Lue keskustelun säännöt.
Äitienpäivä ahdistaa jo nyt.
17.03.2016 |
Äitini on pilannut äitienpäivän kokonaan. En ole koskaan osannut nauttia siitä, en lapsena, enkä nyt, kun olen itse äiti.
Lapsena kaikki äitienpäivät olivat täynnä itkua ja raivoamista. Me emme osanneet tehdä oikeita kortteja, emme tuoda oikeita kukkia, emme ostaa oikeita lahjoja, emme tajunneet siivota pölyjä kaappien päältä edellisenä päivänä, emme tajunneet olla tarpeeksi hiljaa äidin aamupalaa tehdessä, emme tajunneet koskaan mistään mitään. Isäkin oli aina ihan varpaillaan ja aivan tossu äidin edessä. Myötäiltiin ja yritettiin kaikkemme ja silti äidin äitienpäivä oli aina pilalla.
Aikuisena tämä on jatkunut ihan samanlaisena. Me lapset (5 kpl) emme ikinä tajua, että äiti on vuosikausia yrittänyt vihjailla, että äitienpäivänä pitäisi äiti viedä ravintolaan. Emme ole koskaan tajunneet, että äiti olisi halunnut lahjakortin jalkahoitoon. Ja kun se sen seuraavana äitienpäivänä sai, hän otti sen loukkauksena. Koska jalkahoitoon menevät vain ne, joiden jaloissa on jotain vikaa - eli me olimme siis sitä mieltä, että äidin jalat ovat kamalat!?
En vain jaksa. Olen ollut itse äiti jo 15 vuotta, enkä ole halunnut, että äitienpäivää vietetään millään tavalla. Olen siis pilannut äitienpäivän lapsiltanikin, koska niiden tekemät kortit aiheuttavat minussa ahdistusta. En halua mitään, en lahjoja, en yhtään mitään.
Äh. Mitä mä teen. Mikään ei riitä. Ei ole enää kahtakaan kuukautta äitienpäivään.
Kommentit (12)
Äitisi on addiktoitunut valittamiseen. Valitset minkä tahansa vaihtoehdon, hän valitsee jonkin toisen päästäkseen huomauttamaan ja kiukkuamaan.
Tuollaisesta käyttäytymisestä on olemassa sketsikin Ketonen-Myllyrinne -sarjassa, siinä toimistolla työskennellyt nainen syyllisti kahvia ottamassa ollutta päähahmoa ihan kaikesta, eli ei ollut oikeata tapaa toimia.
Jos olisin sinä, viettäisin äitienpäivää eri tavalla. Eli nauttisin siitä passauksesta ja niistä korteista. Kiinnittäisin huomiota niihin hyviin ja onnistuneisiin asioihin. Jos kahvi läikkyy, se on elämää ja sen saa pyyhittyä pois. Pöytäliinat ja vaatteet saa pestyä. Jos kortti näyttää rumalta, pikkuinen on kuitenkin nähnyt vaivaa tehdessään sen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Äitisi on varmaan narsisti ( googlaa raised by narcissist mother , saattaa osua paljon muutakin , tuskin teillä muuten oli ihan auvoisaa äitienpäivää lukuunottamatta? )
Samaa itsellä, muistan sen yhdenkin äitienpäivän kun olin selvittänyt jonkun jääteenreseptin ja laitoin sen hedelmineen aamulla tekeytymään, äiti painui suoraan ulkotöistä sänkyyn eikä tullut ulos koko päivänä, illalla huusi kun ei edes onnitteluja saa, paska äitikö on niin...ja paiskoi ovia. Mä olin itku kurkussa enkä pystynyt sanomaan että oli kyllä tarkoitus tarjoilla jotain mutta kun luulin että oli migreeni tai jotain kun meni nukkumaan enkä viitsinyt häiritä. Meillä ei myöskään vietetä äiteinpäivää, sanon aina lapsille että kun olen heidät saanut elämääni se on maailman parhain lahja eikä heidän tarvitse erikseen äitiä kiittää tai onnitella, miten joku voisi onnitella siitä että itse se maailman suurin lahja :) tekevät tietysti koulussa jotain ja siitä iloitsen, mutta sen saa antaa vaikka heti, tai myöhemmin tai ihan mitä vaan.
Kyllä, olen epäillyt narsismia useasti. Äidillä on ollut mielenterveydellisiä ongelmia, masennusta ainakin. Muttei mitään niin vakavaa tai outoa, että kukaan ulkopuolinen huomaisi. Kun valitin äitienpäivistä tai äidistä ylipäätään kavereille lapsena, sain yleensä vain vastaukseksi, että 'joo, munkin äiti on ihan skitso', eikä kukaan oikeasti ymmärtänyt mitään.
Aikuisenakin olen kuullut lukuisilta ihmisiltä, miten äitini on ihana ja huomaavainen ihminen. Ja sitten meitä läheisiä kohtaan aivan toisenlainen. En käsitä.
Minulla on tapana sanoa äitienpäivänä omille lapsilleni, ettei minun äitienpäivää tarvitse viettää sen takia, että on joku yleinen äitienpäivä. Minulla on äitienpäivä joka päivä.
ap
Vierailija kirjoitti:
Äitisi on addiktoitunut valittamiseen. Valitset minkä tahansa vaihtoehdon, hän valitsee jonkin toisen päästäkseen huomauttamaan ja kiukkuamaan.
Tuollaisesta käyttäytymisestä on olemassa sketsikin Ketonen-Myllyrinne -sarjassa, siinä toimistolla työskennellyt nainen syyllisti kahvia ottamassa ollutta päähahmoa ihan kaikesta, eli ei ollut oikeata tapaa toimia.
Jos olisin sinä, viettäisin äitienpäivää eri tavalla. Eli nauttisin siitä passauksesta ja niistä korteista. Kiinnittäisin huomiota niihin hyviin ja onnistuneisiin asioihin. Jos kahvi läikkyy, se on elämää ja sen saa pyyhittyä pois. Pöytäliinat ja vaatteet saa pestyä. Jos kortti näyttää rumalta, pikkuinen on kuitenkin nähnyt vaivaa tehdessään sen.
Niin siis eihän tässä ole mitään ongelmaa meidän perheessä, vaan äidissäni. En minä valita mistään, koska en odota mitään.
ap
Jos minä olisin sinä, lakkaisin viettämästä äitienpäivää vain oman äitisi kohdalta. Omien lasten antaisin kuitenkin viettää, onhan se heille iso päivä eivätkä he ymmärrä miksi sinä et halua juhlia. Eikö se ole vähän surullista jos väsäävät koulussa kortteja ja sinä sanot ettei tarvi viettää äitienpäivää tai vähättelet sitä päivää? Meillä tyttö itki yhden äitienpäivän aamun puoleen päivään asti, kun kortti oli mennyt rikki koulurepussa ja mikään lohduttaminen ei auttanut. Ne voivat olla lapsille isoja asioita. Et varmaan halua että omat lapsesi miettivät aikuisena että miksi oma äiti ei halunnut koskaan juhlistaa päivää.
Oma äitisi on selvästi sairas, narsistia veikkaan minäkin. Suosittelen, että lopettakaa hänen muistamisensa äitienpäivänä ja jos valittaa siitäkin, sanokaa suoraan että kun mikään ei kelpaa vaan aina valitetaan. Suuttuu se siitä mutta parempi sekin kun pilata lapsien ja lastenlapsien päivä tuollaisen ihmisen takia. Siksikin olisi hyvä että saat nostettua itsesi henkisesti narsistiäitisi yläpuolelle, että silloin voit keskittyä täysillä rakkaiden lapsiesi kanssa äitienpäivään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äitisi on addiktoitunut valittamiseen. Valitset minkä tahansa vaihtoehdon, hän valitsee jonkin toisen päästäkseen huomauttamaan ja kiukkuamaan.
Tuollaisesta käyttäytymisestä on olemassa sketsikin Ketonen-Myllyrinne -sarjassa, siinä toimistolla työskennellyt nainen syyllisti kahvia ottamassa ollutta päähahmoa ihan kaikesta, eli ei ollut oikeata tapaa toimia.
Jos olisin sinä, viettäisin äitienpäivää eri tavalla. Eli nauttisin siitä passauksesta ja niistä korteista. Kiinnittäisin huomiota niihin hyviin ja onnistuneisiin asioihin. Jos kahvi läikkyy, se on elämää ja sen saa pyyhittyä pois. Pöytäliinat ja vaatteet saa pestyä. Jos kortti näyttää rumalta, pikkuinen on kuitenkin nähnyt vaivaa tehdessään sen.
Niin siis eihän tässä ole mitään ongelmaa meidän perheessä, vaan äidissäni. En minä valita mistään, koska en odota mitään.
ap
Mutta saavatko lapsesi ja miehesi huomioida sinua äitienpäivänä? Joillekin lapsille on erittäin iso juttu tehdä niitä kortteja ja lahjoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olet narsisti ja itsekäs, kun et anna lastesi nauttia oman äidin muistamisesta ja juhlapäivästä.
Älä valita äidistäsi, itse toimit myös omituisesti.
Meillä exä pilasi minun äitienpäiväni. Meillä on lapsia 7 ja en ole koskaan viettänyt äitienpäivää..ihan samalla tavalla olen noussut ja lähtenyt töihin kuin muinakin aamuina, paitsi, että on ollut kamala kiire, kun on pitänyt ehtiä koulun juhliin ja vielä anopille..
Loppunäytös oli, kun makasin sairaalassa.. ja hoitajat tekivät kaikkensa, että pääsen normiosastolle teholta, että lapset pääsevät käymään kattomassa. Äitienpäiväaamuna mies soitti ja kertoi, ettei tuo lapsia kattomaan, kun olen niin pahan näköinen..niinpä niin, kukaan ei ollut nähnyt minua leikkauksen ja tehohoidon jälkeen,mutta exä tiesi.. Hän piti puhetta ja lapset esiintyivät kylän äitienpäiväjuhlassa, kyläläisille oli kertonut minun olevan vähän kipeä.
Siitä se ero lähti, mutta en vieläkään pysty nauttimaan äitienpäivästä..se ei vain tunnu kuuluvan minulle.
Ja nyt se tulee, tiedän, miltä sinusta AP tuntuu..tätähän ei saisi sanoa, mutta jotenkin koko äitienpäivä tuntuu olevan sellainen juttu, mikä ei ole minulle.. Lapsille yritän näyttää iloiselta, mutta joka kerta tuntuu pahalta.. En vain osaa iloita siitä päivästä, vaikka äitiys on minulle suuri asia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihme ruikuttajia.Onko tämä oman äidin parjaaminen sitä, että haluaa itse tuntea olevansa parempi.Tosi säälittävää käytöstä olla äitinsä kanssa kilpasilla.Kuulostaa murkkuikäisiltä.
Anna äitisi jäädä omiin oloihinsa kun ei ole mihinkään tyytyväinen. Lapsillesi antaisin kuitenkin mahdollisuuden nauttia äitienpäivästä, he tekevät ne kortit aidolla rakkaudella ja vaivaa nähden. Minä inhoan saada lahjoja enkä vietä esim syntymäpäiviä, mutta äitienpäivä on kuitenkin tavallaan myös lasten juhla, niin voin hyvin leikkiä nukkuvaa kunnes tytöt tulevat herättämään :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tulinpa kommentoimaan vanhaan ketjuuni.
Me lähdetään ylihuomenna illalla Italiaan koko perhe. Siis oma. Tullaan äitienpäiväiltana takaisin. Lähetän tekstiviestin äidilleni. En todellakaan ota tänä vuonna, enkä enää tulevinakaan stressiä koko aiheesta.
ap
Minua ahdistaa äitienpäivä. Olen ihan surkea äiti, koska haluaisin vain kuolla, enkä kyllä myöskään ansaitse mitään juhlia. Lapsi on onneksi niin pieni ettei tajua jos äitienpäivää ei ihmeemmin vietetä...
Äitisi on varmaan narsisti ( googlaa raised by narcissist mother , saattaa osua paljon muutakin , tuskin teillä muuten oli ihan auvoisaa äitienpäivää lukuunottamatta? )
Samaa itsellä, muistan sen yhdenkin äitienpäivän kun olin selvittänyt jonkun jääteenreseptin ja laitoin sen hedelmineen aamulla tekeytymään, äiti painui suoraan ulkotöistä sänkyyn eikä tullut ulos koko päivänä, illalla huusi kun ei edes onnitteluja saa, paska äitikö on niin...ja paiskoi ovia. Mä olin itku kurkussa enkä pystynyt sanomaan että oli kyllä tarkoitus tarjoilla jotain mutta kun luulin että oli migreeni tai jotain kun meni nukkumaan enkä viitsinyt häiritä. Meillä ei myöskään vietetä äiteinpäivää, sanon aina lapsille että kun olen heidät saanut elämääni se on maailman parhain lahja eikä heidän tarvitse erikseen äitiä kiittää tai onnitella, miten joku voisi onnitella siitä että itse se maailman suurin lahja :) tekevät tietysti koulussa jotain ja siitä iloitsen, mutta sen saa antaa vaikka heti, tai myöhemmin tai ihan mitä vaan.