Miksi kaikki naiset tuntuvat olevan aina väsyneitä, ainakin väittävät näin?

Jostain muistan lukeneeni, että joku psykologikin oli ihmetellyt samaa: ihan tavallinen normielämäkin saattaa lyödä immeisiä kanveesiin.

Enkä tarkoita, että jatkuvasti ja aina täytyy painaa menemään kuin Duracell-pupu, mutta edes joskus. Toki sohvaterapiallakin on paikkansa.

Ja ai niin, mun tragikoominen kohtalo naisten puolelta on, että mä herätän halun tehdä vauvan. Oikeesti! Siis jos alan seukkaan jonkun neitokaisen kaa, niin annas olla, hyvin pian alkaa ehdottelemaan " vauvaa". Yleensä deittaan jo yli 40-vuotiaita naisia, niin saan tällaiset siis haaveilemaan jostain "iltatähdestä". Esim. tuo edellinen väsynyt "apteekkari" ehdotteli toistuvasti vauvaa ja ei voinut kultasepänliikkeen oven ohi kävellä ilman vihjauksia sormuksista.

Mutta ei hitto, mä olen jo hoitanut vauvasta lähtien kaks viimeistä lastani. Jos ryhdyt jo valmiiks väsyneen kaa tekemään vauvaa, niin mun hoidettavaksihan se koko homma menee=kokemusta on.

Ei mua haittaisi, mulla kun sitä virtaa riittää, mutta enää ei kiinnosta hoitaa lapsia kokonaan yksin=edes vähn vois äitikin osallistua. Väsynyt nainen vetäytyy paineen alla väsymykseen, ei moisesta ole mihinkään vaikka koliikkivauvan kaa. Koko hoito jää sitten mulle=pelko saman toistumisesta.

Kuulehan nyt, mä olen tän näytelmän Jeesus... Avierokin tuli sen vuoksi, että yritin painostaa äitiä olemaan äiti, edes joskus tai edes vähän. Mutta kas äiti oli väsynyt ja katsoi, että hänen ei näin ollen tarvi hoitaa lapsia tai käydä töissä. No, ei ylipäänsä tehdä yhtään mitään... Mulla meni kunniotus moista ihmistä kohtaan. Tragikoomista oli, että äiti vielä halus sen toisen vauvan suoraan toisen perään, vaik mä en halunnut, kun näin jo ekan kaa, että äidistä ei oo äidiksi.  Äiti vastas paineeseen karkaamalla toisen miehen mukaan, mikä oli aivan reippaasti tehty, vauvat jäivät mulle...mut tästä siis jo vuosia aikaa.

Tekeekö raskasta työtä? Itse olen hoitaja ja jo 5pv työputki on todella raskas. Työ on fyysisesti ja henkisesti raskasta. Välillä olen työpäivän jälkeen ihan loppu. Vituttaa välillä itseäänkin kun mitään ei jaksa.

Mua ainakin väsyttää stressi. Kun tuntuu että asiat ei suju, pystyisin nukkumaan kellon ympäri. Sitten kun on joku kevyempi elämänvaihe, pärjää viidellä kuudella tunnilla unta. Se väsymys on jotenkin erilaista kuin mitä esimerkiksi lasten kanssa valvomisesta tuleva univelka. Se on sellaista että pää on ihan puuroa, vaikka olisit juuri herännyt kymmenen tunnin unilta.

Joo, hoitaja...mut kyl jos eka iän numero alkaa 2=kakkosella, niin pitäs jaksaa normaalia työvuoroa mennen tullen. Mä vedin tossa iässä kahta vuoroa ja ei tuntunut missään. Eihän tollanen suoritus ees riitä, että pärjäis normaalissa elämässä. Jos en muuta tähän ikään ole oppinut, niin ainakin sen, että kandee kiertää ja kaukaa - moiset tapaukset. Mä olen vastaavassa jamassa vasta yli 100-vuotiaana jos elän niin vanhaksi.

Sit nää tyypit kuvittelee olevansa - jotain äiti-marttyyreja ja Jumalan lahjoja vaik mulle miehenä. Mun silmissä taas=ei jaksa. Ei pysty. Ei huvita. Ei osaa. Ei tiedä. Ei oikein yhtään mitään....mitään ei tapahdu. Paitti ruikutusta. Yöks!

Sen on oltava ulkoilman puutetta. Jos sisällä vaan on töiden jälkeen niin sinne väsähtää. Puutarhahommia tai metsään niin pysyy hereillä ja yöllä nukkuu hyvin.

Yleensä mies ei tuo elämään piristystä vaan enemmän väsymystä vaatimuksineen. Haluaisin sellaisen parisuhteen, jossa tsempattaisiin toisiamme ja keksittäisiin kaikenlaista piristävää yhteistä tekemistä.

Vierailija kirjoitti:

Ei oo viiskymppisen miehen tekstiä. Ei jatkoon.

Ei olekaan, vaan 500-vuotiaan. 

Jotkut väsymykselle altistavat sairaudet ovat paljon yleisempiä naisilla; esim.kilpirauhasen vajaatoiminta, joka jää usein diagnosoimatta.

Sen lisäksi on se julkinen salaisuus että naiset järkyttyvät ja uupuvat nopeammin fyysisesti ja henkisesti. Varsin monissa hyvin naisvaltaisissakin töissä (hoitoala, puhtauspalvelut yms.) on hyötyä miehen fysiikasta. Siinä tulee paljon kävelyä, nostelua ja muuta liikuntaa ja miehet soveltuvat paremmin kaikkeen fyysiseen toimintaan joitakin hyvin harvinaisia erityistilanteita laskematta.

Naiset ovat lyhyempiä joten naisilla kestää monta askelta enemmän päästä samaan paikkaan ja parikymppisellä naisella on hapenottokyky, keuhkokapasiteetti yms. viisikymppisen miehen tasolla. Naisilla on vähemmän punasoluja veressä ja paljon heikommat lihakset, joten joku miehen mielestä pieni nostelu altistaa naiset paljon helpommin loukkaantumisille ja rasittaa enemmän ja naiset tietysti hengästyvät nopeammin muutenkin. Fyysinen väsyminen näkyy tietysti myös psyykkeessä.

Naisten hitaus ja heikkous suhteessa miehiin voi aiheuttaa myös lisääntynyttä kiireen tunnetta.

Minua ihmetyttää se että tästä ei puhuta enemmän mutta ehkä se olisi poliittisesti epäkorrektia ja feminismin vastaista. Ennemmin halutaan käsittää nämä fyysiset erot siten että niillä on muka merkitystä vain silloin kun pitää nostaa 100kg penkistä tai muuta äärimmäistä.

En aivan usko.

Säännöllisen liikunnan puute väsyttää. Treenin jälkeen tulee hyvin uni, ei pyöri mitkään stressaavat asiat päässä, unen laatu paranee, jolloin vähemmälläkin unella pärjää paremmin. Samoin huono ruoka ja liika sokeri tekee vaan olon vetämättömäksi. Lenkillehän se tyttö pitäis patistaa!