Miten kestät ilkeitä ihmisiä?

Kyllä niitä kestää, vittuilee takaisin ja jatkaa kiusantekoa, sabotoi työpaikalla. Kantelu ja valitus pomolle, ja kaikille muille kertoo,kuinka paska tuo on. Itse esität uhria, loistavasti selviää.

En kestä. Yritän myönnellä ja ymmärtää, minua ärsyttää, loukkaannun, välttelen, yritän olla sanomatta mitään provosoivaa tai mitään. Joskus vaan räjähdän ja sanon takaisin ilkeästi tai sinne päin. Mietin myös, mikä ihmistä mahtaa vaivata. Onko täysin psykopaatti vai onko muuten vaan epävarma itsestään tms.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen ilkeä ihminen. En kestä typeryksiä.

Aika ironista sillä ilkeät ihmiset ovat tyhmiä, ihmisen täytyy olla älykäs ollakseen empaattinen ja pystyäkseen ymmärtämään muita ihmisiä, ja ottamaan heidän tunteet ja tarpeet huomioon.

Alkellinen päättelyvirhe. Empaattisuus voi vaatia älykkyyttä (ei vaadi), mutta tästä seuraa, että kaikki epäempaattiset ihmiset olisivat eei-älykkäitä. Itse olen melko älykäs enkä kestä typeryksiä, mutta esimerkiksi siskoni on suorastaan yksinkertainen mutta tavattoman lämminsydäminen muiden miellyttäjä.

Minä puutun ilkeyteen. Tämä johtaa valitettavasti siihen, että olen ilkeille ihmisille kohde. Mutta en halua antaa heille sellaista kuvitelmaa, että he olisivat jotain porukan suosituimpia hauskuuttajia, joiden juttuja kaikki kuuntelevat ja ihailevat. Ja minua ärsyttää, että aikuiset ihmiset eivät viitsi puuttua. Juurikin sen takia olin koulukiusattu, kun aikuiset eivät vaivautuneet puuttumaan. Muistan vieläkin kaikki ne kerrat kun joku urhea luokkatoveri puuttui.

Joskus mietin ihan tosissani, että pitäisikö antaa niiden voittaa. Mutta sitten taas löydän jonkun työharjoittelijan vessasta itkemästä, ja muistan että lapsena se olin minä joka siellä vessassa itki. Ja jatkan puuttumista.

Siten et en ole tekemisissä.

Jouduin just vähän aikaa sitten ilkeän ihmisen ilkeilyn kohteeksi. Hän valikoi mut uhrikseen ihan sattumalta, en tuntenut koko tyyppiä. Työkuvioissa on pakko olla hänen kanssaan tekemisissä, ja kyllä se ahdistaa. En mä pysty ignooraamaan sellaista itseen kohdistuvaa selkeää julmuutta, ja miksi pitäisikään? Ei ole tervettä. En vielä tiedä, miten hoidan sen asian. Yritin puhua hänen kanssaan, mutta eihän siitä tietenkään mitään hyötyä ollut. Luulen että on pakko puhua pomolle, en voi suostua sellaista sietämäänkään. Ihan hirveetä. Jostain vain ilmestyy ihminen, joka alkaa tehdä sun elämästä helvettiä ilman minkäänlaista syytä.

Vierailija kirjoitti:

Jouduin just vähän aikaa sitten ilkeän ihmisen ilkeilyn kohteeksi. Hän valikoi mut uhrikseen ihan sattumalta, en tuntenut koko tyyppiä. Työkuvioissa on pakko olla hänen kanssaan tekemisissä, ja kyllä se ahdistaa. En mä pysty ignooraamaan sellaista itseen kohdistuvaa selkeää julmuutta, ja miksi pitäisikään? Ei ole tervettä. En vielä tiedä, miten hoidan sen asian. Yritin puhua hänen kanssaan, mutta eihän siitä tietenkään mitään hyötyä ollut. Luulen että on pakko puhua pomolle, en voi suostua sellaista sietämäänkään. Ihan hirveetä. Jostain vain ilmestyy ihminen, joka alkaa tehdä sun elämästä helvettiä ilman minkäänlaista syytä.

Koettakaa heivata 🤕se muualle kuvioistanne 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jouduin just vähän aikaa sitten ilkeän ihmisen ilkeilyn kohteeksi. Hän valikoi mut uhrikseen ihan sattumalta, en tuntenut koko tyyppiä. Työkuvioissa on pakko olla hänen kanssaan tekemisissä, ja kyllä se ahdistaa. En mä pysty ignooraamaan sellaista itseen kohdistuvaa selkeää julmuutta, ja miksi pitäisikään? Ei ole tervettä. En vielä tiedä, miten hoidan sen asian. Yritin puhua hänen kanssaan, mutta eihän siitä tietenkään mitään hyötyä ollut. Luulen että on pakko puhua pomolle, en voi suostua sellaista sietämäänkään. Ihan hirveetä. Jostain vain ilmestyy ihminen, joka alkaa tehdä sun elämästä helvettiä ilman minkäänlaista syytä.

Koettakaa heivata 🤕se muualle kuvioistanne 

Miten ihmeessä sellanen onnistuis jostain työpaikalta? Paska tilanne.

-ohis

Ilkeät ihmiset, joiden kanssa on ollut pakko olla tekemisissä, on ainakin mun kohdalla olleet poikkeuksetta työkavereita. Sietämätöntä viettää sellaisen kanssa n. 8 h joka arkipäivä. Kokemuksesta sanon, että tilanne ei parane, vaikka sitä vatvoisi kuinka. Sen sijaan helpottaa heti, kun jompikumpi, minä tai hän, on vaihtanut työpaikkaa. Sitä kivireen putoamisen tunnetta harteilta ei voi kuvitella, ellei ole kokenut.

Mulle on tultu mm. huutamaan päin naamaa jostain aivan epäoleellisesta asiasta. Että ei voi sanoa, että olisin ollut mielensäpahoittaja tai vain kuvitellut koko jutun.

Mömmöillä mennään. 

Kuvittelen niille vaipat jalkaan ja semmoisen vauvan hörhelöhatun päähän. Joku lapsellinen kiukku niillä on jota eivät kykene käsittelemään kypsästi. Ei sillä, tunteisiinhan se menee kieltämättä mutta tällä tavalla käsittelen sitä. Ilkeys on matalan tason toimintaa.

yritän totutella heihin vauvapalstalla - täytyypi sanoa vaikeaa on - ja ihmetyztä riittää nii  psljon mollaillaan toisia rumin sanoin.

Oikeassa elämässä en törmää ilkeilyyn. Olen jo jonkin aikaa harkinnut jättää palstailun, sillä täällä heitä riittää. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen ilkeä ihminen. En kestä typeryksiä.

 

Aika ironista sillä ilkeät ihmiset ovat tyhmiä, ihmisen täytyy olla älykäs ollakseen empaattinen ja pystyäkseen ymmärtämään muita ihmisiä, ja ottamaan heidän tunteet ja tarpeet huomioon.

Normot luulevat ottavansa muiden normojen tarpeet huomioon, todellisuudessa heijastelevat omia tarpeitaan ja ajatuksiaan muihin ja sattuu sopimaan. Ovat ilkeitä kaikille muille, tai ehkä korkeintaan alentuvan sääliviä.