Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Miten voisi oppia pitämään liikunnasta?

Vierailija
12.03.2016 |

Minkä verran liikut? Pidätkö liikkumisesta? Millainen on kuntosi? Kuinka moni oikeasti nauttii liikkumisesta, ja liikkuu mielellään?

Itse en ole koskaan tykännyt siitä. Minulla on ihan hyvä kunto, ja harrastan hikiliikuntaa 3-5 kertaa viikossa noin puoli tuntia kerrallaan, ja rauhallisemmin tulee liikuttua sama määrä per viikko. Mutta se on minulle yhtä pakkopullaa! Ainoa liikuntamuoto mistä pidän, on kävely.

Voiko liikunnasta oppia pitämään? Onko kukaan saanut muutettua asennettaan? Harrastin joskus tavoitteellisempaa urheilua noin vuoden ajan, ja odotin sitä, mitä moni kertoi itselleen tapahtuneen - että jäisin siihen koukkuun. En jäänyt! Miten te muut olette saaneet koukutettua itsenne liikuntaan, vinkkejä? Vai täytyykö tyytyä liikuntaan vain terveyttä edistävänä pakkopullana?

Kommentit (24)

Vierailija
1/24 |
12.03.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

kävely on maailman tylsintä hommaa. Itse tykkään eniten tanssista ja sellaisesta jossa on jotain koreografiaakin.

Vierailija
2/24 |
12.03.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

riippuu minkä tyylinen ihminen olet. esim jos haluat vääntää niin paini.  Jos et pidä hiestä niin uinti.  lajeja on miljoonia ja löytyy taatusti jokaiselle sopiva

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/24 |
12.03.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mene huitomaan kepillä ampiaispesää.

Vierailija
4/24 |
12.03.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Voi oppia. Esim. lenkkeillessä vapautuu endorfiineja jotka tuo euforisen olon. Aloittaminen on tietty tuskallista, mutta kun kunto kasvaa niin muuttuu nautinnoksi.

Vierailija
5/24 |
12.03.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

riippuu minkä tyylinen ihminen olet. esim jos haluat vääntää niin paini.  Jos et pidä hiestä niin uinti.  lajeja on miljoonia ja löytyy taatusti jokaiselle sopiva

Niinpä. Itsepuolustus, nyrkkeily, tanssi, kiipeily, soutu...

Vierailija
6/24 |
12.03.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Itse olen tavallaan huijannut itseni liikkumaan. Teen paljon pitkiä kävelyretkiä metsään ja yritän samalla havainnoida jotain, patikointi tulee siinä sivussa. En omista autoa joten muutenkin suurin osa liikunnasta on hyötyliikuntaa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/24 |
12.03.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kokeile eri lajeja

Vierailija
8/24 |
12.03.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Voi oppia. Esim. lenkkeillessä vapautuu endorfiineja jotka tuo euforisen olon. Aloittaminen on tietty tuskallista, mutta kun kunto kasvaa niin muuttuu nautinnoksi.

Kyllä ap:n kunto on hyvä hänen kirjoituksensa perusteella.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
9/24 |
12.03.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Lähteminen tuntuu minusta melkein aina vaikealta. Mutta kun ollan päätetty perheellä lähteä pyöräilemään, metsään, uimaan tai mitä lie, niin pakkohan se on vaan mennä lasten vuoksi. Ja sit kuitenkin tykkään itse liikkumisesta. Se lähteminen vain tutuu niin kamalan vaivalloiselta.

Lähtemisen vaivalloisuutta on minulla alentanut se, että tehdään samoja juttua, jolloin lähteminen sujuu rutiinimmin. Uimakassit ovat kaapissa valmiina, jolloin lähtemiseen ei tarvita kuin päätös, ja viiden minuutin päästä koko perhe on autossa varusteiden kanssa.

Samaten vaikkapa pyöräilyn lähtökynnystä olen alentanut sillä, kun tajusin, että pyöräillä voi tavallisissakin vaatteissa. Ei tarvita urheiluvaatteita ja pyöräilykenkiä ja hikinauhoja. Kun vain hyppää pyörän päälle, niin voi polkea.

Lähtökynnyksen lisäksi toinen juttu on, että kannattaa tehdä sitä liikuntaa mistä tykkää. Vaikka kaikki muut ravaa jossain zumbassa, niin jos itseä kiinnostaa vähemmän trendin huipulla oleva sauvakävely, niin sitähän silloin tietenkin kannattaa tehdä. Mutta etukäteen ei voi tietää mistä tykkää. Joten jos lajit eivät sinua miellytä, niin et vain ole löytänyt mieleistä.

Minä olin koulussa ihan supisurkea liikunnassa. Aina kaikissa koulun kisoissa olin viimeinen. Nuorena aikuisena sitten huomasin, että minähän olin hankkinut itselleni hiihtoon huippuvälineet ja kävin usein hiihtämässä. Siellä ladulla muistan ajatelleeni joskus, kun hiihto tuntui kulkevan, että kun muut ovat lopettaneet hiihtämisen koulusta pääsyyn, ja kun minä olen sitä kovasti jatkanut, niin minä taitaisin nyt pärjätä meidän luokkalaisten hiihtokisoissa yllättävän hyvin.

Eli silloin hiihto oli minulle pop. Sitten löysin lavatanssit ja hurahdin niihin täysin. Sitä kautta kesti kauan.

Ja en olisi aiemmin uskonut, mutta nyt lempparini on suunnistus ja metsässä juokseminen. Minulla ei ollut suunnistamiseen minkäänlaista mielenkiintoa. Ja olenkin siinä todella huono. Mutta kun miehen ja lasten perässä minunkin oli mentävä (kun lapset eivät vielä uskalla yksin metsään), niin olen alkanut tykätä lajista todella paljon. Pelkkä metsässä juokseminen riittäisi minulle, mutta kaipaan siihen jotain määränpäätä, ja suunnistaminen antaa sitä.

Vierailija
10/24 |
12.03.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Voi oppia. Esim. lenkkeillessä vapautuu endorfiineja jotka tuo euforisen olon. Aloittaminen on tietty tuskallista, mutta kun kunto kasvaa niin muuttuu nautinnoksi.

Minä en ole huomannut mitään endorfiineja tai euforista oloa. Mutta pidän liikunnasta silti. Ei kuitenkaan kannata ainakaan pelkästään noiden fiinien varaan nojata.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
11/24 |
12.03.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Hyötyliikuntaa harrastaessa ei huomaa edes liikkuvansa. Kaupassa on kuitenkin käytävä. Joten jos vain valitsee kulkuneuvoksi auton sijaan pyörän, niin eihän siinä liikuntaa harrasteta, vaan tehdään vain pieni valinta.

Vierailija
12/24 |
12.03.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ei ole fiinejä tuntunut täälläkään koskaan. Ja liikunta on pakkopullaa, ollut koko elämän. Välillä se jää kuukausiksi, kun en saa itseäni liikkeelle. Ainoat kiksit saa siitä, että "homma on hoidettu, olen kunnon kansalainen". Aivoissa vikaa?? Samoin en saa mitään suurta nautintoa alkoholista. Tulen kyllä humalaan, mutta ei mitään euforiaa. Alkoholistakin on samalla lailla kuukausien taukoja, ei tee mieli.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
13/24 |
12.03.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Minäkään en ole tuntenut fiinejä. Liikunko jotenkin väärin?

Vierailija
14/24 |
12.03.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Up

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
15/24 |
12.03.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Minäkään en tykkää mistään liikunnasta.

Siedettävimmät on hölkkäily ja kotijumppa.

Jumpaan 3 kertaa viikossa 50-60min./kerta ja hölkkään 3 kertaa viikossa n. 50-70 minsaa/kerta.

On mulla ihan hyvä kunto ja urheilen vaan siksi, että haluan pitää kroppani tämän näköisenä mitä se nyt on.

Vierailija
16/24 |
12.03.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Minäkään en tykkää mistään liikunnasta.

Siedettävimmät on hölkkäily ja kotijumppa.

Jumpaan 3 kertaa viikossa 50-60min./kerta ja hölkkään 3 kertaa viikossa n. 50-70 minsaa/kerta.

On mulla ihan hyvä kunto ja urheilen vaan siksi, että haluan pitää kroppani tämän näköisenä mitä se nyt on.

Vierailija
17/24 |
12.03.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ei voi oppia tykkään jos et ole vielä tähän mennessä tykännyt

Vierailija
18/24 |
12.03.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Aloin tehdä sellaista mikä on kaikkein vähiten inhottavaa. Sellaista, jossa rasitusta voi helposti säätää asteittain ja jota voi tehdä milloin vain, yksin tai yhdessä. Eniten kyllä tykkään olla omissa oloissani ja kuunnella vaikka musiikkia.

Niinpä lajikseni löytyi kuntosali. Teen myös aerobiset osuudet siellä, koska vihaan kävelemistä luonnossa.

Toinen kiva on uimahalli, koska sielläkin voin olla omissa ajatuksissani ja lopulta palkita itseni saunalla ja hiusten laittamisella, ihanilla ihovoiteilla. Lisäksi nämä ovat lajeja, jotka eivä tee kipeää liikaa. Kärsin usean nivelen nivelrikosta.

N40+

Vierailija
19/24 |
13.03.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi oppia. Esim. lenkkeillessä vapautuu endorfiineja jotka tuo euforisen olon. Aloittaminen on tietty tuskallista, mutta kun kunto kasvaa niin muuttuu nautinnoksi.

Minä en ole huomannut mitään endorfiineja tai euforista oloa. Mutta pidän liikunnasta silti. Ei kuitenkaan kannata ainakaan pelkästään noiden fiinien varaan nojata.

Totta, mä tosin en edes pidä liikunnasta vieläkään ja se on aina vaan tylsää vaikka olen vuosia lenkkeillyt. Mä käyn kävelylenkillä päivittäin enkä ole ikinä saanut kokea mitään endorfiineja.

Vierailija
20/24 |
13.03.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Minäkin suosittelen, että yhdistää siihen jotain kivaa. Miten olisi joku suunnistus, geogkätköily tms. missä liikunta tulisi harrastuksen sivussa? Tai pyöräretkiä eri kohteisiin kesällä? Miksei talvellakin, jos keli sallii. Entä tanssi musiikin tahtiin omissa oloissa?