Kuinka jaksaa tässä tilanteessa? Miten olla hyvä äiti?
Lapset 1v8kk ja 5kk. Lapsilla hyvä isä, mieheni, joka auttaa kaiken muun ajan kotona mitä ei ole töissä. Ongelma on, etten jaksa olla lasteni kanssa. Niinkään perushoito ei minua rasita, mutta en nauti heidän seurastaan, leikit jne eivät tule minulta luonnostaan. Tuntuu että vain ja ainoastaan kiellän koko ajan tuhotöitä tekevää esikoista ja lopun ajan hyssyttelen huutaava vauvaa. Minulla ei ole yhtään ystävää 200km säteellä, olen hyvin paljon yksin enkä tiedä kuinka saada ystäviä. Kerhoihin lähteminen tuntuu niin raskaalle, varsinkin kun vauva huutaa koko ajan. Päivät ovat pitkiä ja jo aamulla olen ärtynyt ja väsynyt. Tukiverkostoa ei ole lähellä lainkaan. Kuinka minusta voisi tulla hyvä äiti?
Kommentit (7)
Pyydä neuvolasta apua. He voivat tuollaisessa tilanteessa järjestää jonkun katsomaan lapsia silloin tällöin säännöllisesti. Saat vähän hengähtää ja omaa aikaa itsellesi. Teidän lapset ovat pienellä ikäerolla ja pahimmassa vaiheessa. Vuoden-parin päästä on paljon helpompaa.
Koita kuitenkin jaksaa lähteä kerhoihin,voit saada sieltä kaipaamaasi verkostoa. Lapset aistivat vanhemman ärtymyksen ja reagoivat siihen. Ei 1v8kk:n kanssa kai kovin ihmeellisiä leikkejä tarvitse leikkiä.
Samalla ikäerolla 2 ensimmäistä lasta. Rankkaa oli. Sitä vaan teki asioita, tunteilut jäi vähiin. Lenkille menin tuplarattailla. Joskus sanoin miehelle, että nyt meen yksin saunaan. Autto taas hetken eteenpäin. Koita rentoutua, hormoonitoiminta ei ole vielä palautunut. Ja ennen kuin huomaat, niin lapset leikkivät yhdessä.
Jos satut asumaan pk-seudulla, niin minä voisin kaivata seuraa. Minulla kotona tällä hetkellä 4v ja 4kk lapset. Yksi vanhempi lapsi jo koulussa.
Yksinäinen mamma vaan
Meillä on 3-vuotias ja 9kk vauva ja inhoan myös leikkimistä. Välillä harmittaa ja on huono omatunto 3-vuotiaan esikoisen puolesta kun en vaan jaksa rakennella legoilla ja etenkin ulkoleikkejä kylmässä inhoan, mutta silti vilkkaalle pojalle on keksittävä tekemistä ja on vietävä ulos joka päivä kahdesti.
Ratkaisu meillä on ollut se, että en edes yritä leikkiä perinteisesti vaan teen kotitöitä lasten ollessa hereillä, ja otan lapset mukaan "auttamaan". Pojalle oma rätti käteen siivotessa, ruokaa tehdessä oma leikkuulauta, vihanneksia ja leikkiveitsi, saa ripustaa osan pyykeistä ym. Aamupäivän ulkoisilla käytetään koira yhdessä ja käydään ehkä kaupassa jne. Vauva pyörii jaloissa ja voi vaikka tutkia laatikoita/hypistellä pyykkejä samalla kun esikoisen kanssa tehdään kotitöitä. Päikkäriajan voin sitten käyttää lepäämiseen, kännykän räpläykseen kun kotityöt tehdään lasten ollessa hereillä. Mies sitten töistä tultuaan leikkii legoilla, on piilosta jne. koska hän taas on super hyvä leikittäjä ja keksii luonnostaan kaikkia leikkejä lapsille.
Ei kai se ole ihmekään, jos väsyttää ja masentaa, kun vauva huutaa koko ajan, eikä ole mitään henkireikää. Käy neuvolassa saamassa ohjeita. Saat tietoa, mistä voi hakea lapsille tilapäistä hoitoapua. Onko vauva koliikkilapsi?
Uskoisin, että parasta olisi löytää muutama äiti samassa tilanteessa. Jo jutteleminen toisten äitien kanssa voi tehdä ihmeitä. Voi myös harkita sitä, että silloin tällöin joku hoitaa sinunkin lapsiasi vaikka aamupäivän. Tällaisen pitää aina olla vastavuoroista.
Up