Miksi ylioppilasta juhlitaan, vaikka opiskelut on siinä vaiheessa vasta edessä?
Ihmettelen joka keväistä ylioppilashössötystä, kun vasta opintojensa alussa olevia nuoria juhlitaan kuin joitakin ansioituneita sankareita. Karu faktahan on se, että tänä päivänä ylioppilaslakilla ei tee mitään, ylioppilaita kun mahtuu nykyään tusinaan ainakin kolmetoista. Toinen karu fakta on, että tuoreella ylioppilaalla on todelliset opinnot ja näytön paikka vasta edessä. Melko iso osa ylioppilaista ei valitettavasti koskaan valmistu - vakituisen työn saamisest nyt puhumattakaan.
Eikä korkeakoulusta valmistuneetkaan juhli tuolla tavalla, osa ei ollenkaan, vaikka saavutus onkin jo ihan eri maailmasta kuin teinien leikkikoulussa. Minunkin luokalta valmistuneista osa kävi päättäjäisten (rehtorin puhe, todistusten ja stipendien jako, kättelyt ja kakkukahvit) jälkeen kaljalla ja hävisivät sen jälkeen työelämään - varsin menestyksellisesti tosin.
Onko se vain niin, että korkeakouluista valmistuu aikuisia ja aikuiset ovat tajunneet kuinka lapsellista hössötystä koko lakkiaistouhu onkaan? Suomessahan yliopistot ovat jämähtäneet parin vuosisadan taakse ja saman voi sanoa lukioistakin. Ammattikorkeakoulut ovat parhaiten ajan tasalla.
Mun mielestä sitten voi juhlia, kun on vakituinen työ, hyvä ura ja menestystä.
Kommentit (20)
Joka vuosi jaksat ihmetellä? No, onpa jotain odotettavaa, kun jo maaliskuun alussa voi aloittaa ihmettelyn.
Minusta kannattaa juhlia sitä, että 12 vuotta koulutusta on menestyksellisesti takana ja voi valita, mitä haluaa tehdä. Sitä on tosin pohjustettu vähintäänkin viimeiset 3 vuotta, mutta joka tapauksessa yo-todistus osoittaa, että tästä nuoresta on johonkin, hän on saanut välitilinpäätöksen aikaan.
Vain ylioppilaita vertaillaan koko maan laajuisesti. Ammattikouluihin ei ole uskallettu ottaa mitään yhteistä loppukoetta, koska todennäköisesti liian moni sen reputtaisi.
Ylioppilaskirjoituksissa on kyse myös uskalluksesta: uskallan asettaa itseni alttiiksi sille, että minua verrataan kaikkiin muihin kirjoittajiin.
Ja kuten itsekin kirjoitit: yo-tutkinnon jälkeen voi lähteä suoraa työelämään, varsin menestyksellisesti.
AMK on pelkkä alueellinen rahankeruulaitos, josta saa todistuksen sillä, että muistaa syksyllä ilmoittautua, kirjoittaa pari esseetä ja käy hakemassa päättötodistuksen.
Eiköhän se vaan ole perinne ajoilta, jolloin ylioppilastutkinto takasi pääsyn yliopistoon. Onhan se silloin ollut harvinaislaatuisempi saavutus.
Itse juhlin ylioppilastutkintoa pienissä vanhempieni järjestämissä juhlissa. AMK-tutkintoa en juhlinut muistaakseni mitenkään, koska ei huvittanut.
Ei hätää. Uskon kyllä, että saat ihan rauhassa olla juhlimatta valmistujaisia. Tuskin kukaan sinua pakottaa juhlimaan tai kaipaa sinua niihin juhliin. Muilla onkin varmaan mukavampaa kun sinä ihmettelet jossain muualla.
Niin joo: Hanki elämä äläkä valita toisten juhlista. Lakkiaset / keskiasteen valmistujaiset ovat kiva perinteinen tapahtuma, joka ei varmaankaan ole sinulta poissa.
Koska juhliminen on kivaa!Jokainen voi järjestää juhlat itselle tärkeästä syystä. Meillä juhlitaan ylioppilaita kunnolla.
Kyllä minusta saa juhlia, onko se joltain pois. Aikanaan kun itse kirjoitin, tuntui se siihenastisen elämäni upeimmalta päivältä ja saavutukselta, vaikka tiesinkin, että opintoja vielä edessä vaikka muille jakaa. Se fiilis oli vaan niin huikea ja tuntui, että aikuisuus siitä jotenkin alkaa tai jotain. Nyt kun kohta saan maisterinpaperit luonnontieteellisestä, aion myös juhlia ihan helvetin paljon, koska pelkkä gradunkirjoitus on tuntunut aivan karsealta ja ylitsepääsemättömältä suoritukselta. Voiko elämässä olla liikaa juhlanaiheita??!
Vierailija kirjoitti:
Minusta kannattaa juhlia sitä, että 12 vuotta koulutusta on menestyksellisesti takana ja voi valita, mitä haluaa tehdä. Sitä on tosin pohjustettu vähintäänkin viimeiset 3 vuotta, mutta joka tapauksessa yo-todistus osoittaa, että tästä nuoresta on johonkin, hän on saanut välitilinpäätöksen aikaan.
Vain ylioppilaita vertaillaan koko maan laajuisesti. Ammattikouluihin ei ole uskallettu ottaa mitään yhteistä loppukoetta, koska todennäköisesti liian moni sen reputtaisi.
Ylioppilaskirjoituksissa on kyse myös uskalluksesta: uskallan asettaa itseni alttiiksi sille, että minua verrataan kaikkiin muihin kirjoittajiin.
Ja kuten itsekin kirjoitit: yo-tutkinnon jälkeen voi lähteä suoraa työelämään, varsin menestyksellisesti.
AMK on pelkkä alueellinen rahankeruulaitos, josta saa todistuksen sillä, että muistaa syksyllä ilmoittautua, kirjoittaa pari esseetä ja käy hakemassa päättötodistuksen.
Täytyy sanoa että mun AMK- opinnot oli ihan muuta kuin parin esseen kirjoittamista. Käytännössä kaikessa opetuksessa oli läsnäolopakko, eli suuren osan opiskeluajasta olin luennoilla klo 8-16. Viiden opintopisteen eteen tuli kirjoittaa aivan valtavia määriä sen luennoilla olon lisäksi. Lähes joka opintojaksolla oli myös tentti ja jokin projektityö. Työmäärä oli jälkikäteen ajateltuna suuri verrattuna yliopistolla hengaileviin kavereihin.
Parempi juhlia vaan hautajaisia. Siinä vaiheessa ei ole enää mitään edessä, joten voi vihdoin juhlia hyvällä omalla tunnolla.
Ylioppilaaksi valmistutaan melko nuorena, ja ainakin itse koin sen juhlimisen arvoiseksi saavutukseksi silloin.
Nyt opiskelen yliopistossa,ja varmasti iloitsen valmistumisestani, mutta en aio juhlistaa sitä paljoakaan.
antaa ihmisten juhlia jos haluavat, ei siitä haittaa luulisi olevan.
Huoh, mä tunnen ylioppilaita, ne on lukenut pelkästään koulia varten, mutta jos pitäisi kattolamppu vaihtaa, niin menee sormi suuhun
Kun kuuntelee ylioppilaspuheita niin usein siinä myös juhlitaan sitä aikuistumista eikä pelkästään opintosuorituksia. Moni nuori muuttaa pois kotoaan yo-vuonna, niinpä yo-juhlat onkin yleensä ne viimeiset juhlat jotka vanhemmat lapselleen järjestää ja siksi niihin myös panostetaan.
Vierailija kirjoitti:
Huoh, mä tunnen ylioppilaita, ne on lukenut pelkästään koulia varten, mutta jos pitäisi kattolamppu vaihtaa, niin menee sormi suuhun
Minäkin tunnen ihmisiä, jotka ovat avuttomia joka suhteessa. Olematta edes ylioppilaita. Onko se jotenkin parempi olla avuton elämäm koululainen kuin avuton ylioppilas?
T: Maisteri, joka osaa vaihtaa lampun.
Kun valmistuin yliopistosta, valmistumistilaisuudessa rehtori piti puheen, jossa moitti pitkittyneitä opiskeluaikoja. Tosi juhlavaa. Not. Onneksi ylioppilasjuhlissa oli ollut erilainen tunnelma.
Parempi kun ei juhlisi ikinä mitään, niin kukaan ei pääsisi ihmettelemään.
Juhlin vähän kun tulin ylioppilaaksi, sukulaisia pääasiassa. Valmistuessani tekuAMKsta inssiksi ensin pienet sivistyneet kakkujaiset sukulaisille päivällä ja illalla isit bileet kavereille. Ja sitten kun kun valmistuin TTKKsta, tullessani yöllä työmatkalta keittiön pöydällä oli kirjekuori jonka sisällä olevassa lapussa luki "diplomi-insinööri" - baarikaapille, lasi laadukasta skottiviskiä ja nukkumaan.
Ymmärrän tavallaan AP:n pointin, koska niitä ylioppilaitakin on niin eritasoisia. Huvittaa, kun joku perhe hehkuttaa julkisesti tyyppiä, joka sai jotkut C:n tai M:n paperit. Niillä ei tee mitään siinä useiden tuhansien ylioppilaslaumassa. Jatko-opiskelupaikan saamistakaan ei kannata juhlia. Myös maistereita ja dippainssejä sekä tohtoreita alkaa olla jo enemmän kuin tarvitaan.
Kaiken kaikkiaan opiskelu ei kannata, ei takaa töitä eikä hyvää elämää.
Ihmiset juhlivat liian vähän. Ei tarvitse olla aina jokin Nobel-voittoon verrattava supersaavutus. Aikoinaan tuli juhlittua, kun sain ekan kerran ei-maksullista pildeä. Okei mulla tämä oli supersaavutus mutta silti :D
Ei ylioppilasjuhlat oo multa ainakaan pois. Itse juhlin amiksesta valmistumista ja kivat juhlat oli.
Minä taas olen sitä mieltä, että elämä on paljon mukavampaa, kun pienemmistäkin saavutuksista iloitaan ja juhlitaan.
(Ja vaikka sillä ylioppilaalla onkin edessään vielä useampi vuosi opintoja, niin 12 vuoden putki peruskoulussa ja lukiossa ei kyllä ole ihan pieni saavutus.)