Lue keskustelun säännöt.
Minun ja poikaystäväni "ajatustenluku"
14.03.2016 |
Olemme naureskelleet ilmiölle aika paljon, mutta tänään illalla asia alkoi mietityttää. Meistä siis usein tuntuu siltä, kuin lukisimme toistemme ajatuksia. Ymmärrämme toisiamme puolesta sanasta, aina ei tarvita sitäkään vaan pelkkä katse tai äännähdys riittää. Usein laitamme viestiä toisillemme samaan aikaan tietämättä toisen aikeista, meille tulee samat assosiaatiot mieleen keskustelunaiheista jne. Poikaystävä leikkisästi sanoo aivojemme vastaanottavan samaa lähetystä.
Pieni, ehkä vähän hassu esimerkki: tänään viestittelimme tatuointiaiheista. Poikaystäväni mainitsi, että häntä kiehtoo ajatus eräänlaisesta aaveaiheisesta tatuoinnista, ei semmoisesta perinteisestä aaveesta kuitenkaan. Jotenkin aloin heti ajatella Taru sormusten herrasta -elokuvan mitä lie haamuarmeijaa, googlasin sen ja olin lähettämässä kuvankaappausta poikaystävälle. Kirjoittaessani kuvatekstiä "tällainenkö?" hän lähetti "kai tiiät lotrista sen "army of the dead", sen kuningasta meinasin". Emme ole katsoneet yhdessä ko. leffoja tai puhuneet niistä, tämä oli ensimmäinen kerta. No joo, voihan se olla sattumaa mutta vastaavia tapahtumia/pieniä yhteensattumia on yllättävän usein.
Emme ole tunteneet kuin vasta muutaman kuukauden ajan, joten hieman ihmetyttää kuinka hyvin/helposti ymmärrämme toisiamme. Uskoisin, että vanhoilla aviopareilla "ajatusten lukeminen" olisi helpompaa/todennäköisempää kun tuntee toisen niin läpikotaisin joten päinvastainen tilanne vähän ihmetyttää :D
Päässäni pyörii nyt niin paljon asioita, etten saa jäsenneltyä kunnon esimerkkejä tähän viestiin :D Ehkä jatkan aamulla tämän asian selittämistä.
Muutkin ihmiset ovat kyllä maininneet jännästä yhteensopivuuden/-kuuluvuuden tunteesta meidän kahden välillä. Onko se sitten mielistelyä vai todellista jokaisen niin sanoneen kohdalla, mene ja tiedä :D
Kommentit (37)
Tuo sielunkumppanuus onkin uusi juttu minulle, ihan söpöä ainakin ajatuksen tasolla :D Ja tosiaan kun emme ole hirveän kauaa seurustelleet, niin emme tunne toisiamme vielä läpikotaisin joten siitäkään ei voi johtua. Synkkaakohan meillä vain tavallista paremmin? AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aaaw sä oot AP ihana! <3 mäkin muistan kun olin noin naiivi, elämässä oli niin paljon ihmeteltävää.
Onko pakko pilkata? AP
AV:lla on kirjoittamaton sääntö,että aloittajaa on pakko pilkata.Minusta avauksesi oli ihan fiksu.
T:Se toinen "ajatustenlukija"
Perus AV joo :D Tein keskustelun lukeakseni muiden tarinoita vastaavista kokemuksista sekä sen varalta, että jollakulla keskustelijalla olisi jotain selitystä ko. ilmiöön. Mutta ei, pitää vaan kettuilla :D AP
Höpöjuttuihin saa höpövastauksia.
Mä taidan käydä hakemassa lisää juomista! ja torstaina sitten turussa!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oih muistan tuon ajan <3. Ja kun minut kutsuttiin ensimmäistä kertaa poikaystävän luokse, huomasin, että meillä oli myös sama astiasto ja sama pyyhesarja.
No, olemme olleet 10 vuotta yhdessä, ja näihin vuosiin on mahtunut monta väärinkäsitystä, mielipide-eroa jne. Perusluonteetkin ovat loppujen lopuksi melko erilaiset, mutta arvomaailma ja tulevaisuuden toiveet ovat samat.
No kertaakaan emme ole riidelleet. Perusluonteet melko samanlaiset, pieniä eroja on (minä ESFJ, poikaystävä ENFP). Arvot, elämänkatsomus jne. samanlaiset. AP
Ei kai kukaan riitele ekoina seukkauskuukausina, ei se oikeasti vielä mitään kerro. Ja fakta on, että jokainen pari (pitkäkestoinen sellainen) riitelee joskus. Ja ennen sitä et todellakaan voi sanoa tuntevasi poikaystäväsi luonnetta. Et voi sanoa perusluonteidenne olevan melko samanlaiset, kun et mitenkään voi vielä tuntea häntä läpikotaisin. Näin myös arvojen, elämänkatsomuksen kohdalla. Voit tietää pintaraapaisun, et sen enempää.
Terveisin likka 25v, neljättä vuotta parisuhteessa enkä edes väitä tuntevani miestäni läpikotaisin.
Tuttu juttu muutaman ihmisen kanssa elämäni varrella. Mieheni kanssa tuota sattuu usein, mutta historiamme on jo sen verran pitkä ja yhteiselämämme tiivistä, etten pidä ihmeenä. Myös äitini kanssa olemme usein "samalla taajuudella": soitamme/ viestaamme yhtä aikaa ja saatamme toisistamme tietämättä ostaa samoja vaatteita tai pukeutua sattumalta samanlaisiin asuihin. Tuossakin pitkä historia selittänee paljon.
Mystisempi juttu on sen sijaan eräs miespuolinen (entinen) ystäväni. Heti välittämästi löysimme yhteyden, ja saatoimme jutella jotenkin niin "puolikkain lausein", ettei muut oikein päässeet juttuun mukaan. Pidimme samoista asioista ja muistimme myös toisistamme nämä jutut, joten keskustelumme liikkuivat aina jotenkin monitahoisesti, kun osasimme ennakoida mitä toinen mistäkin ajattelee. Kymmeniä kertoja sanottiin johonkin juttuun täsmälleen sama asia.
Erikoisin esimerkki oli ehkä korttipelien pelaaminen. Tiesin liki poikkeuksetta mitä hän aikoo lyödä. Tiesin myös jotenkin intuitiivisesti esim. mitä maata hän tarvitsee. Joskus tarvitsin itse pöytään jotain tiettyä, ja tiiviin "ajatustensiirron" kautta hän löi minulle juuri sen kortin. Tiedän, kuulostaa aivan pähkähullulta, ja se olikin todella hämmentävää. Enkä ole mikään "korttien laskija", vaan peleissä aika huono. Kenenkään muiden kortteja en tiennyt, hänen vaan.
No, loppupeleissä olimme kuitenkin monissa asioissa myös hyvin erilaisia. Yksi tällainen eroavaisuus ajoi ystävyyden karille, emmekä ole enää tekemisissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aaaw sä oot AP ihana! <3 mäkin muistan kun olin noin naiivi, elämässä oli niin paljon ihmeteltävää.
Onko pakko pilkata? AP
AV:lla on kirjoittamaton sääntö,että aloittajaa on pakko pilkata.Minusta avauksesi oli ihan fiksu.
T:Se toinen "ajatustenlukija"
Perus AV joo :D Tein keskustelun lukeakseni muiden tarinoita vastaavista kokemuksista sekä sen varalta, että jollakulla keskustelijalla olisi jotain selitystä ko. ilmiöön. Mutta ei, pitää vaan kettuilla :D AP
Tää on juuri niin tyypillistä palstamammoille :D Harmi,kun tällaisia oikeasti kivoja avauksia on muutenkin vähän ja sitten nekin ketjut pilataan ilkeydellä.Ilkeydestä puheen ollen,tämän kommentin varmistusnumero on 666! :O
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aaaw sä oot AP ihana! <3 mäkin muistan kun olin noin naiivi, elämässä oli niin paljon ihmeteltävää.
Onko pakko pilkata? AP
AV:lla on kirjoittamaton sääntö,että aloittajaa on pakko pilkata.Minusta avauksesi oli ihan fiksu.
T:Se toinen "ajatustenlukija"
Perus AV joo :D Tein keskustelun lukeakseni muiden tarinoita vastaavista kokemuksista sekä sen varalta, että jollakulla keskustelijalla olisi jotain selitystä ko. ilmiöön. Mutta ei, pitää vaan kettuilla :D AP
Höpöjuttuihin saa höpövastauksia.
Ei ilkeily ole mikään höpövastaus.Tämä oli kiva avaus,mustakin olisi mukava lukea lisää juttuja "ajatustenluvusta",ei tuollaisia "todista se niin saat miljoonan"-kommentteja.
Joidenkin ihmisten kanssa sitä vain on sellaista sielujen sympatiaa,että ymmärtää toista puolesta sanasta tai jostain pienestä eleestä.Se ei ole yliluonnollista,mutta silti ihan mielenkiintoinen aihe.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuttu juttu muutaman ihmisen kanssa elämäni varrella. Mieheni kanssa tuota sattuu usein, mutta historiamme on jo sen verran pitkä ja yhteiselämämme tiivistä, etten pidä ihmeenä. Myös äitini kanssa olemme usein "samalla taajuudella": soitamme/ viestaamme yhtä aikaa ja saatamme toisistamme tietämättä ostaa samoja vaatteita tai pukeutua sattumalta samanlaisiin asuihin. Tuossakin pitkä historia selittänee paljon.
Mystisempi juttu on sen sijaan eräs miespuolinen (entinen) ystäväni. Heti välittämästi löysimme yhteyden, ja saatoimme jutella jotenkin niin "puolikkain lausein", ettei muut oikein päässeet juttuun mukaan. Pidimme samoista asioista ja muistimme myös toisistamme nämä jutut, joten keskustelumme liikkuivat aina jotenkin monitahoisesti, kun osasimme ennakoida mitä toinen mistäkin ajattelee. Kymmeniä kertoja sanottiin johonkin juttuun täsmälleen sama asia.
Erikoisin esimerkki oli ehkä korttipelien pelaaminen. Tiesin liki poikkeuksetta mitä hän aikoo lyödä. Tiesin myös jotenkin intuitiivisesti esim. mitä maata hän tarvitsee. Joskus tarvitsin itse pöytään jotain tiettyä, ja tiiviin "ajatustensiirron" kautta hän löi minulle juuri sen kortin. Tiedän, kuulostaa aivan pähkähullulta, ja se olikin todella hämmentävää. Enkä ole mikään "korttien laskija", vaan peleissä aika huono. Kenenkään muiden kortteja en tiennyt, hänen vaan.
No, loppupeleissä olimme kuitenkin monissa asioissa myös hyvin erilaisia. Yksi tällainen eroavaisuus ajoi ystävyyden karille, emmekä ole enää tekemisissä.
Tuo kuulostaa kyllä jo aika mystiseltä! Lisää tällaisia juttuja!
Meilläkin välillä tollasta :D eilenkin ajattelin tiettyä ruokaa mitä tekisi mieli ja poikaystävä oli ostanut ainekset siihen ruokaan :3
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vai että ilmiö oikein. Eiköhän kyse ole siitä, että teillä on samanlaisia mielenkiinnonkohteita, tiedätte esim. samoja leffoja ja asiasta X puhuminen muistuttaa asiasta Y.
Ihanalta kuulostaa! Tiedä, vaikka olisitte löytäneet sielunkumppanit toisistanne. Sovitte varmasti hyvin yhteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla oli vähän samanlaista lukioaikaisen kaverin kanssa, miespuolisen. Oltiin samassa kaveriporukassa ja aina ajauduttiin kahdestaan ratkomaan jotai opettajan antamaa ongelmaa tai katsomaan netistä jotain ja ohjelmoimaan jotain omia pelejämme. Tavallaan ajateltiin samalla tavalla mutta sitten taas täydennettiin toistemme ideoita ja ajatuksia täydellisellä tavalla ja tämän takia meillä oli aina kahdestaan niin kivaa :)
Kerran porukalla pelattiin aliaksen tapaista ja keksittiin aina toistemme sanat ennen kuin muut pelissä olivat vielä päässeet käryllekään, melkein puolikkaasta sanasta.
Vierailija kirjoitti:
Tuo sielunkumppanuus onkin uusi juttu minulle, ihan söpöä ainakin ajatuksen tasolla :D Ja tosiaan kun emme ole hirveän kauaa seurustelleet, niin emme tunne toisiamme vielä läpikotaisin joten siitäkään ei voi johtua. Synkkaakohan meillä vain tavallista paremmin? AP
Luultavasti juuri siitä on kysymys.Joidenkin ihmisten kanssa ei vuosien jälkeenkään mene ajatukset yksiin,toisten kanssa tuntuu heti kuin olisi tuntenut koko ikänsä.Joskus kun yritän esimerkiksi selittää jotain asiaa,mutta en tiedä tai muista sanaa jota haen,poikaystävä tajuaa täysin mistä puhun,vaikka selityksessä ei tunnu olevan järkeä.Tai tosiaan jokin ihan pikkiriikkinen muutos kasvojen ilmeessä kertoo mitä toisen päässä liikkuu.Se on mahtavaa olla sellaisen ihmisen kanssa,joka on tosiaan samalla aaltopituudella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oih muistan tuon ajan <3. Ja kun minut kutsuttiin ensimmäistä kertaa poikaystävän luokse, huomasin, että meillä oli myös sama astiasto ja sama pyyhesarja.
No, olemme olleet 10 vuotta yhdessä, ja näihin vuosiin on mahtunut monta väärinkäsitystä, mielipide-eroa jne. Perusluonteetkin ovat loppujen lopuksi melko erilaiset, mutta arvomaailma ja tulevaisuuden toiveet ovat samat.
No kertaakaan emme ole riidelleet. Perusluonteet melko samanlaiset, pieniä eroja on (minä ESFJ, poikaystävä ENFP). Arvot, elämänkatsomus jne. samanlaiset. AP
Ohis, mutta ESFJ ja ENFP ovat aika erilaisia, kahden kirjaimen ero, varsinkin N-S, on melko merkitsevä. Sinun funktiosi ovat Fe, Si, Ne ja Ti, poikaystäväsi Ne, Fi, Te ja Si. Eli on merkittäviä eroja.
Kuulostaa ihanalta. Taidatte tosiaan sopia hyvin yhteen. :)
Yhteinen historia selittää usein paljon tuota ns. ajatustenlukua. Esim. Aliasta pelatessa sisarusteni kanssa arvaamme aina jo yhdestä sanasta mikä sana on hakusessa.
Tapailin vuosia sitten miestä, jonka kanssa keskustelimme ilman sanoja. Riitti kun katsoimme toisiamme silmiin. Se oli hyvin outoa, koska oikeasti kävimme vuoropuhelua puhumatta. (Ei ole pakko uskoa, kuulostaa tosi häröltä, tiedän.) Välillämme oli jokin syvä yhteys ja paljon intohimoa. Harmi, että mies oli oikea jännämiesten kuningas, joten suhdetta ei hänen kanssaan voinut ajatellakaan.
Vierailija kirjoitti:
Vai että ilmiö oikein. Eiköhän kyse ole siitä, että teillä on samanlaisia mielenkiinnonkohteita, tiedätte esim. samoja leffoja ja asiasta X puhuminen muistuttaa asiasta Y.
Onko pakko olla aina niin kyyninen? Mun mielestä ap:n juttu on söpö,samoin tuon yhden kommentoijan joka kommunikoi katseilla(ei kuulosta mielestäni häröltä vaan ihanalta,on sellainen yhteys ettei tarvita sanoja!).
Tietysti kaiken voi aina selittää järjellä,mutta sellainen on kauhean tylsää.
Perus AV joo :D Tein keskustelun lukeakseni muiden tarinoita vastaavista kokemuksista sekä sen varalta, että jollakulla keskustelijalla olisi jotain selitystä ko. ilmiöön. Mutta ei, pitää vaan kettuilla :D AP