3.5 v omaan sänkyyn?

Meidän tyttö on vuoden nuorempi, mutta muutaman kuukauden ollut myös sama rumba. Minä pitäisin ihan mielelläni vieressä, mutta ei me kyllä kaikki kolme mahduta. Mies sitten yhtenä iltana lupasi, että lapsi saa aamulla suklaata, jos nukkuu kiltisti omassa sängyssä. Yllättävää kyllä, se toimi. Nyt lapsi on pari viikkoa nukkunut omassa sängyssä ihan vain herkkuhimoissaan ja saanut aamuisin yhden palan suklaata.

Antaisin tulla, koska ei se ikuisesti jatku ja en viitsisi alkaa yöllä tappelemaan, koska itse heräisin siinä niin paljon, etten enää  nukkuisi sen jälkeen. Ja väsyneenä en jaksa töissä. Jos on liian ahdasta, toinen vanhemmista voi lähteä muualle nukkumaan. Voisiko tästä keskustella etukäteen, että jos on ahdasta, vanhempi saattaa siirtyä muualle nukkumaan ja jos herää siihen, että toinen vanhemmista on poissa, sitä ei tarvitse pelästyä. Lapselle voi sanoa suoraan, että kolme siinä sängyssä on liikaa ja kaikki eivät saa ahtauden takia nukuttua. Lapsen voi olla vaikea käsittää, miksi hän on se, joka jätetään yksin nukkumaan ja vanhemmat saa nukkua yhdessä. Meillä auttoi tuossa vaiheessa sekin, että joskus lapsi sai kantaa patjansa isin ja äidin sängyn viereen lattialle ja nukkui tyytyväisenä siinä.

Vierailija kirjoitti:

Meidän tyttö on vuoden nuorempi, mutta muutaman kuukauden ollut myös sama rumba. Minä pitäisin ihan mielelläni vieressä, mutta ei me kyllä kaikki kolme mahduta. Mies sitten yhtenä iltana lupasi, että lapsi saa aamulla suklaata, jos nukkuu kiltisti omassa sängyssä. Yllättävää kyllä, se toimi. Nyt lapsi on pari viikkoa nukkunut omassa sängyssä ihan vain herkkuhimoissaan ja saanut aamuisin yhden palan suklaata.

Juuri näin! Ja kun homma on saatu toimimaan, voi ehdottaa palkinnoksi jotain muuta, (meillä oli mm. överikimaltavia prinsessatarroja), jotta tuo aamusuklaa ei jää elämäntavaksi.. ;) Mutta pääasia, että tilanne on hallussa.

Meillä autto kun hommas yövalon. Ihmeteltiin kans pitkään kun tyttö alko huutaa keskellä yötä, eikä osannu kertoa miksi. Sitten tajuttiin että pelästyy aina jos sattuu herään pimeessä. Kyllä välillä vieläkin kinuaa meidän viereen, mutta selitetään että hänen täytyy nukkua omien unilelujen kanssa omassa sängyssä, välillä sanotaan että nukkumatti päätti näin, että jokainen nukkuu omassa sängyssään. Niin ja sekin auttaa kun lapselle hommaa mieluiset lakanat omaan sänkyyn, esim meillä ollu muumi, frozen tai sitten jotkut lapsen itse valitsemat, niin nukkumaan mennessä on korostettu kuinka ihana on nukkua omalla muumityynyllä tms.

Meillä lapsi nukkui kolmevuotiaaksi vanhempiensa välissä. Sitten ostettiin sänky ja siihen omat vuodevaatteet. Lapsi testaili sänkyä muutaman kerran päiväsaikaan, ja lopulta yhtenä iltana halusi jäädä sinne nukkumaan. Nyt on nukkunut omassa sängyssään kaksi vuotta eikä ole kertaakaan tullut yöllä väliin.

Samalla kaavalla mennään nuoremmankin kanssa - eli lapsi lähtee vanhempiensa sängystä kun kokee olonsa turvalliseksi.

Pari viikkoa sitten meillä oli sama rumba 5-vuotiaan kanssa. Hän on myös nukkunut yönsä omassa sängyssään ihan vauvasta asti. Kyseessä ainakin meillä oli jonkinlainen uhmakausi ja tahtojen taistelu. Iltaisin nukahtamisesta tuli valtava sirkus kun hän ei siis enää rauhottunutkaan omaan sänkyynsä vaan nousi sängystään lukemattomia kertoja. Pysyi sängyssään ainoastaan kun jompi kumpi vanhemmista istui sängyn vierellä, kunnes nukahti. Jos heräsi yöllä tuli herättämään vanhempansa ja taas vaatimaan samaa palvelua että joku päivystää hänen sängyn vierellään. Kunnes päätimme että tämä peli ei vetele. Iltarutiinien jälkeen kerroin että pysyy omassa sängyssään ja menen nukkumaan omaan sänkyyni. Totta kai hän alkoi ravamaan sänkyni vierellä. En kuitenkaan huomioinut häntä mitenkään. Kielsin ainoastaan läpsimästä minua naamalle :) Puolen tunnin ravaamisen jälkeen asettui sänkyynsä. Itki tovin sängyssään ja sitten nukahti. Jos yöllä tuli herättämään näyttelin nukkuvaa. Viikon ajan kesti kunnes lapsi luovutti ja nyt nukahtaminen on taas helppoa ja yöllä lapsi ei tulee enää meitä herättelemään.