Miksi toisten mielestä on hirveä kiire, jos töissä on töitä?

Se on kokemattomuus, osaamattomuus, joka saa aikaan kiireen tunnun. Kun pitää olla niin huolissaan niin monista asioista, niin aivoihin tulee ruuhkaa vaikka ei tosiasiassa kauhean paljon töitä olisikaan. Sitten kun hommista on enemmän kokemusta ja tietty hallinnan tunne + luottamus omaan osaamiseen, niin kiireen tuntu ei niin helpolla enää tule.

Kaupungin hommissa tuo on normi. Ollaan niin muka-kiireisiä että huhheijaa. Silti on aikaa pitää kaikki kahvitauota ja puoli tuntia ennen työajan loppumista on jo paperit pinoissa kun odotellaan kotiin lähtöä. Ja ruokatunnilla on käyty shoppailemassa tyttärelle kevätvaatteita. Ja kova kiire on olevinaan.

Ja se kiire tosiaan tarkoittaa sitä, että kahvitaukoa ei voi venyttää toista tuntia kestäväksi. Tai että työpäivän aikana on enemmän kuin yksi velvoite. Hassuin tilanne on se, kun joku mamma istuu siellä kahvitauollaan taivastelemassa, miten kamala kiire on. Joopa. Perinteisestihän se onkin tarkoittanut kiirettä, kun istuu rauhassa siemailemassa kahviaan. :-)

Joillekin tämä yllä mainittu voi olla liioittelua. Mutta silti ne, jotka siirtyvät yksityiselle töihin sanovat, että ennen he luulivat, että heillä oli kiire. Mutta eihän se mitään kiirettä ollut.

Jossakin määrin pätee: kiire on ammattitaidon puutetta. Ja sitten taas on paikkoja joissa työnjohto tai alaiset tai molemmat, on niin pihalla että homma ei toimi. Plus jotkut ihmiset nauttivat stressistä, jostain syystä.

Huonoa esimiestyötä.

Oikea kiire on sitä, kun joutuu jättämään ruokatauonkin väliin, kun duunit kaatuu päälle. Töiden jälkeen töitä jatketaan kotona.

Ei se nyt kokemattomuus ole, sillä eniten kiirettä valittavat juuri ne vanhimmat työntekijät, niin miehet kuin naiset. Esimieheni on viisikymppinen mies. Itsekään en ole enää ihan nuori. 

Valtiolla oli myös tuota samaa kuin mitä kakkonen kirjoittaa. Tosin niin, että kahvi siemaistiin vauhdilla "kun ei tässä ehdi kunnollakaan kahvilla istua", minkä jälkeen jäätiin käytävälle (en minä, sädekehä) puhumaan siitä, kuinka kiire on. Mulla oli yhdessä harjoittelupaikassa työpiste kahvion nurkassa, ja se kahvio oli avoin käytävälle, joten ehdin hyvin nähdä kuinka kiire on siinä käytävällä valittaa. SAmassa työpaikassa yksi mummeli tuli joka aamu seitsemältä ja kun kahdeksalta muut tulivat, hän kierteli kertomassa kaikille tunnin ja ylikin, kuinka taas piti tulla aikaisin kun on niin paljon tekemätöntä töitä. 

Yksi mikrotukihenkilö hoki aikoinaan koko ajan, että kuinka on hirveä paine päällä. Siihen hokemiseen meni valtavasti aikaa. 

Minulla saattaa olla 8 ulko- ja kuravaatteisiin puettavaa iltapäivisin. Siinä koen suurta kiirettä, koska ensimmäiset hikoilevat kun viimeinen hidastelee ja kolmas jo riisuu uudelleen, kun turhautuu tilanteeseen. On töitä, kyllä, mutta myös ihmisiä. Ehkä ap sinunkin lapsesi.

Sekään ei välttämättä kerro, että olisi kiire, jos ei työaika riitä. Joskus kyse on ajankäytön hallinnasta, tai sitten siitä, että henkilö on vain hidas. Yhden kiireisen hommat ehti harjoittelijat tehdä parissa tunnissa, mihin tällä itsellään meni koko päivä. Mutta kun se homma oli jatkuvaa sähläämistä ja edestakaisin juoksentelua. Yksi paperi sinne, toinen tänne, kops kops pitkin käytäviä. Ei mitään hallintaa hommissa. 

Itsehän kävin äsken syömässä sellaisessa ihan laadukkaassa ketjuravintolassa. Sali miltei tyhjä.

Ilman mitään tervehdyksiä heti oli kiire kertoa että meillä on keittiössä kolmenvartin ruuhka.

Hirveä paniikki ja juokseminen.

En ajatellutkaan että olisin johonkin pikaruokalaan tullut.

Säälitti vain se itse tehty kiire ja samalla tuli olo etten ole edes tervetullut.

Ruoka tuli mielestäni ihan ajallaan. Tuollainen häslääminen ja juokseminen ei yhtään edes auta mitään.

Rauhallisestikin saa samat asiat tehtyä. Joo ja olen itse työskennellyt ravintola-alalla ja itsekin ollut samanlainen riehuja.

Nyt vaan tajusin asiakkaan näkökulmasta tuon.

Ap ei tarkoittanut niitä, joilla on oikeasti kiire, niitäkin on. Mutta tällaisissa tavallisissa toimistohommissa, jos tekemätöntä työtä jää seuraavalle päivälle, ei se minusta mikään kiire ole, jos aikataulussa pysytään. 

Minulla jää usein ruokataukokin pitämättä, työsähköpostit on pakko lukea, mutta muuten yritän sulkea häiriötekijät pois. Silti en ehdi tehdä kaikkea, osa jää tekemättä. Ylitöiksikin menee, mutta niitä ei saa tehdä. Kas, kun firma säästää.

Kiire on ihmisen omassa päässä.

Kuulin joskus jonkun oisko joku buddhalainen sanonta: "Kun syöt puuroa, syöt puuroa", eli silloin kun teet jotain, älä ajattele seuraavaa tai odottavia juttuja. Tee vain se yksi, hollillaan oleva juttu ihan rauhassa, ja kun sen olet lopettanut, ajattele vasta sitten seuraavaa.

Minun mielenterveydelle ainakin juurikin tämä sanonta on niin nannaa..=)