Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
En "osaa" hakea töitä :(
15.03.2016 |
Olen ollut nyt vuoden työttömänä enkä ole ainoatakaan hakemusta vielä laittanut. Olen varmaan jo niin syrjääntynyt ja erakoitunut, kun tuntuu ihan kamalalta ajatukseltakin mennä töihin.
Se itse työntekeminen ei ahdista, mutta se kaikki muu. Työkaverit, se kun joutuu puhumaan oudoille ihmisille ja joutuu tekemään tuttavuutta uusien ihmisten kanssa... ja se aamukiire ja lasten huolehtiminen hoitoon ja kouluun... Ja varsinkin ne uudet ihmiset!
Mutta ei tämä kotona rahattomana olokaan innosta. Jotenkin kauhea pattitilanne, kun ei osaa edetä tässä elämässä. :(
Kommentit (12)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tarvitset selvästikin dominoivan miehisen olkapään ;)
Sekö tähän auttaisi?
ap.
Just olin TE Keskuksen infossa. Siellä on tarjolla työnhakuopetusta. Ihan kädestä pitäen auttavat, jos on tarve. Esim kaikki eivät osaa käyttää tietokonetta. Uudenmaan TE toimistolla on yksityinen yhteistyökumppani, joka hoitaa näitä asioita.
Vierailija kirjoitti:
TE-toimistot järjestävät työnhakukursseja.
Niinhän ne järjestää, mutta kyllä mä osaan töitä hakea. Mutta en "osaa" laittaa niitä hakemuksia menemään. Aina siirrän ja siirrän ja aina löytyy muka joku syy, miksi en jotain paikkaa haekaan.
ap.
Minäkin olen ollut jo yli vuoden työttömänä yli 30 vuoden yhtäjaksoisen, yhden työnantajan palveluksessa olleen työsuhteen jälkeen. Olen lähettänyt 3 työhakemusta. En pysty hakemaan sellaisia työpaikkoja, joihin koulutukseni ja kielitaitoni ei riitä, niiden hakeminen on minusta täysin turhaa. Ja koska olen ansiosidonnaisella, muutaman viikon - kolmen kuukauden työpaikat eivät ole ajankohtaisia. Ja minua pelottaa, tuntuu, etten osaa enää mitään enkä halua mennä töihin, jossa petän esimieheni odotukset. Minusta kerta kaikkiaan tuntuu, että maailma on tässä asiassa ajanut ohitseni ja olen totaalisesti pudonnut matkasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oon itse ollut nyt noin 2 kk työttömänä ja itsellä vähän sama juttu. No, paria paikkaa oon hakenut mutta vapauden tunteen huumaavuus on vienyt mennessään varsinkin kun rahasta ei ole ollut tiukkaa. Yhä vaikeammaksi se varmaan käy jos ei pistä toimeksi. En minä oikeasti rahattomana halua olla työtön, se on varma se.
Mä osaan käyttää tietokonetta ja sellaista, mutta oon ihan onneton kanssa työnhaussa. Joskus (harvoin) selaan työpaikat läpi mol.fi:stä ja sitten aattelen että tuota ja tuota vois hakea, sit unohdan ja sitten aika on mennyt umpeen. Puolustuksekseni sanottakoon että oon sairaslomalla ja ei ole sikäli pakko hakea töitä. Tuntuu kumminkin et hyvä olisi mennä, nimenomaan ennen kuin liikaa syrjäytyy.Luulen, että se käännekohta kyllä mulla on jo ollut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuttu tunne. Jotenkin hirveän vaikea aktivoitua työnhaussa.
Tiedän kuitenkin kokemuksesta, että yli vuodenkin työttömyyden jälkeen, työrutiini löytyy kyllä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
TE-toimistot järjestävät työnhakukursseja.
Niinhän ne järjestää, mutta kyllä mä osaan töitä hakea. Mutta en "osaa" laittaa niitä hakemuksia menemään. Aina siirrän ja siirrän ja aina löytyy muka joku syy, miksi en jotain paikkaa haekaan.
ap.
Miten työkkäri suhtautuu tähän, koska sulla ei ole syytä kieltäytyä hakemasta työtarjouksen osoittamaan työpaikkaan? Siitähän seuraa karenssi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap et oikeastaan ole työttömänä, vaan olet jättäytynyt työelämän ulkopuolelle. Työttömän määritelmään kuuluu aktiivinen työnhaku ja tavoite työllistyä.
Oletko jonkinlaisen avun piirissä? Kuulostaa siltä, että olet ahdistunut ja ainulla on sosiaalisten tilanteiden pelkoa.
Olen ollut kesästä asti työttömänä ja pyöritellyt samanlaisia ajatuksia. Lievä masennus on yksi syy, joka ajoi minut irtisanoutumaan edellisestä työstä. Oma koulutus ja työkokemus tuntuu riittämättömältä, uusi työyhteisö toisaalta kiinnostavalta, mutta myös pelottavalta. Ja toki arki on helpompaa, kun olen kotona.
Mutta olen silti lähettänyt kymmeniä hakemuksia, avoimia hakemuksia ja ollut n. kerran kuussa haastattelussa. Mikään työhön liittyvä pelko ja ahdistus ei ole niin suuri kuin pelko siitä, että jään huonoon taloudelliseen tilanteeseen, syrjäydyn ja annan huonon esimerkin lapsilleni.
Kannattaa tehdä se CV ja hakemus täysin valmiiksi työpöydälle ja sitten vain vaihtaa päivämäärät ja nimet ym. nippelitiedot siihen kun löytyy hyvä paikka jonne se lähettää.
Ja muutoin nuo jännittämiset ja pelot on vaan kärsittävä, jotta huomaa että ne on ihan turhia ja aiheettomia.
Ei kukaan varmaan rakasta mennä ekaa päivää uuteen työpaikkaan tai haastatteluun, mutta kun se on ohi niin monella on hyvä mieli ja hiukan naurattaa että edes pelkäsi turhaan.
Ap, sä tiiät itsekin että kuitenkin saat niin paljon enemmän lopulta siitä töissäkäymisestä, kuin käpertymisestä kotona omaan turvalliseen pesään, yksin, vuosiksi.
Pää pystyyn ja kohti uusia pettymyksiä!
Alue: Aihe vapaa
Tarvitset selvästikin dominoivan miehisen olkapään ;)