Lue keskustelun säännöt.
Mitä teen? Poika rikkoo tarhassa ystäviensä tavaroita tahallaa. Hävettää :(
09.03.2016 |
Pelkään ettei pojalla ole kohta ystäviä ja pelkään mitä muiden lasten vanhemmat minusta äitinä ajattelevat. Poika oli taas tuhonnut ystävänsä tavaroita. Oli ottanut kaverin unilelun ja vetänyt pöntöstä alas. Tietysti korvaan lelun tälle kaverille, mutta miten ihmeessä saan poikani ymmärtämään ettei kaverin tavaroita rikota? Alan kypsymään tähän. Järki ja puhe ei näytä uppoavan.
Kommentit (26)
Sinuna rikkoisin pojan oman lempilelunsa jotta ymmärtää miltä toisesta tuntuu, kyllä, karulta kuullostaa mutta totta. Tämä ainakin minulla aikoinaan tepsi :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ota lapseltasi aina joku tärkeä lelu pois kun tuota tapahtuu. Jos sillä tavalla oppisi ymmärtämään miten ikävältä voi tuntua rakkaan tavaran menetys.
Tuollaista unileluakaan ei joka lapselle voi pelkkä raha korvata, se voi olla erityinen juuri se pieni nalle tms.
Minkä ikäinen lapsi kyseessä? Vaikea se on kotoa käsin tehdä mitään, jos tilanteet tapahtuvat päiväkodissa.
Samaan päätökseen tulinkin, että ottaisin pojalta jonkun lelun ja pistäisin sen pois. On outoa, että kotona niin huomaavaisesta ja kiltistä pojasta tulee päiväkodissa aivan järjetön hirviö. Mistä se kertoo? Ap
Sopeutumisongelmia päiväkodissa? Ryhmässä joku ongelma, josta ei kerrota vanhemmille?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Samaan päätökseen tulinkin, että ottaisin pojalta jonkun lelun ja pistäisin sen pois. On outoa, että kotona niin huomaavaisesta ja kiltistä pojasta tulee päiväkodissa aivan järjetön hirviö. Mistä se kertoo? Ap
Kotona saa olla enemmän tai vähemmän huomion keskipisteenä (yksin tai sisarusten kanssa), päiväkodissa on lapsia jonkin verran enemmän. Huomionhakua, kenties. Ja pientä "vihamielisyyttä" niitä muita aikuisten huomion vieviä lapsia kohtaan. Ei välttämättä sen kummempaa.
Minkäs ikäinen tämä Tasmanian Tuholainen on?
Tarhaikäiselle voinee opettaa, että tästä lähtien viikkorahat menee velkojen eli tuhojen maksuun tai kuljetaan liian pienissä / rikkinäisissä vaatteissa kunnes tuhot on maksettu. Eiköhän se lapsi ala oppia jos kengistä tulee vesi sisään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Viikkorahat? Maksetaanko nykyään päiväkoti-ikäisille viikkorahaa :O
Poika on 5v. Tämä kaveri jota poika kiusaa jatkuvasti on myös 5v. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Totta kai kotona kannattaa jutella lapsen kanssa asiasta, mutta tuollaiset tilanteet pitäisi ratkaista silloin, kun ne tapahtuvat, eli siellä päiväkodissa.
Lapsen tekoon on joku syy. Todennäköisesti toiminut tunnekuohun vallassa. Syy saattaa jälkikäteen hävettää lasta ja ei halua kertoa tai osaa pukea sanoiksi. Päiväkodissa ei ehkä saa tarpeeksi tukea tunteiden säätelyyn, esim on tapahtunut jotain minkä lapsi on kokenut epäreiluksi ja ei ole saanut tukea tämän tunteen kanssa selviämiseen. Jos kotona curlingvanhemmuutta niin näihin tilanteisiin on oppinut jo 5v mennessä väärän mallin, josta on vaikeampi päiväkodin poisopettaa. Lapselle ei tarvitse kotona TUOTTAA pettymyksiä, mutta haitallista on niiden poissiloittaminen kun tunteiden käsittelyyn ei tule silloin harjoitusta. Voi myös olla että päiväkodissa ongelma jollain systeemitasolla, huono työilmapiiri, välinpitämättömyyttä, lasten kesken kiusaamista tai joku äänekäs komentelija-aikuinen, joka kuvittelee olevansa maailman paras auktoriteetti mutta herättää lapsissa vain aggessiivisuutta.
Väkivaltaan vastaaminen väkivallalla -> lisää väkivaltaa. Muu keino aina parempi, ellei erityisesti tykkää ja ihannoi väkivaltaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Parhaiten vanhempana voit kantaa vastuuta tilanteesta niin että ehdotat yhteistä keskustelua osapuolten välillä huoltajineen + mahdollisesti päiväkodin edustaja tai muu ulkopuolinen sovittelija. Tilanteen faktojen toteamista, tunteiden sanoittamista. Erityistä syyttelyä tai huutamista ei tarvita, tuon ikäinen osaa sen syyllisyyden tuntea jos on osatakseen hermoston rakenteiden puolesta. Sitten ilmaan kysymys että miten jatkossa voitaisiin toimia toisin, että kaikilla olisi mukavampi olla? 5-vuotiailla on varmasti hyviä ehdotuksia, kunhan tunnelma on sellainen että kaikilla on "tilaa" puhua. Ehdottaisin jotain yhteistä tekemistä perheiden kesken, esim retki jonnekin hauskaan paikkaan jotta lapsen voisi tutustua paremmin.
Noin pienillä lapsilla asiat voi aika pienestäkin kääntyä toiseksi, esim muutama kerta yhteisiä leikkejä vapaa-ajalla saattaisi luoda lasten välille ystävyyttä ja kiusaamisen sijaan. Aluksi niin että oleminen on jollain tasolla ohjattua ja yhteistyöhön ohjaavaa, lasten olemista "valvotaan" ja ollaan läsnä.
Yleistettynä kiusaajilla on turvaton kiintymyssuhde tai neurologinen poikkeavuus. Ensimmäiseen voi vaikuttaa pyrkimällä rakentamaan läheisempää tunnesidettä lapseen: kunnioittamalla lasta, huomioimalla lapsen tarpeet, neuvottelemalla haluista reilusti, sanoittamalla tunteita, pyrkimällä molemmin puoliseen ymmärrykseen, olemalla tarvittaessa läsnä, pyrkimällä siihen että positiivista huomiota on paljon enemmän kuin negatiivista jne.
Jos kiusaaminen on jatkuvaa, eikä millään toimenpiteellä loppuisi, vaihtaisin kiusaajan toiseen päiväkotiin/ryhmään. Mutta en tällä uhkailisi kiusaajaa, vaan antaisin ensin selkeästi mahdollisuuden muutokseen ja kertoisin neutraalisti että jos asiat ei suju niin täytyy tehdä muutoksia.
Vierailija kirjoitti:
Järki ja puhe ei näytä uppoavan.
No eivätpä ne lapsiin usein uppoakaan. Sitä varten on keksitty kuritus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole mitään syytä tuhotun lelun omistajaa istuttaa mihinkään yhteisiin pöytiin. Hän ei ole tehnyt mitään väärää ja saa jatkaa rauhassa elämäänsä. Samoin vanhempansa. Ongelma on ap:n, ap:n pojan ja päiväkodin välinen.
Meillä lapsi rikkoi siskonsa tavaroita ja jokaista rikottua kohti lähti yksi hänen tavara pelastusarmeijan kirppikselle ja sisarus sai uuden. Aina vastaava kuin oli rikkonut, yleensä sellaista mistä tyttö totesi, että no en mä sitä oikeastaan tarvikaan. Loppui siihen, kun rikkoi siskonsa lempilelun ja kirppikselle lähti tytön ehdoton lempilelu joka kulki mukana kaikkialle ja ilman sitä ei tullut uni. Tyttö huusi kuin tapettais, kun vein lelun kirppikselle, mutta sen jälkeen ei ole sisarustensa tavaroita rikkonut. Yhteensä taisin viedä 6 lelua ja pari kirjaa kirppikselle. Tyttö teki tätä 4-vuotiaana, kun tuli kateelliseksi, kun syntyi pikkuveli.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Järki ja puhe ei näytä uppoavan.
No eivätpä ne lapsiin usein uppoakaan. Sitä varten on keksitty kuritus.
Eläpä yllytä rikokseen. Kuritus on lailla kielletty. Kyllä 5 vuotias ymmärtää puhetta, mutta pitää olla sitkeä. Asiasta pitää keskustella niin paljon, että lapsi uskoo vanhempaa. Aikaa ja voimia se vaatii, mutta kyllä se onnistuu jossain vaiheessa.
Ota ap, lapselta oma lempilelu jäähylle. Tai jos käyttää tablettia tai tykkää katsoa jotain ohjelmaa, niin se pois vaikka viikoksi. Ihan varmasti oppii olemaan tuhoamatta. Rangaistus ei ole pääasia, vaan samaan aikaan täytyy keskustella siitä, kuinka paha mieli toiselle lapselle tulee, kun sen omaisuutta hajotetaan tai vedetään pöntöstä.
Kamalaa, että on vetänyt pehmon pöntöstä :( meidän lapselle yksi pehmo oli todella tärkeä, kylmänväreet menee jos ajattelen, että joku olisi sen hävittänyt.
Ilmoita se Kokoomusnuoriin, siitä tulee hyvä kokoomuslainen.
Vierailija kirjoitti:
Meillä lapsi rikkoi siskonsa tavaroita ja jokaista rikottua kohti lähti yksi hänen tavara pelastusarmeijan kirppikselle ja sisarus sai uuden. Aina vastaava kuin oli rikkonut, yleensä sellaista mistä tyttö totesi, että no en mä sitä oikeastaan tarvikaan. Loppui siihen, kun rikkoi siskonsa lempilelun ja kirppikselle lähti tytön ehdoton lempilelu joka kulki mukana kaikkialle ja ilman sitä ei tullut uni. Tyttö huusi kuin tapettais, kun vein lelun kirppikselle, mutta sen jälkeen ei ole sisarustensa tavaroita rikkonut. Yhteensä taisin viedä 6 lelua ja pari kirjaa kirppikselle. Tyttö teki tätä 4-vuotiaana, kun tuli kateelliseksi, kun syntyi pikkuveli.
Ihan hirveää. Tiedätkö kuinka kamalan teon teit? Veit lapsen "äidin" ja turvan kirppikselle. Pieni lapsi ei ymmärrä tekojaan, mutta sinun olisi pitänyt keksiä kohtuullinen rangaistus. Ei lopullista hävittämistä. Vaikka voitkin nyt leveillä, ettei enää riko mitään, niin et voi leveillä onnistumisella, koska tuhosit jotain korvaamatonta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Järki ja puhe ei näytä uppoavan.
No eivätpä ne lapsiin usein uppoakaan. Sitä varten on keksitty kuritus.
Eläpä yllytä rikokseen. Kuritus on lailla kielletty. Kyllä 5 vuotias ymmärtää puhetta, mutta pitää olla sitkeä. Asiasta pitää keskustella niin paljon, että lapsi uskoo vanhempaa. Aikaa ja voimia se vaatii, mutta kyllä se onnistuu jossain vaiheessa.
Ota ap, lapselta oma lempilelu jäähylle. Tai jos käyttää tablettia tai tykkää katsoa jotain ohjelmaa, niin se pois vaikka viikoksi. Ihan varmasti oppii olemaan tuhoamatta. Rangaistus ei ole pääasia, vaan samaan aikaan täytyy keskustella siitä, kuinka paha mieli toiselle lapselle tulee, kun sen omaisuutta hajotetaan tai vedetään pöntöstä.
Kamalaa, että on vetänyt pehmon pöntöstä :( meidän lapselle yksi pehmo oli todella tärkeä, kylmänväreet menee jos ajattelen, että joku olisi sen hävittänyt.
Ei lapsen kurittamista ole lailla kielletty. Ainoastaan kipua tuottava ruumiillinen kuritus.
Vai että pöntöstä alas. Olisit jotakin vähemmän raflaavaa keksinyt.