Olenko ainut joka joskus ajattelee jo aikaa kun lapset muuttaa pois kotoa, siis kun

nuorin on vasta 12vee ja minä jo haaveilen ajasta kun on omarauha

ja haaveilen siitä jo välillä, että muuttaisivat pois kotoa

nuorin vasta 10v, yhden olen jo saanut maailmalle

mitä toivotte siltä ajalta? Mun lapset on vielä pieniä, vanhin 5 v, ja en osaa oikein ajatella, miten 12-vuotias kotona asuva lapsi rajoittaa elämäänne erityisesti?

[mitä sitten tekisi elämällään.



i]mitä toivotte siltä ajalta? Mun lapset on vielä pieniä, vanhin 5 v, ja en osaa oikein ajatella, miten 12-vuotias kotona asuva lapsi rajoittaa elämäänne erityisesti?

[/quote]

hyvin tylsää ja hiljaista.

että vähiten elämään lapset vaikuttivat ollessaan pieniä. Siis totta kai elämä oli tietyllä lailla intensiivisempää, lapset tarvitsi paljon perushoitoa, mutta silti.. Pienet lapset eivät hankaloittaneet seksielämää (=pienet lapset nukkuvat jo aikaisin illalla ja vielä päiväunetkin, teinit valvoo AINA), pienen lapset murheet on pieniä ja unohtuu tissillä, halilla, jäätelöllä... Pienen lapsen kasvatus on suoraviivaista ja helppoa (toki uhmat ym raivarit), teinin kanssa elämä on niiiiin paljon monimutkaisempaa, ongelmat suurempia ja riskit valtavia. Pieni lapsi nukahtaa illalla kainaloon ja aina tiedät missä se on. Isoon täytyy vaan luottaa ja aina on huoli ja murhe.

Ihania ne on kaikki tyyni, joka vaiheessa, mutta kyllä mä vaan ajattelen että pienten kanssa oli niiiiin helppoa.

Esikoisemme on 12v. ja nuorin vasta 5v. joten tuohon aikaan on vielä matkaa. Kuitenkin ajattelen silloin tällöin aikaa, jolloin olemme mieheni kanssa kahdestaan kotona - tai vain sitäkin aikakautta, kun lapset ovat yläkoulussa ja lukiossa eivätkä enää kaipaa hoitajia joka menoon jne.



Toisaalta mietin sitäkin, millaista elämä on 5v päästä, kun esikoinen on 17v. ja kuopuskin täyttää pian 11v.