Pakkomielle asuntolainan lyhentämisestä
Jää elämä elämättä, kun kaikki tulot menee asuntolainan lyhentämiseen. Perustetta tälle ei ole, jää reissut tekemättä ja monet hankinnat hankkimatta ja lasten lapsuus kuluu nuukailuun. Antakaa vinkkejä, miten asiassa pääsisi eteenpäin?
Kommentit (7)
Kauanko sulla tuolla lyhennystahdilla sitten menisi koko lainan maksuun? Jos vain muutama vuosi, niin eikö tuo sitten ole sama maksaa pois, jos siitä hyvä mieli tulee?
Itse olen asettanut itselleni tavoitteen maksaa keskimäärin tietty summa kuussa. Summan olen laskenut niin, että sen jälkeenkin voi "elää" ihan tarpeeksi. Näin en koe loppujen rahojen käyttämisestä huonoa omaatuntoa, kun kuitenkin se asettamani tavoite täyttyy ja laina-aika pysyy niinkin järjellisen lyhyenä.
Lisäksi en etenkään laina-ajan alussa edes miettinyt että esim. "lainaa on vielä lyhentämättä x7 000 euroa", vaan niinpäin että "vielä 7000 euroa siihen että lainaa on alle x0 tonnia". Eli välitavoitteet asettamalla summa ei tunnu niin ahdistavalta, ja tulee myös onnistumisen tunteita niistä välitavoitteiden saavuttamisista. Ja jostain psykologisesta syystä tykkään tehdä lisälyhennykset aina niin että jäljelle jäävä summa on jokin kokonaisluku, eli juurikin mieluummin x7 000 kuin vaikka x6 987,58. Tasaluvut vaan tuntuu siedettävimmiltä :D.
Muuta vuokralle. Meillä laina maksettiin pois 10 vuodessa.
Lainaa on jäljellä n 140 000 eli yli 10 vuotta maksettavaa jäljellä tavismaksuerällä. Lapsista nuorin 4v.
Vierailija kirjoitti:
Lainaa on jäljellä n 140 000 eli yli 10 vuotta maksettavaa jäljellä tavismaksuerällä. Lapsista nuorin 4v.
Minkälainen osuus tuloista menee lyhennykseen? Lainasumma ei vaikuta hirmuisen suurelta.
Ja paljonko se "pakkomielteinen" lyhennyssumma sitten on? Jos nykyisellä lyhentämisellä, sillä jolla ei jää enää rahaa muuhun, maksamiseen menisi vaikka 5 vuotta, niin pistä homma puoliksi ja maksa laina pois 7 vuodessa. Jää rahaa muuhunkin, mutta laina-aika lyhenee kolmanneksella. Saat hyvän mielen ylimääräisistä lyhennyksistä mutta ette joudu kituuttamaan.
Jotta yleensäkään voisi neuvoa mitään, pitäisi tietää mielellään sekä brutto- että nettotulot, joissa on mukana niin lapsilisät kuin muutkin mahdolliset tuet. Sitten pitäisi tietää, millä summalla maksatte kuukaudessa korkoa ja lyhennätte lainaa. Lisäksi tietysti kaikki pakolliset toistuvat kulut jne. Vähitellen sitten voisi alkaa nähdä, mihin ne teidän rahat kuluvat ja mistä voisi irrottaa jonkinmoisen summan johonkin perheen virkistystoimintaan, esim. pitkä viikonloppu kylpylässä tai urheilukeskuksessa tai laivaristeily tms. Kannattaa myös muistaa, että vertailu toisten elämään on tuhoisaa. Suurin osa meistä elää ihan sitä tavallista, monen mielestä jopa tylsää arkea. Sitähän se elämä on. Joskus harvoin sitten vaihtelua virkistykseksi.
Lakkaa elämästä sitku-elämää. En ikinä ole ymmärtänyt sellaista lainan ehdoilla elämistä että excelöidään kaikki ja kituutetaan, kun sitten joskus voidaan ehkä elää paremmin. Suunnitelmia ja varautumista voi ja kannattaa tehdä, mutta ei unohtaa elämistä NYT. Koskaan ei tiedä mitä huominen tuo tullessaan.
Meillä on kohtuullinen laina, pienet kulut ja leppoisa elämä. Suurempaa lainaa saataisiin ja isompaa taloa, mutta ei kiinnosta. Nyt meillä on mahdollisuus matkustaa, ostaa parempaa sapuskaa, järkätä helpommin kutsuja jne, joista tykkäämme. Emme ole valmiita luopumaan tästä ihanasta elämästä vain siksi, että saataisiin pari neliötä enemmän,
Oletteko miettineet edullisempaa asuntoa?