Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Olenko aiheetta vihainen ja katkera miehelleni..?
12.03.2016 |
Tuntuu että ollaan miehen kanssa vain kämppiksiä. Seurustelua takana 4 vuotta, yksi yhteinen lapsikin meillä on.
Miehelle kaikki muu tuntuu menevän edelle: harrastukset, kavereiden kanssa oleminen, työt jne jne.. On olo, että olen ikuinen kakkonen lapsen kanssa.. Pikkuhiljaa olen alkanut havahtua tähän, että odotan miestä aina turhaa kotiin. Kuvittelen että mies haluaisi viettää aikaa meidän kanssa, vaikka eihän me koskaan tehdä yhdessä mitään. Saatikka perheenä. Viikot menee suurinpiirtein näin:
Mies viikot töissä klo 8-17.00, kahtena arki-iltana menee suoraa töistä harrastuksiin ja tulee kotiin myöhään. Lauantaina menee koko päiväksi harrastuksien pariin tai kavereille. Sunnuntaina anoppilaan/kavereille ja saattaa ottaa lapsen hyvällä tuurilla mukaan.. Tästä jää siis vain 3pv viikossa, kun on kotona 17-22.00 välisen ajan hereillä. Eikä aina sitäkään, koska käy usein nämäkin illat keilaamassa, rappaamassa autoa, kavereilla.. Jos on kotona, niin on ''väsynyt'' ja haluaa vain levätä.. Lapsi ei saa tarpeeksi huomiota isältään ja reagoi tähän vahvasti..
Noh, ei varmaan tarvi edes erikseen sanoa, että minulla ei omaa aikaa ole ollenkaan.. Eikä siinä välttämättä mitään, mutta viettäisi edes aikaansa perheensä kanssa perhana!! Minäkään en saa huomiota kuin iltaisin ja seksiähän siinä pitäisi alkaa heti harrastamaan. Muuten en saa hellyyttä/huomiota/kiitosta mistään.. Seksielämä on kuollut kuin seinään, sillä en suostu enää olemaan mikään ilmainen orja jolta saa seksiä niin halutessaan. Jos en saa mieheltä mitään muuta, niin en tarvitse seksiäkään. Eikä edes kiinnosta enää sellaiset touhut ihmisen kanssa, joka pitää itsestäänselvyytenä.
Kavereille tuntuu kyllä riittävän aikaa ja olen alkanut katkeroitumaan siitä, että miehen kaverit saavat enemmän huomiota kuin minä. Ollaan puhuttu ja puhuttu, mutta mikään ei muutu... pysyvästi. Viikon ehkä yrittää panostaa ja palaa takaisin edelliseen.
Olen yrittänyt ehdottaa miehelle, että mennään sunnuntaina perheen kanssa paistamaan makkaraa, ulkoilemaan tai ihan mitä vaan. Ollaan yhdessä, ilman että mies vain makaa tyhjän panttina sohvalla kun kerrankin olisi kotona! Ei, miestä ei kiinnosta. Viimeksi ollaan miehen kanssa oltu elokuussa ''kahdestaan'' viettämässä syntymäpäiviäni, sillon hän raahasi kaikki kaverinsa meille juhlimaan vaikka piti ihan kahdestaan juhlistaa.. Olen suunnitellut reissuja perheen kesken jne, kysynyt miehen mielipidettä. ''Ei kiinnosta mökkiloma''. Parin viikon päästä sukulaiset pyytää mökille, niin mies lähtikin sitten sinne lapsen kanssa. Kahdestaan. Voitteko edes uskoa että hän ei EDES kysynyt, haluanko lähteä mukaan!!!
Kysyin pari viikkoa sitten, josko laittaisimme lapsen mummolaan hoitoon. Mentäisiin viettämään iltaa kaupungille kahdestaan tai oltaisiin kotona. Vietettäsiin edes aikaa jotenkin!! Joo, mennään tässä joku viikonloppu.. Tänään hän sitten haluaisi mennä kaupungille ''viihtelle''. Niin, siis kavereiden kanssa.. Voi jumalauta......................
Kommentit (12)
Vaikuttaisi siltä että miehesi ei arvosta sinua kakankaan vertaa.
Jos yhtään lohduttaa, ei minunkaan mieheni arvosta minua edes paskan vertaa. (Paskakin on arvokkaampaa)
Ja sen jälkeen kun yhteinen lapsi syntyi niin loppui se viimeinenkin "arvostus"
T. Avioliitossa reilu 2 vuotta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Et aiheetta, mutta nyt on syytä tehdä jotain ennen kuin katkeruus pilaa sinun elämäsi.
Älä sano että tuo oli nähtävissä/käynnissä jo ennen kuin teitte sen lapsen?
Uhkaile erolla, katso miten reagoi. Jos kohauttelee vain olkapäitään ja toteaa että ookoo, niin sitten taitaa olla menetetty tapaus. Vaikuttaa muutenkin siltä että häntä ei kiinnosta sun ja lapsen seura enää. Ehkä rakkaus on hiipunut, mutta ei halua myöntää sitä, kun on kuitenkin niin kiva kun on joku hoitamassa kotia ja saa helposti seksiä.
Vierailija kirjoitti:
Et aiheetta, mutta nyt on syytä tehdä jotain ennen kuin katkeruus pilaa sinun elämäsi.
KIukulla ja katkeruudella ei todellakaan paranneta suhdetta. Ja paljonko se pihtaaminen auttaa: ehkä miestäkään ei todellakaan kiinnosta viettää aikaa kotona kun tarjolla on murjotusta ja äksyilyä romantiikan ja mukavan yhdessäolon sijaan. MIteti toisinpäin, miltä itsestäsi tuntuisi jos miehesi käyttäytyisi kuin sinä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Normaalia nuoren miehen elämää. Luuletko, että se hirveesti muuttuu lapsen saannin takia. Etteköhän te vielä eroa, niin mitäs siinä surkuttelemaan.
Vierailija kirjoitti:
Älä sano että tuo oli nähtävissä/käynnissä jo ennen kuin teitte sen lapsen?
Tässä viimeisen vuoden aika meno mennyt tällaiseksi. Ennen vietettiin miehen kanssa yhteisiä vapaailtoja. Mentiin yhdessä ja erikseen, oltiin enemmän perheenä. Nyt mies tuntuu hylkivän minua ja ''perhearki'' ahdistaa, mutta ei halua erotakkaan.. Minä kyllä haluan ja olen asiasta sanonut, että jos tyyli ei muutu niin pakkaan kamat ja lähden. Voi käydä nimittäin niinkin onnellinen vahinko, että törmään mieheen joka pitää minuakin jonain muuna kuin vahtikoirana kotona.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Anteeksi, että sanon näin, mutta tuota lukiessa huokasin helpotuksesta - olen sinkku. Ei miestä, ei ongelmia.
Voimia sisko.
Miksi olettaa että ap pihtaa tarkoituksella? käsi pystyyn kuinka moni haluaisi tuollaisen paskiaisen kanssa harrastaa seksiä?
Ap, tee palvelus itsellesi ja jätä tuollainen sika. Ja ota omaa aikaa vaikka väkisin, olet todellakin ansainnut sen!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kerrankin voi sanoa ilman että edes provoaa: Jätä se sika!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älä sano että tuo oli nähtävissä/käynnissä jo ennen kuin teitte sen lapsen?
Tässä viimeisen vuoden aika meno mennyt tällaiseksi. Ennen vietettiin miehen kanssa yhteisiä vapaailtoja. Mentiin yhdessä ja erikseen, oltiin enemmän perheenä. Nyt mies tuntuu hylkivän minua ja ''perhearki'' ahdistaa, mutta ei halua erotakkaan.. Minä kyllä haluan ja olen asiasta sanonut, että jos tyyli ei muutu niin pakkaan kamat ja lähden. Voi käydä nimittäin niinkin onnellinen vahinko, että törmään mieheen joka pitää minuakin jonain muuna kuin vahtikoirana kotona.
ap
Yritäpä AP ottaa vastuu omasta elämästäsi itse. Toinen mieskö sen onnen toisi - ja rupeaisi täydellisesksi isäpuoleksi lapsellesi? Jokaisessa parisuhteessa on kaksi totuutta. MIllainen totuus mieheltäsi kuultaisiin? Hänet syrjäytettiin täysin lapsen tultua? Huomio, kiitos, hellyys ja seksi loppui, tilalle tuli lapsessa roikkuva kiukkuinen komentelija? Kokeilkaa käydä parisuhdeneuvonnassa, tai kokeilkaa elämä pelissä ohjelman hyvää niksiä: molemmat saavat puhua puoli minuuttia toisen keskeyttämättä mitä mielessä on, sitten on toisen vuoro. Älä yritä arvata mitä mies ajattelee ja haluaa, kysy, ja jos kysyt, kuuntele tarkasti suuttumatta.
Alue: Aihe vapaa
no ei rakasta sua enää, ikävä kyllä