos vainaja on vanhempi tai isovanhempi, niin jäämistössä voi olla paljon tunnearvoa sisältäviä esineitä. Jos joku lähtee niitä pikkurahan takia myymään, voi tulla helposti pitkä ja katkera sota perillisten välille. Jos kyse on jostain etäisestä sukulaisesta, tuskin tunnesiteitä esineisiin on, ellei kyseessä ole sitten jotain suvussa kiertäviä esineitä. Tuossa ap:n tapauksessa lienee ihan ahneudesta kyse.

Vierailija kirjoitti:

Tasapainoisista normaaleista ihmisistä näyttää tulevan ahneita ja riidanhaluisia tomppeleita kun on kyse edesmenneen jäämistön jakamisesta. Monta kauhutarinaa olen lukenut ja nyt sattui omalle kohdalle. Isotäti kuoli. Ei omia lapsia. Irtainta piti alkaa jakaa ja sukulaisilta kysyttiin onko mitään mitä ihmiset haluaisivat. Ilmoitin että en halua mitään mutta jos jäämistössä on ompelutarvikkeita niin voisin ottaa koska harrastan ompelua ja käsitöitä. Löytyi sitten ompelurasia missä oli sellaiset tavalliset neulat, langat, nappeja, neppareita ja muuta sekalaista välineistöä. Yksi serkkupa alkoi sitten välttämättä haluta kyseistä ompelurasiaa kaiken muun haalimansa lisäksi. Ja tiedän että hän ei edes puuttuvia nappeja itse ompele. Sanoin että ole hyvä ja pidä vaan laatikko. En tarvitse täältä mitään.

Sori tämä sepustus pienestä asiasta mutta jotenkin alkoi niin jurppia. Tämäkin serkku on tähän asti ollut ihan miellyttävä ja normaalin tuntuinen ihminen. Ja nyt piti alkaa haalia kaikkea mitä vaan irti saa.

En ole ennen ollut tekemisissä jäämistön jakamisessa. Muuttaako se aina ihmiset ahneiksi pedoiksi?

Teille sen virheen että aloitte jakaa tavaraa liian lajalle porukalle. Isotädin sisarukset olisvat olleet oikea kohde. Tai heidän lapsensa jos vanhemmat ei elossa. Toinen virhe oli siinä että teillä ei ollut systeemiä tavaran jakamiseen, aiemmissa kommenteissa on monta hyvää tapaa jakaa tavarat.

Ehkä siinä tulee sellainen osattomaksi jäämisen tunne, kun joku vain ilmoittaa haluavansa jotain? Että miksi sen tavaran kuuluisi just tuolle mennä? Etkö ap todella tunnista itsessäsi sellaista ajattelua yhtään? Mulla ei vielä kokemusta perintöriitelystä, mutta sukulaiseni kuoli äskettäin ja se on kyllä edessä. Itse olen tähän mennessä saanut kiistattomasti sieltä kaksi esinettä ja ilmaissut haluavani saada tai lunastaa kolmatta. Kuvittelen ainakin tässä vaiheessa, että jos ne saan, niin muuta en halua. Mutta en sitten tiedä, kun itse asiaan päästään muuttuuko jokin vai ei. Jos joku muukin haluaa sitä kolmatta asiaa niin sen voi onneksi jakaa kahteen tai mielestäni kolmeenkin osaan, joten toivon sitten että saan ainakin osan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tasapainoisista normaaleista ihmisistä näyttää tulevan ahneita ja riidanhaluisia tomppeleita kun on kyse edesmenneen jäämistön jakamisesta. Monta kauhutarinaa olen lukenut ja nyt sattui omalle kohdalle. Isotäti kuoli. Ei omia lapsia. Irtainta piti alkaa jakaa ja sukulaisilta kysyttiin onko mitään mitä ihmiset haluaisivat. Ilmoitin että en halua mitään mutta jos jäämistössä on ompelutarvikkeita niin voisin ottaa koska harrastan ompelua ja käsitöitä. Löytyi sitten ompelurasia missä oli sellaiset tavalliset neulat, langat, nappeja, neppareita ja muuta sekalaista välineistöä. Yksi serkkupa alkoi sitten välttämättä haluta kyseistä ompelurasiaa kaiken muun haalimansa lisäksi. Ja tiedän että hän ei edes puuttuvia nappeja itse ompele. Sanoin että ole hyvä ja pidä vaan laatikko. En tarvitse täältä mitään.

Sori tämä sepustus pienestä asiasta mutta jotenkin alkoi niin jurppia. Tämäkin serkku on tähän asti ollut ihan miellyttävä ja normaalin tuntuinen ihminen. Ja nyt piti alkaa haalia kaikkea mitä vaan irti saa.

En ole ennen ollut tekemisissä jäämistön jakamisessa. Muuttaako se aina ihmiset ahneiksi pedoiksi?

Teille sen virheen että aloitte jakaa tavaraa liian lajalle porukalle. Isotädin sisarukset olisvat olleet oikea kohde. Tai heidän lapsensa jos vanhemmat ei elossa. Toinen virhe oli siinä että teillä ei ollut systeemiä tavaran jakamiseen, aiemmissa kommenteissa on monta hyvää tapaa jakaa tavarat.

Olet oikeassa että meillä ei ollut mitään systeemiä tavaroiden jakamisessa. Mutta porukka ei ollut mitenkään laaja. Perijöitä oli muistaakseni noin 6 henkilöä. Olisi luullut että pienellä porukalla jakaminen olisi helppoa, mutta vielä mitä! Varsinkin kun jakamiseen tunkevat myös perijöiden puolisot joilla ei pitäisi olla mitään sanomista asiassa.

Opinpahan sen että tulevaisuudessa pysyttelen kaukana vastaavista tilanteista.