Rakastan enemmän mieheni rahoja kuin miestäni.

Häpeän tätä tunnetta maailman eniten, mutta tämän tunteen muutama kuukausi sitten itsessäni tunnistin ja nyt myönnän. Rakastan miestäni, mutta tajusin että se mikä rakkautta pitää yllä, on hänen rahansa ja tuleva suuri perintönsä. Itse en ole korkeakoulutettu (amis) ja tiedostan nyt, että olen ollut jo kauan työttömänä melkolailla vapaaehtoisesti. Aluksi, heti valmistuttuani "etsin" töitä äärimmäisen passiivisesti ja silloin vielä tiedostamattomasti omasta tahdostani. En ole tehnyt töitä päivääkään valmistumisen jälkeen.

Nykyiselläni avomiehelläni taas on kunnianhimoa. Hyvä työ, hyvä palkka. Hän tulee rikkaasta perheestä, ja ainoana lapsena sieltä tulee rapsahtamaan hänelle aikamoinen potti.

Tätä "rahaan rakastumista" en heti ymmärtänyt mutta minulla on siitä näin jälkeen päin ajateltuna tavallaan. Ihastuin nimittäin mieheeni pikkuhiljaa. Se ei todellakaan tapahtunut rysäyksellä, se ei missään tapauksessa ollut rakkautta ensisilmäyksellä. Tavattuamme näin hänet aluksi jopa vähän lassukkana, pidin jopa itseäni vähän "parempana".

Mutta sitten annoin orastavalle suhteelle kuitenkin mahdollisuuden ja jatkoin hänen tapailemistaan, koska olin viettänyt jo monta vuotta yksin ja siis sinkkuna ja kaipasin vaihtelua. Tulin hänen kanssaan alusta asti hyvin juttuun, meillä on sama huumorintaju ja siispä hänen seurassaan oli hauskaa. Viihdyin hänen seurassaan. Enemmän ystävänä ehkä, mutta silti.

Nyt vasta jälkeen päin tajuan, että varsinainen ihastuminen tapahtui vasta kun sain vihiä hänen vauraudestaan. Ensimmäinen merkki siitä oli kallis auto. Sitä seurasi kalliit illalliset joita hän tarjosi, ja viimeinen niitti oli kun tulin ensimmäisen kerran kylään. Omistusasunto. Hieno. Remontoitu. Kallis ja tyylikäs sisustus. Ja yhtäkkiä olin myyty. Silloin aloin ensimmäistä kertaa tuntea intohimoa häntä kohtaan ja seksi alkoi maistua paremmalta.

Mies muuttui hetkessä ressukasta supercharmantiksi ja rakastuin. Rakastuin häneen. Vasta nyt tajuan miten paljon raha muutti suhtautumistani häneen. Haluamalla halusin muuttaa hänen luokseen ja vain vuoden kuluttua asuin hänen luonaan. Täällä vieläkin, muutama vuosi myöhemmin.

Oksetan itseäni. Nyt kun olen "tottunut" tietoon rahasta näen mieheni ressukkana ja lassukkana taas. En tunne intohimoa. Seksi on keskinkertaista. Mikään ei tunnu miltään. Vain raha pitää minut suhteessa. Ja tietty kiintymys ja se ystävyys, josta kaikki alkoi.

Olkaa kilttejä ja kertokaa jos olette kokeneet joskus saman. Teenkö väärin. Odotan kosintaa ja "puolta valtakunnasta" enemmän kuin mitään. Haluan asua täällä hänen nurkissaan ja perinnön jälkeen ostaa omakotitalon ja pysyä kotivaimona elämäni loppuun saakka.

Oksettaa.

Kiitos kun sain avautua.