Juuu

Oon varmaan maailman hirvein ihminen, mutta mun on pakko päästä purkamaan tätä nyt edes johonkin. Elikkäs, Olen 19-vuotias nuori tyttö ja olen raskaana rv 34+3. Olen kihloissa ihanan miehen kanssa. Raskaus oli vahinko (kierukan läpi) ja olin aivan järkyttynnyt tiedosta ja olin tekemässä aborttia. Juttelin asiasta mieheni ja äitini kanssa ja jokin saikin minut muuttamaan mieleni ja olin valmis pitämään lapsen. Ostin kaikki vauvan tarvikkeet pinnasängystä hoitopöytiin ja odotin innolla että pienokainen syntyisi. Olin valmis myös ajatukseen että minusta tulee äiti ja perustamme yhdessä mieheni kanssa miniperheen <3 mutta nyt, nyt viikon aikana ns. todellisuus iski päin kasvoja. Olenko oikeasti valmis olemaan äiti? Pystynkö/jaksanko minä? Voinko antaa lapselle mitä ihanimman/rakastetuimman elämän? Minua on jo ns alkannut kaduttamaan kaikki enkä tiedä miksi. Miehen kanssa menee hyvin ja talollisuus on hyvä. Onko tämä vaan jotain normaalia raskaustunnesotkua vai mikä on? Minua masentaa.