Paska äiti vai kuollut äiti?

Vaikka joku lapsipsykologi on sanonut, että äidin tärkein tehtävä on pysyä elossa,

niin, lastenpsykiatrina voin vaan todeta, että olen nähnyt muutamia äitejä, joiden olisi lastensa kannalta oikeasti parempi olla kuolleita. Mutta harvassahan heitä on. Epätäydellisyys ei vielä tee äidistä niin hirviötä, että hänen olisi lapsensa kannalta paempi olla kuollut. Mutta eräät persoonallisuushäiriöt kyllä tekevät lapselle tosi pahaa jälkeä..

Äitejä syytetään aina kaikesta.

Paska äiti pahempi.

Mielummin kuollut, koska kyllä lapselle muita äitejä löytyy ja hyviä sellaisia, vaikka eivät olisikaan biologisia.

Riippuu kuinka paska. Väkivaltainen, henkisesti alistava, vähättelevä, ilkeä äiti on paha. Yhdenkään lapsen ei pitäisi sellaista joutua kestämään.

Vähän väsynyt, ja sen takia ajottain kiukkuinen paska äiti ei vielä ole paha äiti.

Apua kannattaa hakea on tilanne mikä tahansa.

Kuollut on pahempi. Äidin kuolema järkyttää lasta (en puhu nyt aikuisista tässä) aina, vaikka olisikin paska äiti. Paskan äitiyden hoitoon on muitakin keinoja kuin kuolema, esim. antaa lapset sijoitukseen. Silloinkin lapsille on parempi, että paska äiti pysyy hengissä eikä hylkää lapsia poistumalla maailmasta.

Vierailija kirjoitti:

Kuollut on pahempi. Äidin kuolema järkyttää lasta (en puhu nyt aikuisista tässä) aina, vaikka olisikin paska äiti. Paskan äitiyden hoitoon on muitakin keinoja kuin kuolema, esim. antaa lapset sijoitukseen. Silloinkin lapsille on parempi, että paska äiti pysyy hengissä eikä hylkää lapsia poistumalla maailmasta.

Paskin äiti ei anna lasten edes sijoittua sinne sijoitukseen vaan tekee senkin mahdottomaksi jatkuvalla tunkeutumisellaan, pompottamisellaan ja sijaisperheen kiusaamisella.

Nähty on valitettavasti näitäkin. Jos sairaudentunto täydelleen puuttuu niin se puuttuu.