Mitä mieltä olette lasten harrastuskuskamisista. Pitäisikö se olla suht tasapuolista vai onko ok, että tietyn perheen lapsi

Eihän se voikaan olla tasapuolista, koska kaikki eivät edes omista autoa, jolla kuskata. Bensarahojen tai muun korvauksen pitäisi kuitata tämä.

Jos ei ole autoa, ei varmaan ole järkeä aloittaa harrastusta jossa tarvitaan säännöllistä kyyditystä?

Ei tässä maailmassa kaikkea aina niin tasan saa jaettua. Jos vituttaa, älä kuskaa sitä harrastuskaveria.

Vierailija kirjoitti:

Jos ei ole autoa, ei varmaan ole järkeä aloittaa harrastusta jossa tarvitaan säännöllistä kyyditystä?

Niin, kunpa tähän ongelmaan olisi jokin ratkaisu... Vaikka jokin järjestely, jossa muutenkin harrastuspaikalle autoilevat voisivat ottaa lapsen mukaan... Hmm...

Vierailija kirjoitti:

saa aina kyydin mutta hänen vanhempanssa ei kyyditse koskaan tai miltei koskaan? Vetoavat esim. siihen että on monta lasta ja eivät ehdi.

Jos eivät ehdi, niin lapsi ei voi harrastaa... Ja kukas sen lapsen kanssa silloin sen harrastusajan on (oletus että lapsi on vasta pieni alakoululainen eikä ole yksinään), eli aikaa on vain löydyttävä eikä se ole ap:n ongelma.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos ei ole autoa, ei varmaan ole järkeä aloittaa harrastusta jossa tarvitaan säännöllistä kyyditystä?

Niin, kunpa tähän ongelmaan olisi jokin ratkaisu... Vaikka jokin järjestely, jossa muutenkin harrastuspaikalle autoilevat voisivat ottaa lapsen mukaan... Hmm...

No jotenkin se on korvattava. Ei muillakaan ole aikaa yhtään sen enempää käytettävissä.

Riippuu olosuhteistakin. Voisivathan he auttaa jotenkin muutenkin. Meille kyllä kävi niin, että lapsemme bestis tahtoi lapsemme samaan harrastukseen kanssaan ja kyyditykset sopivat hyvin heidän perheensä aikatauluihin, mutta eivät meidän. Emme voineet korvata tätä mitenkään. Tietenkin tarjosin bestikselle joskus ruokaa, mutta niin tarjosi heidän perheensäkin. Meni vuosia ja bestis vaihtui. Lapsi kasvoi ja tarvitsee enää harvoin kuljetusapua. 

Toinen lapsistamme on siinä iässä, että hän tarvitsee kuljetuksia. Hänen paras kaverinsa ei jaksaisi tulla leikkimään niin usein, jos me emme hakisi häntä  ja monesti veisi takaisin kotiinkin. Päätimme, että kaverisuhde on niin tärkeä, että kyyditsemme vaikka itse, jos toiselta puolelta ei löydy riittävästi halua nähdä vaivaa juuri koskaan. Kyllä he kutsuvat lastamme heillekin, mutta eivät ole koskaan ehdottaneet, että kävisivät hakemassa meiltä. Heillä on varmaankin niin rankka arki, että eivät jaksa olla kovin oma-aloitteisiakaan.

Meillä vähemmän kuskaava tuo enemmän kuskaavalle joskus pienen lahjan. Kummasti se piristää kun toinen kiittää siitä kuinka paljon autat hänen arjessaan. Ja kyse ei ole lahjan arvosta vaan siitä että näin ei tunnu että toiset käyttäisivät hyväkseen.

Itselleni merkkaa paljon myös syy miksi toiset ei osallistu. Eikö ole rahaa, aikaa ja jaksamista vai onko kyse vain laiskuudesta tai mukavuuden halusta. Iso ero omalle viitsimiselle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos ei ole autoa, ei varmaan ole järkeä aloittaa harrastusta jossa tarvitaan säännöllistä kyyditystä?

Niin, kunpa tähän ongelmaan olisi jokin ratkaisu... Vaikka jokin järjestely, jossa muutenkin harrastuspaikalle autoilevat voisivat ottaa lapsen mukaan... Hmm...

Esimerkiksi me yhdistämme harrastuskuskauksiin lähes aina jotakin. Kauppareissun, ulkona syömisen, tai sisarusten kuskaamisen. Tästä syystä en ole kovin motivoitunut kuskaamaan naapurin lapsia. En myöskään sitten kysele heiltä kyytejä kuin harvoin, jos olen itse estynyt viemään. Ja toki voin joskus itsekin kuskata.

Joo, minäkään en mielläni sitoudu mihinkään säännölliseen toisten lasten kuskaukseen. Se kuitenkin rajoittaa sitten muita menemisiä.