Lue keskustelun säännöt.
En ymmärrä miksi miehet haluavat minut
18.03.2016 |
Olen nyt neljännessä pitkässä parisuhteessa. Minä olen aina ollut se jättäjä. Nykyinen suhde on kestänyt kohta 10 vuotta ja olen varmaankin vihdoin löytänyt sen oikean.
Mutta siis ihmettelen miksi miehet ovat halunneet pitää minusta kiinni kynsin ja hampain. Edellisissä suhteissa olen pettänyt, silti miehet olisivat halunneet jatkaa.
En myöskään ole mikään ihanne tyttöystävä.
-Seksiä on ehkä kerran viikossa, joskus jopa paljon harvemmin.
-Kiukuttelen typeristä asioista.
-Välillä kiellän mieheltä omat menot.
-Olen laiska siivoamaan.
-Olen köyhä.
-Minulla on huono yleissivistys.
-Kroppa ei ole mikään mairitteleva, olen ehkä sellainen laihaläski.
No ehkä plussaa..
-osaan tehdä ihan hyvää ruokaa ja yleensä joka päivä teen ruuan (en kuitenkaan ihan aina)
-olen ihan hyvännäköinen...tai ainakin vuosia sitten olin, nyt olen omasta mielestäni rupsahtanut, kuitenkin saan edelleen huomiota miehiltä.
- en nalkuta.
Jokin aika sitten tapasin ensimmäisen poikaystäväni, oltiin yhdessä 5v (tästä on n. 20v aikaa). Hän tunnusti ettei ole koskaan rakastanut ketään niin kovasti kuin minua ja välillä edelleen elättelee toiveita yhteen paluustamme, vaikka on jo naimisissa.
Edellinen mieheni kertoi että olen maailman parasta seuraa ja elämänsä kuulemma romahti eron jälkeen, ei voi koskaan kuulemma löytää yhtä ihanaa naista.
Nykyinen myös edelleen jaksaa rakastaa ja kestää kiukuttelut ja muut typerät oikut.
Ihmettelen siis miksi ihmeessä nuo miehet jaksavat minua, koska en todellakaan ole mikään ihannenainen.
Kommentit (27)
Olet nyt neljännessä pitkässä parisuhteessa ja ihmettlet miksi miehet eivät halua sinua? VOI VITTU menee hermot teidän kanssa, kai tajuat, et täälläkin on paljon ihmisiä, jotka ei kelpaa edes siihen ensimmäiseen parisuhteeseen. Nyrkki perseeseen tommosille turhan vollottajille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olet nyt neljännessä pitkässä parisuhteessa ja ihmettlet miksi miehet eivät halua sinua? VOI VITTU menee hermot teidän kanssa, kai tajuat, et täälläkin on paljon ihmisiä, jotka ei kelpaa edes siihen ensimmäiseen parisuhteeseen. Nyrkki perseeseen tommosille turhan vollottajille.
Siis täh? Mää ihmettelin, miksi miehet haluavat minut. Etkö lukenut ketjua, mun kirjoitusta kokonaan vai onko sulla ymmärryksessä ongelmaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on sama "vika". En tosin ole seurustellut kuin kahden ihmisen kanssa vakavasti (ensimmäisen kanssa naimisissa ja lapsi ja toisen kanssa olen kihloissa, nyt on oltu yhdessä vajaa seitsemän vuotta ). Sairastan masennusta, en ole rikas ja ulkonäkökin on ihan tavallinen. Olen urheilullinen ja viihdyn paljon itsekseni. Suhteessa on ollut todella paljon haasteita sairauteni vuoksi ja silti mies haluaa olla kanssani.
Lisään vielä, että nuorena tietenkin oli paljon poikaystäviä, jotka vaihdoin aina lennossa mielenkiintoisempaan, edelleenkin moni näistä nuoruuden poikaystävistä haikailee perääni (kertoo sen myös todella suoraan jos jossain törmätään). Kohtelin näitä ihmisiä silloin todella törkeästi, silti kuulemma rakastavat aina, perheestä huolimatta. En oikeasti ymmärrä. Minuun myös ihastutaan todella helposti, edelleenkin.
Mä olen aina luullut, että ne sanoo niin kaikille.
Naiset taitaa olla joskus aika tyhmiä ja sokeita. "olet kaunein nainen jota koskaan oon nähnyt... vieläkin haluisin vaan sut.." miehet sanoo VAIKKA MITÄ KAIKKEA saadakseen naisen voitettua sänkyyn. Se, että joku haikailee perään, ei tarkoita ettei se muidenkin eksiensä ja muiden naisten perään vonkaisi. Ei kai sille kyseiselle juuri kohteena olevalle kannata sitä mainostaa, että muitakin kiinnostuksen kohteita on, vaan sanoo vaan että tottakai haluan vain sinua.
Varmaan ne oikeasti tarkoittaakin sitä, aina sillä hetkellä kun sanovat.
Teillä vaan on itsellänne niin matalat kriteerit niille miehille.
Koettakaapa kunnolla nostaa tasoa ja katsokaa miten sitten käy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei sua ap kukaan halua. Paistaa rivien välistä. Ymmärrän kyllä haaveilusi sehän on elämää ja jos ei osaa haaveilla, on elämä tylsää. Haaveilu on luonnollista ja tervettä. Provoilu sairasta ja säälittävää.
Mää oon kans tätä ihmetellyt, olen nyt neljännessä vakavassa suhteessani, ja jokainen kumppanini on kosinut melko aikaisessa vaiheessa, kun kuulemma olen/olen ollut heidän elämänsä rakkaus. Itseäni ei kiinnosta naimisiinmeno, ja se onkin tuonut riitoja suhteisiin. Nuorempana ja sosiaalisempana kun vielä jaksoin kylillä viikettää, monet myös ihastuivat muhun palavasti, itse kiinnostun harvoin kenestäkään, useimmat ihmiset ovat muelestäni tylsiä ja aivan liian yksitahoisia. Olen ihan ok näköinen kasvoiltani, semmoinen ihan perus, kropaltani pullukka enemmän kuin hoikka, perseetön ja pienitissinen, mahaan kertyy kaikki ylimääräinen. Ja vielä lyhythiuksinenkin, enkä ole kiinnostunut laittautumisesta. Olen myös vaikea luonteeltani, dominoiva ja vaativa, pikkaisen omituinen itsekseen höpöttelijä, sarkastinen, kohtuu älykäs ja verbaalisesti taitava, joskus tarpeettoman ilkeäkin. Huumorintajuinen olen kyllä, enkä nalkuta koskaan, enkä myöskään pyri muuttamaan kumppaniani mitenkään. Mutta silti? En mää itse itseäni ottaisi.