Kun rakas ihminen pilaa tulevaisuutensa

Siskoni kirjoitti pari vuotta sitten lukiosta. Hän haluaa kasvatusalalle ja onkin lukenut pari kertaa pääsykokeisiin, mutta ei tehnyt juuri muuta. Olen ehdottanut, että hän voisi esim. Koittaa hakea koulunavustajan töitä tai lukea jotain avoimessa yliopistossa, mutta häm ei ole tehnyt kumpaakaan näistä. Hän ei ole juurikaan käynyt töissä tai hakenut töitä, mitä nyt oli pari kuukautta mäkkärissä kunnes lopetti kyllästyttyään työhön. Hän ei edes harrasta mitään, jos kaljanjuontia ja pleikan pelaamista ei lasketa.

Mitä tehdä? On tosi surullista seurata vierestä, kun läheinen pilaa elämänsä vapaaehtoisesti syrjäytyen. Nykyään hän ei oikein enää kuuntele neuvojakaan, vaan suuttuu, jos yritän keskustella näistä asioista..