Syön suklaalevyn JOKA PÄIVÄ, koska on pakko.

Täällä yksi superläski, jonka ainoa pahe on suklaa. En käytä päihteitä, en mussuta mitään muuta makeaa tai suolaista. Suklaa on kiroukseni, ikuinen sellainen ilmeisesti. 

Tämäkin päivä on mennyt syömisen suhteen normaalisti, ihan kuten muutkin päivät. Olen kuluneella viikolla syönyt mm. kanasalaattia, sushia, uunikalaa, sekä siskonmakkarakeittoa. Välipaloina on mennyt hedelmiä (satsumat, omput, banaanit), paljon pikkutomaatteja, täysjyväleipää kalkkunalla sekä muutama kupillinen kaakaota. Ja joka ikinen päivä on mennyt myös sitä suklaata, järkyttäviä määriä. 

Nuorempana olin normaalipainon ylärajoilla, mutta liikuin paljon, joten tasapainotin suklaansyöntini sillä. Sitten menetin perheenjäseneni, masennuin ja jäin kotiin jumittamaan, painoni nousi huikeaa vauhtia, eikä ole enää tullut alas sen jälkeen. Välillä saan pari kiloa pois, sitten tyssää. 

Syön päivittäin noin 150-200g suklaata. Juuri nyt olen tuhonnut puolessa tunnissa Pandan Suklaamix-pussin lähes kokonaan. En syö täyttääkseni jotain aukkoa, tai koska esim. olisi hyviä muistoja suklaansyönnistä jonkun läheisen kanssa. Minä syön, koska suklaa maistuu suussani aivan sietämättömän HYVÄLTÄ. Jos himoitsen tiettyä suklaalaatua, mikään muu ei tyydytä himoa kuin juuri sen laadun syöminen. Himo ei mene ohi, vaan aivoni vaativat tuota tiettyä suklaata 24/7 kunnes sitä saan. 

Miten näin pahalla tasolla olevaa addiktiota edes hoidetaan?