Lue keskustelun säännöt.
•••• Voi kuinka kaunis lapsen lähtö voikaan olla ••••
Kotipihassa
15.03.2016 |
https://sites.google.com/site/mikomolari/niinlaksitenkelikultainen
Tuollaiseen "blogiin" törmäsin netissä. Ihana lukea lapsen lähdöstä ilman lapsen vanhempien vauhkoamista, kohua, katkeruutta tai itsesyytöksiä. Olen 100% varma, että kodin usko antoi voimaa päästä tästäkin yli. Sellainen oikea "vanhan ajan" tasapainoinen perhe kyseessä.
Kommentit (23)
Kylläpä tuo blogi on täynnä aitoa tunnetta. <3
Onneksi jälleennäkemisen riemu on oleva suuri. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täytyy olla sairas mieli, jos pois nukkunut lapsi on jotenkin likainen tai hyi hyi! Ainakin kuolemasta on vieraannuttu ja pahasti.
No meiltä 4v. tytär kuoli syöpään ja vaikka uskon voimalla olenkin/ollaankin jaksettu eteen päin ja tavallaan se kuolema olikin aika armollinen, olihan tyttäremme kärsinyt ihan sanoin kuvaamattoman paljon, eli kuolema vapautti hänet kaikista kuvuista, tuskista, kouristuksista... Silti, ja vaikka kyseessä oli sairaus, olen läpikäynyt sellaisen tunneskaalan aina syyllisyydestä, suruun ja voimattomuuden tunteisiin. Ja uskon, että se oli Jumalan tahto, minä olen silti ihminen ja kaikki tunteet kyllä kulkee mukana, että huh vaan! En muuten ottanut yhtään kuvaa lapsestani kuoleman jälkeen, tahdon muistaa hänet sellaisena pippurisena sirkkusilmänä kuin hän oli.