Onko muilla kahden pienen lapsen äidieillä joskus sellainen fiilis, että

Onneksi menee aina ohi.

ja joskus teksi viskata lapsetkin sinne hankeen, mutta onneksi tiedän, etten sitä kuitenkaan tekisi ja kymmeneen laskemalla pääsee aika pitkälle ja " tilanteet" menevät ohi... Välillä pitää myös muistutella itselle, että isompikin on vasta ihan vauva (juuri 2 vuotta täyttänyt). Vietävän suloisia ovat kyllä molemmat :-)

olisin tarvinnut kierukkaa jo 5v sitten.Hetken kuluttua ihmettelenkin kuinka ihania lapsia minulla on :=)

että, ei helpota edes silloin kun lapset kasvaa, ja ei ole enää ihan pieniä.

Kahden murkkuikäisen äitinä, tekis mieli vedellä turpiin omia lapsia, ja se ei ole kiva tunne se. Huutaa saa päivittäin niin paljon kun vaan jaksaa, asutaan onneksi omakotitalossa.

Ehkäpä se jonain päivänä helpottaa. Toivossa on ainakin helppo elää.

Mä tällä hetkellä kaiholla muistelen sitä kun lapset oli pieniä ja " helppoja" , luultavasti tässäkin on käynyt niin että aika on kullannut muistot.

En viitsi kyllä pelotella kauheesti, ja toduudenkin nimessä on sanottava että, on meillä hyviäkin hetkiä ja paljonkin. Juttu vaan melkein menee niin kuin se sanontakin, pienet lapset, pienet murheet ja iso lapset isot murheet, vai miten se nyt olikaan.

Tsemppiä kaikille äideille, niin pienien kuin isojenkin.l

Vierailija:

Hetken kuluttua ihmettelenkin kuinka ihania lapsia minulla on :=)

T. Neljän äiti

entäs jos menisit sinne hankeen huutamaan =) ??

Kokeile jos se vaikka auttas!

Kyllä täälläkin joskus tuntuu että teksi mieli tehdä vaikka mitä!!

Minäkin keskityn vain lapsiin, kämppä saa olla miten on ja samaten muut asiat. LAsten ehdoilla mennän.



Mutta jokus niissä lapsissakin on enemmän kuin mitä hermo kestää, kuten 5 sanoi.



ap

useita kertoja päivässä (kahden alle 3v muksun kanssa kotona neljän seinän sisällä 24h/vrk!).

Lapsemme ovat myös kovin vaativia ja vilkkaita tapauksia. Pitääkö nyt alkaa pyydellä anteeksi jaksamistaankin?

lisäksi vielä meidän 3v. saa niin järkyttävää rääkymistä aikaiseks ettei todellakaan jaksais kuunnella........pakko se vaan on kun isovanhemmmat on alkoholisteja ettei niistäkään paljon hoito apua ole!!

jotain yli-ihmisyyttä enemmän kuin muilta ihmisiltä. Me olemme erilaisia temperamentiltamme ja jaksamiseltamme sekä lisäksi elämäntilanteeltamme ja lapsemmekin ovat erilaisia. Silti ihmettelen äitiä/naista joka ei koskaan hermostu tai väsy/turhaudu niin että esim. tekisi mieli juosta vaikka hankeen huutamaan!



En olisi aiemmin ymmärtänyt ap:n tunnetilaa em. ilmaisun takaa mutta nykyisin se on liiankin tuttu. Äidin ei pitäisi joutua kantamaan liikaa yksin. Meillä tilanne jo paljon helpottanut kun lapset 3v ja 1v8kk! Toisaalta tunnen äitejä joilla vielä raskaammin asiat kuin minulla eikä valita (esim. nies ei osallistu ollenkaan koskaan mihinkään). Koita jaksaa vielä vähän kyllä se helpottaa koko ajan ja yritä päästä rentoutumaan välillä johonkin. Onnea ja jaksamista sulle ap! Toisaalta hyvä muistaa että moni äiti jaksaa vielä vähemmän ja pakenee työelämään, jokainen tekee itselleen oikeat ratkaisunsa.

ap

Oikeesti vaan nyt on niin rankkaa että tekisi mieli tosiaan vaan huutaa. Ja mielellään apua. Lapsiressukat on sairastelleet, lisäksi toisella uhmaikä ja toisella eroahdistus (9kk). Molemmat huutavat yhtä aikaa, koko ajan, ja lujaa.



ap

3, joka ei huuda hangessa. Älkää silti lyökö.

3/18

ap

Meilläkin kaksi lasta, 2v ja 6vkoa ja tuntuu esikoisen uhma ja mustasukkaisuuskohtausten keskellä, että aaaarrrggghhh aika useinkin. Kun tähän vielä lisätään sairastelut ja kamalat pakkaset,ettei uloskaan ole päässyt, niin hanki kutsuu kummasti :) Kamalinta on tuntea itsensä huonoksi äidiksi hermojen menettämisen johdosta.

Mulla on vuoden alussa 2 vuotta täyttänyt poika ja vuodenvaihteessa syntynyt tyttö.



Juu, kyllä tekee mieli huutaa hangessa aika ajoin!



Miten teillä on mennyt; lapset aika samanikäiset?

täällä lapset poika 6 vk ja tyttö 1 v 7 kk! Hanki ei kutsu, mutta välillä maanantaista katsottuna perjantaihin on tolkuttoman pitkä matka. Viikonloput on leppoisia, kun on kaksi lasta ja kaksi aikuista.



Mutta ei mulla kyllä pinna pala. Välillä lähinnä naurattaa: hytkyttelen toista vaunuissa ja käyn välillä heittämässä esikoisen uudestaan ja uudestaan sänkyyn ja vedän samalla kylmiä (oli lämpimiä) verilettuja lounaaksi.