Haluaisin rakastaa miestäni ja olla hyvä vaimo

Ero

Vierailija kirjoitti:

Ero

En jaksa erota. Se on niin hankalaa...

Haaveilen rakkaudestaz

Ap

Me ollaan menty erilleen jo aikoja sitten. Sulla oli omat asiat ja mulle tuli sitten omat. Jos toinen ei enää sytytä, ei se vaan enää nappaa...

Vierailija kirjoitti:

Me ollaan menty erilleen jo aikoja sitten. Sulla oli omat asiat ja mulle tuli sitten omat. Jos toinen ei enää sytytä, ei se vaan enää nappaa...

Mitä teit sitten? Erositko?

Ap

Älkääs nyt latistako tärkeää aihetta julistamalla eron ilosanomaa. Entä jos on lapsia? Olen aloittajan kanssa samassa tilanteessa. Tähän se johtaa, kun ei ole vuosiin kohdattu toisiaan, tai oikeastaan ei koskaan. Yhtä kauan minäkin jaksoin toivoa yhteyden löytyvän. En halua lapsen ottavan parisuhteen mallia kohtaamattomuudesta. Hän on kuusivuotias, enkä tiedä voiko asiaa auttaa.

Kuitenkaan, riitaa ei ole. Ei tietenkään, koska odotukseton ei pety.

Vierailija kirjoitti:

Älkääs nyt latistako tärkeää aihetta julistamalla eron ilosanomaa. Entä jos on lapsia? Olen aloittajan kanssa samassa tilanteessa. Tähän se johtaa, kun ei ole vuosiin kohdattu toisiaan, tai oikeastaan ei koskaan. Yhtä kauan minäkin jaksoin toivoa yhteyden löytyvän. En halua lapsen ottavan parisuhteen mallia kohtaamattomuudesta. Hän on kuusivuotias, enkä tiedä voiko asiaa auttaa.

Kuitenkaan, riitaa ei ole. Ei tietenkään, koska odotukseton ei pety.

Ei mekään riidellä, eipä muutakaan kyllä. Lapsia on ja en jaksa enää edes heidän tähtensä "näytellä". Olen vaan ja odotan. Rehellisesti voin sanoa että jos mies huomenna lähtisi toisen naisen matkaan, mä huokaisisin helpotuksesta. Ulkopuolisten silmin meillä varmaan menee ihan hyvin, enkä jaksais erotakaan. Mies - en tiedä mitä mieltä se on. On jotenkin tossukka ja varmaan erois kiltisti jos mä tekisin kaiken. Mut vaikka se ei tästö suhteesta saa mitää irti, ei se eroon päin tee askeltakaan.

Kai me sit tässö ollaan hiljaa kuolemaan saakka. Kun molemmat ollaan niin plääääähhh!!!!

Vai voiko tästä vielä nousta johonkin ..

Olisha se kivaa joskus jutella muutaki ku "jaa" tai "aha.

Kokeekohan sun mies, 6(ap?) ettet sä ymmärrä häntä? Mun mies kokee kuulemma ja meillä on samanlaista. Tämä on aika tuore tieto mulle, en ole ehtinyt vielä miettiä, mitä tehdä asialle.

Toisen huomioiminen on tärkeää ;)

Etsi kiitoksenaiheita, kyllä niitä on. Sano ne toiselle. Kiitos, kun kolasit pihan, keitit kahvia, hait lehden...

Sano rakastavasi puolisoasi, olet tärkeä minulle...

Paljon voi tehdä, jos on halua pysyä yhdessä. Kosketus on myös tärkeää, sipaise olkapäästä, pörrötä hiuksia...

Opettele näkemään ja puhumaan puolisostasi myönteisesti.

Olen tallentanut puhelimeen Rakas T...puolisoni numeron.

Tsemppiä suhteen kukoistukseen virittämiseen. Liian lujaa ei tarvitse mennä;)

Riittää, kun menee hyvin 💕

Vierailija kirjoitti:

Toisen huomioiminen on tärkeää ;)

Etsi kiitoksenaiheita, kyllä niitä on. Sano ne toiselle. Kiitos, kun kolasit pihan, keitit kahvia, hait lehden...

Sano rakastavasi puolisoasi, olet tärkeä minulle...

Paljon voi tehdä, jos on halua pysyä yhdessä. Kosketus on myös tärkeää, sipaise olkapäästä, pörrötä hiuksia...

Opettele näkemään ja puhumaan puolisostasi myönteisesti.

Olen tallentanut puhelimeen Rakas T...puolisoni numeron.

Tsemppiä suhteen kukoistukseen virittämiseen. Liian lujaa ei tarvitse mennä;)

Riittää, kun menee hyvin 💕

Enpä tiedä. Olen tuo joka miettii kuusivuotiaansa kohtaloa. On menty niin pitkälle, että kysymys ei ole tuosta, etten osaisi olla kiitollinen. Päinvastoin, epäkiitollisuuden ajat ovat ohi. Nyt on hyvinkin helppoa antaa arvoa toisen hyville teoille. Rakastankin. Nimi puhelimessa on myönteinen näky ilman rakas-etuliitettäkin.

Mutta en voi koskea, koska se ei tunnu oikealta tai hyvältä. Toinen ei reagoi siihen mitenkään, voisin yhtä hyvin silittää sohvaa. Hän ei koske takaisin. Eikä se haittaa minua enää. Se haittaa, että miksi minun pitäisi elää ihmisen kanssa, jolle sellainen on ok. Ja ettei häntä haittaa, vaikka lasta selvästi haittaa, kun vanhemmat eivät koske toisiaan, vaikka tavallaan ei olla kylmiäkään. Hyviä kämppiksiä.

Omasta puolestani olen valmis lähtemään huomenna. Mutta en osaa hahmottaa, mitä lapsen takia pitäisi tehdä. Pysyä tässä vai vaihtaa mieheen, jonka kanssa tiedän, että osataan kohdata, ja riskeerata, onko hänestä kunnolliseksi varaisäksi sitten kuitenkaan, koska sitähän ei voi etukäteen varmaksi tietää. Älkääkä sanoko, että eroa ensin ja mieti sitten - perheettömäksi en lasta järjestä ei paljon minkään takia. Tässä yli kahdenkymmenen vuoden aikana kohtaamista ei ole päässyt kotona tapahtumaan sitten kuitenkaan, vaikka jotain lähentymistä olisikin. Minulta on vain ottanut näin kauan ymmärtää, ettei se ole kokonaan mahdollistakaan niin kauan kuin mies pitää kiinni epävirallisesta mutta todesta arvomaailmastaan. Siinä tietyn sovinnaistason ylittävä läheisyys ei ole arvo, vaan uhka. Eikä hän ole välittänyt miettiä, mitä tapahtuu aidon vuorovaikutuksen piirissä kasvaneelle puolisolle tuossa ympäristössä. Pitkään koin syyllisyyttä ja typistin itseäni mukautuakseni. Konttasin masennuksen läpi ja yritin suostutella toista tulemaan vastaan. Paneuduin työhön, kovetin itseni, etsin korviketyydytystä. En tahdo kasvattaa lastani tekemään samoin. Enkä ainakaan halua kasvattaa hänestä oman elämänsä yksinäistä sutta.

Halaa sitä, Puhalla vielä siihen sammuneeseen nuotioon. Et ainakaan voi menettää mitään.

Olisko joku pariterapia. Ja jos mies ei vastaa kosketukseen, niin olisiko jotain lukkoja, joita täytyisi jonkun ammattilaisen kanssa vähän availla. Joku yhteinen harrastus? Jossa voisi kokea yhteisen tekemisen meininkiä.

Kuusivuotiaan äidille:

Minusta sinun miehen tulisi muuttua, jotta te voisitte olla yhdessä. Ja mies ei kyllä muutu sillä, että sinä pyydät. Mies muuttuu vain, jos hänen on pakko.

Paljon viisautta ja rohkeutta!