Olenko ainut, joka on aina hävennyt rintojaan?
Häpesin heti, kun alkoivat kasvaa. Johtui varmaan kummisetäni seksistisistä kommenteista tai jotain?
Myöhemmin, kun tulin raskaaksi, mieheni sanoi, että tissini roikkuvat kuin jollain lehmällä.
Nyt kun tuo ulkonäkökeskeinen mies vaihtoi mut vihdoin pienitissisempään, olen harkinnut rintojen pienennysleikkausta, mutta jostakin syystä kynnys mennä anomaan sitä on ihan hirveä! Pelkään että omalääkäri pitää sitä pinnallisena.
Rinnoista on oikeasti hirveästi haittaa, niskat, hartiat ja selkä ovat jatkuvasti kipeänä, en pysty nukkumaan kunnon asennoissa, kuppikoot ei riitä kaupoissa.
Tuntuu että noi rinnat pilaavat koko elämäni.
Kommentit (23)
Koko 80G ja ensimmäisen lapsen imetyksen jälkeen muuttuvat totaalisesti riippurinnoiksi. Tykkään juoksemista ja joka kerta lähtiessä ketuttaa kun pitää köyttää rinnat vaikka miten kiinni etteivät pompi tolkuttomasti. Heti kun lapsiluku on täynnä ja imetys loppuu -> leikkaukseen.
Hommatkaa tissimies mikä kehuu estoitta rintojanne.
Olen aina kadehtinut muiden rintoja. Mulla on ohut ja herkästi raskausarpia kehittävä iho. Vaikka rinnat on pienet, iho repesi teini-iässä tosi pahasti. On jotenkin katkeraa, että vaikka mulla ei ole lapsia, mun tissit on kaikkein pahimmin revenneet :( Silikoneja en edes harkitse. Rinnat on sen muotoiset, että nännit jouduttaisiin siirtämään ylemmäs ja tuskinpa sellaiset raskausarpiset pallukat olisi sen seksikkäämmät. Varmaan sidekudos vaan repeäisi lisää.