Mielenkiintoinen linkki lääkkeellisestä kivunlievityksestä!
Etsin äsken googlella tietoa pudendaalipuudutuksesta, ja satuin löytämään mielenkiintoisen linkin. Tiivistetysti kaikkien eri lääkkellisten kivunlievitysmenetelmien hyödyt ja haitat, ja siis ihan tieteellisiin tutkimuksiin perustuvia prosenttilukuja jne.
Terhi Saisto: Lääkkeellinen synnytyskivun lievitys äidin kannalta; vaikutukset kipukokemukseen ja synnytyksen kulkuun, hyödyt ja haitat http://www.terveysportti.fi/kotisivut/docs/f31784/abstrakti_saisto.pdf
Kommentit (4)
Mulla on tosi huono synnytyskokemus 7kk takaa, josta en meinaa millään päästä yli. Tämä oli tosi hyvää matskua. En ole itse tuota löytänyt, vaikka olen kovasti googlettanut. Kiitos!
viilisiili:
Mulla on tosi huono synnytyskokemus 7kk takaa, josta en meinaa millään päästä yli. Tämä oli tosi hyvää matskua. En ole itse tuota löytänyt, vaikka olen kovasti googlettanut. Kiitos!
paitsi, että jos joskus vielä alakautta synnytän, otan tarjotut lääkkeet ajoissa, ja silloin kun niitä on mahdollista vielä saada, en ollut kivunlievitystä vastaan aiemminkaan, mutta yritin silti ilman. En kyllä usko että alakautta edes yritän enää. Mutta oma synnytykseni ei siis mennyt " normaalisti" , oli tosi pitkä, myös ponnistusvaihe oli pitkä ja lopulta päätyi hätäsektioonkin, eli jos kaikki olisi edennyt normaalisti, tilanne voisi tietenkin olla toinenkin. Tämä nyt ei alkuperäiseen aiheeseen liity enää mutta vielä;
Lisäksi synnytys oli käynnistetty, joka voi sinällään vaikuttaa aika paljon koko juttuun (esim. supistukset oli yhtä pitkää kramppia, ei taukoja, joiden aikana hangittää tai edes aikaa ajatella harjoiteltuja rentoutusharjoituksia). Eli, jos olet itse synnyttänyt ilman kivunlievitystä, tätä ei ehkä kuitenkaan voi siihen verrata. Ennen synnytystä olin itsekin jopa salaa haaveillut kotisynnytyksestä, mutten onneksi uskaltanut.
Se mikä tuossa linkissä minua kiinnosti, oli nimenomaan kivunlievityksen vaikutus synnytyskokemukseen ja omalta osalta kuoleman pelosta ja turvattomasta olosta johtunut " trauma" , eli 7kk jälkeen synnytys on yhä mielessä ja unissa. (Tuossa tiivistelmässä PTSD -termi, jota en aiemmin ollut nähnyt tässä yhteydessä). Muut synnytyksen jälkeiset komplikaatiot ovat sitten vielä asia erikseen, mutten halua niistä nyt tarkemmin puhua, kun puolitututkin tunnistavat niistä.. :) t. viilis
Tunnistin itsessäni noita PTSD:n oireita ensimmäisen synnytykseni jälkeen, käynnistetty synnytys päättyi imukuppiin supistusten heikkouden takia. Vauva joutui jatkohoitoon infektion takia. Vaikka sain hyvin käsiteltyä tapahtunutta, minua hoidettiin hyvin synnytyksen aikana, sain tarvittavia kivunlievityksiä eikä minulla ollut muutenkaan mitään valittamista mistään (itse asiassa koko synnytyskokemus oli hyvin positiivinen) niin siitä huolimatta tunnistin nuo oireet itsessäni.
Ryhdyin kuitenkin työstämään asiaa aktiivisesti ja nyt kun koko hommasta on 3,5 vuotta aikaa ja olen jo toisenkin lapsen synnyttänyt, niin nyt on enää ne hienot fiilikset jäljellä ja ihanat muistot! Aika hassua, mutta näin se vain on...