Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Aika usein harmittaa ettei vaimoni rakasta
07.03.2016 |
Ja yhdessä elo vain jatkuu vaikka tiedän hänen haikailevan jotain muuta. En tosin tiedä mitä hänelle olisi tarjolla ja tekisikö se hänet onnelliseksi, itse kun en siinä onnistu. Ikuiseen rakkauteen aina hölmösti uskonut ja huomaan nyt että ei se rakkaus riitä :( toisen kylmyys syö omaa uskoa ja sitä alkaa miettimään että mitä jos... Itse vielä olen tyhmyyttäni ihminen joka haluaa tehdä ympärilläni olevat onnelliseksi.
Kommentit (19)
Olisiko hyvä aika jutella vaimon kanssa? Emme me muut tiedä onko vaimosi kylmä ihminen vai ei, mutta epäilen sinun liioittelevan siinä asiassa, tuskin olisit tunnekylmää ihmistä edes vierellesi ottanut. Älä kuitenkaan nosta itseäsi millekään jalustalle, se ei tilannetta muuta ainakaan paremmaksi. Jos ette halua elämältä enää samaa, niin erotkaa ja pysykää väleissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oma mies puhuu samaa. Eikä pysty vuosienkaan sanomisten jälkeen ymmärtämään, että suurin ongelma on se ettei hän voi luottaa minuun, uskollisen vaimoonsa.
Nyt ollaan eroamassa ja mies käyttäytyy oudosti, samalla lailla kuin aiemmin, kun hänellä on ollut toinen nainen. Salailua, yllättäviä menoja. Ja silti sanansa voisivat olla ap:n.
Useinhan ihmiset ajautuu parisuhteeseen vastakohtansa kanssa. Ylen empaattinen ja tunnekylmä tai tunnerajoittunut yhdistelmä on varmaan monen muunkin liitossa. Jotainhan siinä voisi oppiakin jos niikseen tulee. Joskus on sitten vaan parempi pistää pillit pussiin.
Eikö ap haluaisi tehdä itseään onnelliseksi laisinkaan?
Niinpä niin tuo katkeran suloinen ero...
Ei sekään kyllä tunnu hyvältä. Itse kun olen joutsen pariskunta tyyppiä. Isovanhemmat oli loppuunasti yhdessä toista tukien niin miksi minä en.
Äh puhuminen ei ole vaihtoehto. Mies ei saa vaimon mielestä tunteistaan puhua. Ei se sellainen ole mies!
Eli elämä sitten kituutetaan näin :( toinen ei halua tulla vastaan koska miksipä hänen täytyisi, kun ei rakasta niin ei rakasta.
Paskalta tuntuu vaan minkäs teet...
Ja se katkerinta että hän luulee minun vielä rakastavan kuten ennen. Mutta ei se rakkaus kestä sitä että toinen pitää itsestäänselvyytenä ja jos se ketä rakastaa himoitsee jostain muusta kuin siitä mitä sinä pystyt täydestä sydämestä tarjoamaan.
Oi miksi aikanaan niin halusit naimisiin ja alkaa elämään yhdessä vaikka et sitä halunnutkaan?
Vierailija kirjoitti:
Useinhan ihmiset ajautuu parisuhteeseen vastakohtansa kanssa. Ylen empaattinen ja tunnekylmä tai tunnerajoittunut yhdistelmä on varmaan monen muunkin liitossa. Jotainhan siinä voisi oppiakin jos niikseen tulee. Joskus on sitten vaan parempi pistää pillit pussiin.
Eikö ap haluaisi tehdä itseään onnelliseksi laisinkaan?
Aika vastakohtia ollaan mutta kyllä paljon paljon on yhteistäkin. Ne vaan huonoina hetkinä unohtuu. Ja tuo kaipuu johonkin muuhun saastuttaa yhteiset unelmat.
Tottakai haluaisin olla onnellinen. Mutta tulen vasta lasten ja vaimon hyvinvoinnin jälkeen. Ehkä yritän liikaa miellyttää, mutta piru kun jos vaimoa ei saa hymyilee niin on hankala pakittaa. Ja jos joutuu olemaan jotain muuta kuin olet luonteeltasi niin se syö elämäniloa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Niinpä niin tuo katkeran suloinen ero...
Ei sekään kyllä tunnu hyvältä. Itse kun olen joutsen pariskunta tyyppiä. Isovanhemmat oli loppuunasti yhdessä toista tukien niin miksi minä en.
Äh puhuminen ei ole vaihtoehto. Mies ei saa vaimon mielestä tunteistaan puhua. Ei se sellainen ole mies!
Eli elämä sitten kituutetaan näin :( toinen ei halua tulla vastaan koska miksipä hänen täytyisi, kun ei rakasta niin ei rakasta.
Paskalta tuntuu vaan minkäs teet...
Ja se katkerinta että hän luulee minun vielä rakastavan kuten ennen. Mutta ei se rakkaus kestä sitä että toinen pitää itsestäänselvyytenä ja jos se ketä rakastaa himoitsee jostain muusta kuin siitä mitä sinä pystyt täydestä sydämestä tarjoamaan.
Oi miksi aikanaan niin halusit naimisiin ja alkaa elämään yhdessä vaikka et sitä halunnutkaan?
Tuo on varsinainen suosikki-ilmaisu "Naisten mielestä mies on..." Aina on milloin mitäkin. Ja jos nainen sanoo että eihän se noin ole niin nainen on silloin väärässä tai valehtelee. On päätetty mitä naiset ajattelevat ja naisten itse ilmaisemia ajatuksia ei lasketa. Vaikea se on puhua mistään kun vastapuoli on jo ennalta päättänyt mitä mieltä itse on eikä sen vuoksi katso keskustelua vaihtoehdoksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ja yhdessä elo vain jatkuu vaikka tiedän hänen haikailevan jotain muuta. En tosin tiedä mitä hänelle olisi tarjolla ja tekisikö se hänet onnelliseksi, itse kun en siinä onnistu. Ikuiseen rakkauteen aina hölmösti uskonut ja huomaan nyt että ei se rakkaus riitä :( toisen kylmyys syö omaa uskoa ja sitä alkaa miettimään että mitä jos... Itse vielä olen tyhmyyttäni ihminen joka haluaa tehdä ympärilläni olevat onnelliseksi.
Tervetuloa joukkoon vähemmän iloiseen, itse odottelen tässä milloin vaimo löytää sen oman asunnon jota on kuulemma jo pitkään etsinyt 2008 sanoi jo lähtevänsä. silti yritän tehdä ihmiset iloisiksi ympärilläni joka vitun päivä. Aamulla kun herään mietin taas milloin on muutto. Vie nuoremman lapsen mennessään ja joudun myymään talon ei vaan liksa riitä maksamaan yhteistä lainaa yksin .
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi, taasko särkyneitä perheitä ja sydämiä.
Yrittäkää keskustella 😉 Ei onni välttämättä ole jossain muualla jonkun toisen kanssa.
Miten hieno pyrkimys sinulla tehdä muut onnellisiksi, oih. Toivottavasti vaimosi osaa arvostaa.
Kummankin täytyy tahtoa jatkaa vielä yhdessä.
Väkisin ei voi toista pitää, nyyh.
Tsemppiä kovasti sinulle ja toivottavasti saatte suhteenne hyvään kondikseen ;)
Vierailija kirjoitti:
Niinpä niin tuo katkeran suloinen ero...
Ei sekään kyllä tunnu hyvältä. Itse kun olen joutsen pariskunta tyyppiä. Isovanhemmat oli loppuunasti yhdessä toista tukien niin miksi minä en.
Äh puhuminen ei ole vaihtoehto. Mies ei saa vaimon mielestä tunteistaan puhua. Ei se sellainen ole mies!
Eli elämä sitten kituutetaan näin :( toinen ei halua tulla vastaan koska miksipä hänen täytyisi, kun ei rakasta niin ei rakasta.
Paskalta tuntuu vaan minkäs teet...
Ja se katkerinta että hän luulee minun vielä rakastavan kuten ennen. Mutta ei se rakkaus kestä sitä että toinen pitää itsestäänselvyytenä ja jos se ketä rakastaa himoitsee jostain muusta kuin siitä mitä sinä pystyt täydestä sydämestä tarjoamaan.
Oi miksi aikanaan niin halusit naimisiin ja alkaa elämään yhdessä vaikka et sitä halunnutkaan?
Kyllä se on niin että sinun on puhuttava vaimosi kanssa. Minä ainakin olisin onnellinen jos mieheni puhuisi minun kanssani ja haluaisi vilpittömästi ja aidosti parantaa suhdettamme. Itse asiassa olisin iloinen jos edes jonkun kanssa voisin puhua suhdettamme hiertävistä asioista.
Siis, yksinkertaisesti, puhu vaimollesi. Kerro rehellisesti tunteistasi. Olet sitten ainakin yrittänyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikä se ongelma on? Seksin puute? Laihduta ja huolehdi paremmin hygieniasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Niinpä niin tuo katkeran suloinen ero...
Ei sekään kyllä tunnu hyvältä. Itse kun olen joutsen pariskunta tyyppiä. Isovanhemmat oli loppuunasti yhdessä toista tukien niin miksi minä en.
Äh puhuminen ei ole vaihtoehto. Mies ei saa vaimon mielestä tunteistaan puhua. Ei se sellainen ole mies!
Eli elämä sitten kituutetaan näin :( toinen ei halua tulla vastaan koska miksipä hänen täytyisi, kun ei rakasta niin ei rakasta.
Paskalta tuntuu vaan minkäs teet...
Ja se katkerinta että hän luulee minun vielä rakastavan kuten ennen. Mutta ei se rakkaus kestä sitä että toinen pitää itsestäänselvyytenä ja jos se ketä rakastaa himoitsee jostain muusta kuin siitä mitä sinä pystyt täydestä sydämestä tarjoamaan.
Oi miksi aikanaan niin halusit naimisiin ja alkaa elämään yhdessä vaikka et sitä halunnutkaan?
Ei sun tunteista olekaan kyse, vaan siitä että mitä vaimo tuntee, jos vaimo kertoo tunteensa, joko rakastaa tai ei, niin voit tehdä jatkoelämän suunnitelmat sen mukaan.
Kiitti kannustuksista, pitänee jutella. Vaikka ei vaimo siitä pidä että puhutaan "ongelmista".
Ja tosiaan vaimon tunteista tässä onkin kyse. Ja toivoisinkin, että hän tekee rohkeasti päätöksensä.
Jos ei halua enää panostaa meihin ja koettaa herätellä rakkautta, oletan että jotain tunteita mua kohtaan ollut joskus kun lapsia ja menty kimppaan, niin ottaa ja lähtee. Ei mun elämä siihen kaadu vaikka kirveleekin varmasti aivan älyttömästi. Vielä kun ollaan suht nuoria niin ehkä se oikea onni onkin sitten vielä odottamassa. Vaikka mielestäni sen jo olen löytänyt vierelleni, mutta hänelle ilmeisesti minä en ole riittävä.
En halua elää sellaista elämää loppuunasti jossa toinen joutuu kärvistelemään ja haikailemaan jotain muuta mitä minä voin tarjota. Toisaalta raskasta myös elää sellaisen kanssa ja koettaa kaikin tavoin yrittää tehdä hänet onnelliseksi tietäen etten voi sitä tehdä :(
-ap
Vierailija kirjoitti:
Tsemppiä. Potkaise moinen muija pihalle. Todennäköisesti se hoksaa pian sen jälkeen että asiat olikin sun kanssa hyvin, mutta se on harmi hänen kannaltaan kun on jo myöhäistä.
Joo ei toki kannata tuhlata aikaa niinkin merkityksettömään asiaan kuin puhuminen ja mahdolliseen asioiden selvittämisyrityksiin. Ei ei, mononkuva vaan takamukseen 😂😂
Melkoinen nössykkä tuntuu ap. olevan. En ihmettele, jos ei vaimoa sytytä.
Alue: Aihe vapaa
Tsemppiä. Potkaise moinen muija pihalle. Todennäköisesti se hoksaa pian sen jälkeen että asiat olikin sun kanssa hyvin, mutta se on harmi hänen kannaltaan kun on jo myöhäistä.