Tyttö ei valmistaudu kunnolla ylioppilaskirjoituksiin!

Ei niillä kirjotuksilla väliä, kannusta tyttöä panostamaan niiden sijaan pääsykokeisiin. Pääsykokeet on paljon tärkeämpi satsaus tytön tulevaisuutta ajatellen.

Hmm, mun kirjoituksista ei ollut kukaan kiinnostunut... Joten kateeksi käy. Mun mielestä pitää vähintäänkin kertoa millä valmistautumisella voi varautua mihinkin lopputulokseen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä väliä? Pelkillä Yo- arvosanoilla ei pääse minnekään, kaikkialle on erikseen pääsykokeet. Ja pelkillä pääsykoepisteilläkin voi hakea. Myös sinne lääkikseen.

Tämä ajattelumalli on minusta vähän omituinen. Turha opiskella nyt kunnolla, kun voi opiskella sitten myöhemmin? Ja sitten kiinnostaa?

Arvosanat eivät ole vain arvosanoja - ne kertovat myös osaamisen tason. Jos lukiossa on mennyt matemaattiset aineet penkinalle, niin vaatii aika paljon työtä kiriä tuota kaulaa umpeen sitten myöhemmässä vaiheessa. 

Aina löytyy niitä, jotka löytävät motiaavion vasta myöhemmällä iällä ja näistä kerrotaan sankaritarinoita. Samalla tavalla löytyy niitä, jotka vielä viisikymppisenä hokeaa "jahka mä tästä rupeen", eivätkä koskaan rupea. Sekä niitä, joilla elämä vie - työt (ei unelma, mutta jollain pitää elää), perhe vievät sen ajan ja jää harmittamaan, kun ei silloin opiskellut kun aikaa olisi ollut. 

Arvosanat on todellakin vain arvosanoja! Jos lukion keskiarvo on lähes ysi, niin hommat on jo hoidettu ihan kunniallisesti. Se miten yksi tai kaksi koetta menee, ei kerro oikeastaan mistään muusta kuin, että siitä kokeesta tuli se arvosana. Joskus se tulee tuurilla, vaikka kokonaisuudesta ei olisi hajuakaan. Näin kävi itsellenikin kun aikoinaan vastasin historian kysymykseen ja sain täydet avaamatta kirjaa enkä ollut edes ajatellut vastaavani historiaan. Olin just katsonut aihetta sivuavan elokuvan. (ja tämä siis muinoin ennen ainereaalin aikaa).

Sano sille, että jos kirjoittaa pari ällää, niin pääsee paljon helpommalla.

Kaveri kirjoitti pitkästä matikasta ällän, eikä tarvinnut ollenkaan mennä pääsykokeisiin. Pääsi suoraa sisään. Mieluummin yhdet kokeet kuin kahdet.

Kiitos kommenteista! Tässä jotain omia mietteitä asioihin, jotka toitte esille.

En usko, että tyttö ainakaan pitkästä matikasta selviää harjoittelematta kovasti. Laskuharjoituksia pitäisi tehdä. Samoin ilmoitti kirjoittavansa toisena vieraana kielenä ranskan, jossa hänellä on 8, mutta ei mitään käsitystä kieliopista. Kuuntelu meni ok, mutta ei mitenkään hyvin, ottaen huomioon, että tyttö on tottunut kuulemaan ranskaa ja puhumaankin, mutta kieliopista ei tosiaankaan tiedä mitään.

Viime syksynä hän kirjoitti biologian ja terveystiedon ja luki niihin todella paljon kesästä alkaen. Tulos magna ja eximia. Ja terveystiedon eximia ei kyllä ole huippusuoritus tuolla lukemisella lääkärin ammatista haaveilevalta. Ja nyt siis yhtäkkiä ei kiinnosta lukea yhtään. Kovin lapsellista touhua!

En usko että jaksaa tsempata pääsykokeisiin kun ei lue nytkään kokeisiin tuttua asiaa. Tyttö on aina halunnut lääkäriksi tai tutkijaksi ja kertonut miten aikoo tsempata.

Penkkareiden jälkeen tytön vanha ystäväporukka, siis tällaisia kympin tai melkein tyttöjä, on vetäytynyt koteihinsa pänttäämään ja ottamaan kaikki irti kirjoituksista. Ja meidän tytär viettää aikaa tällaisten enempi ei niin väliä -tyyppien kanssa. Ovat kyllä mukamas lukevinaan kovasti, mutta tekniikka ja taidot opiskeluun ovat tällä porukalla vissiin hakusessa. Tyttö mm käyttää noin 2 tuntia päivässä suunnitellessaan mitä eväitä ottaa mukaan ja mitkä on hyvät "lukuvaatteet". Ihme töheröintiä! Ap

Jos vanhemmiltani kysyy, en minäkään lukenut ollenkaan kirjoituksiin enkä paljon lukiossakaan viitsinyt tehdä enempää kuin välttämättömän. Kirjoitin 2L + 3M ja pääsin papereilla TKK:lle. Valmistuin diplomi-insinööriksi naisille harvinaiselta alalta 25-vuotiaana ja töitä on riittänyt jo 10+ vuotta hyvin. 

Nyt on jo myöhäistä valmistautua, jos kirjoitukset on tänä keväänä. Olisi pitänyt aloittaa jo ekan vuoden syksyllä.

Itse vietin "lukuloman" lähinnä tietokonetta pelaillen. Kirjoitin silti pari ällää, yhden eximian ja muutaman magnan. Jos on hoitanut koulun hyvin, menestyy kirjoituksissa. Jos on vain hengannut 2,5 vuotta koululla, ei menesty. Lukulomalla ei asiaan enää ssuurta vaikutusta ole, asiakokonaisuudet ovat niin laajoja ettei niitä ehdi muutamassa viikossa omaksua.

Tässäpä ei enää juuri kannata ihmetellä Suomen heikentyneitä PISA-tuloksia, kun asenne opiskeluun alkaa nuorilla olla tuollainen, että kirjoitusten allakin lähdetään lukemisen sijasta vain viihteelle rellestämään. Eikä myöskään kannata ihmetellä sitä, että miksi esimerkiksi korkeakouluissa ja yliopistoissa opinnot venyvät venymistään ja valmistaudutaan sieltä vasta melkein mummoiässä tai pappaiässä. Suomessa paapotaan aivan liikaa tässä asiassa opiskelijoita. Koska uusintamahdollisuuksia on loputtomasti, niin se on tehnyt ihmisistä laiskureita ja saa asennoitumaan heidät asiaan laiskemmin. "Hups, ne kokeet meni nyt mönkään, no ei se mitään, aina voi yrittää uudestaan".

Aivan toisenlainen malli on käytössä Etelä-Koreassa. Siellä on ylioppilaskirjoituksiin lukemisen osalta nuorilla heinänteon meininki, koska on vain se yksi ainoa mahdollisuus. Kirjoitusten tulokset määrittelevät sitten sen, että mihin jatko-opiskelupaikkaan pääsee ja pääseekö "parempiin töihin" vai "paskaduuneihin". No, Etelä-Koreahan onkin maailman huippua PISA-tuloksissa ja koulutuksessa, karannut Suomelta jo valtavan kauas Suomen edelle, vaikka aikoinaan olivat vielä lähes tasoissa.

Keskiarvo vain 8,9. Saat 2/5

Täällä myös perheessä abi, joka ei lue. Heräilen jo öisinkin paniikissa, hukkaanko menee kaikki nuo vuodet.. en ymmärrä kyllä millään.

Lukuloma on kertausta varten, samalla hengähdystauko ennen kirjoitusurakkaa. Ei siinä enää mitään opiskella, se työ pitäis olla tehtynä jo.

Kirjoitin sen kummemmin lukematta EEEEMMC ja en ole päässyt mihinkään opiskelemaan, sillä olen liian laiska lukemaan pääsykokeisiin. Onnea ja menestystä tyttärellesi laiskuuden tielle!

Meillä poika ei lue lainkaan. Syksyllä kirjoitti 3 laudaturia, keväällä tulossa kuulemma saman verran lisää. Hänen elämänsä, hänen yo-kokeensa.

Kysyin eilen illalla tytöltä hänen omaa mielipidettään kirjoituksiin valmistautumisestaan. Hän vastasi, että tietää tilanteen ja ajan kuluvan aivan liian nopeasti ja se ahdistaa. Hän tietää tarkkaan mitkä asiat ja kurssit pitäisi kerrata, mutta jotenkin vaan on ihan pakko saada olla kavereiden kanssa ettei pää hajoa. Iltaisin hän sitten vihottelee ha kiukkuilee hermostuneena kotona. Ehdotin, että hän jäisi nyt jatkossa kotiin lukemaan eikä menisi sinne kirjastoon. Suunniteltiin pikakertauslukujärjestys ja kaikkea. Tyttö sanoi, ettei mene enää kirjastoon. Eilenkin olivat kuulemma katsoneet koko päivän tv- sarjoja läppäriltä. Just tuli kuitenkin taas tekstari että oon kaverilla pesemässä koiraa ja sitten mennään kaupungille. Mikä idiootti!!!

Kun kysyin tytön opiskelusuunnitelmista, hän sanoi ettei ole muita vaihtoehtoja kuin lääkis tai biokemia. Jos ei pääse sinne niin menee "paskaduuniin".

En voi sille mitään, että tämä typeryys surettaa minua kamalasti. Emme ole saaneet opetettua lapsellemme vastuunottoa ja yrittämistä! Ap

Ei mennyt matikka hyvin. Vastasi vaan seitsemään tehtävään (montako niitä on, kymmenenkö?) ja niistäkin yksi on kuulemma varmasti väärin.

Neiti itkee nyt huoneessaan maailman epäoikeudenmukaisuutta ja sitä että paskat vanhemmat eivät pakottaneet lukemaan.

Olipa hauska kuulla, kun kaikessa on apua tarjottu.

Ei tule kyllä kummoisetkaan paperit, ja lääkikseen pitäisi päästä. No niin makaa kuin petaa. Jahka tulee alas, niin ehdotan tosissani että hakisi lähihoitajakoulutuksiin. Turha edes suunnitella mitään opintoja, kun ei kerran yhtään huvita opiskella.

Ap

Mitä helvettiä nyt taas, aikuinen ihminen tekee varmaan omat ratkaisunsa.

Ei tuollainen löysä paska lääkikseen pääse ja vaikka pääsisikin, ei siellä pärjäisi. Lääkiksessä asiaa tulee monin verroin enemmän ja nopeammin kuin lukiossa. Siellä pitää älykkäidenkin tehdä tosissaan töitä.

Kysypä tytöltä, menisikö hän sellaisen kirurgin pöydälle, joka on hoitanut opiskelunsa samalla asenteella kuin tyttösi. Ai eikö? Jännä juttu.

Tuon ikäinen tarvitsee vielä aikuisen tukea ja ohjausta.Itse miettisin mikä lasta motivoi ja lähtisin siitä liikkelle. Sopikaa välitavoitteet,tavoitteet ja jokin porkkana mitä saa,kun saavuttaa tavoitteet.Niinhän se työelämässäkin menee tulevaisuudessa varsinkin noolla aloilla mihin lapsi haluaa.

Anna olla. Ei sen NIIN suurta väliä ole, mitä arvosanoja kirjoittaa. Itsekään en lukenut (edes kursseilla) kirjoja, ja sain C-M kaikista kirjoittamistani aineista (vain pakolliset 4kpl, vuonna 2011). Kukaan ei ole jälkikäteen kysynyt, mitä kirjoitin. Ja pääsin yliopistoonkin 2013, eli heti kun suunnittellun välivuoden jälkeen hain..

Vanhemmat ovat aivan liian stressaantuneita lastensa kirjoituksista. Pääasia kuitenkin on, että menee läpi ja saa paperin kouraan + lakin päähän...

Kirjoitatpa ihanan kauniisti ja kannustavasti omasta tyttärestäsi. Jos tyttärelläsi on lähes ysin keskiarvo niin tuskin hänen tietotaitonsa yo-kokeisiin mennessä romahtaa, vaikka se se lukua tietenkin vaatiikin.

Vaikka tyttäresi onkin kertonut, että opiskelut kavereiden kanssa menevät lähinnä kaikkeen muuhun kuin opiskeluun. Niin ei sen yleensä sitä tarvitse tarkoittaa, jotkut pystyvät keskittymään paremmin ryhmässä ja monesti asiat voi tajuta paremmin jonkun muun kertomana tai niin, että niistä on yhdessä keskusteltu.