Oletko puolisosi kanssa yhdessä vain rahan ja statuksen takia?

Kyllä tavallaan. En rahan mutta sen takia että voin sanoa seurustelevani ja ettei tarvitse olla yksin. Olen jo sen ikäinen että sinkkuja jotkut pitävät epäilyttävinä tai epävakaina.

En ole. Tavattiin kun oltiin molemmat köyhiä opiskelijoita.

En ole, olemme olleet yhdessä nuoruudesta asti ja silloin ei todellakaan miehellä ollut rahaa tai statusta. Nyt on, ja kaikenlaisia onnenonkijoita todellakin naisissa näyttää kyllä riittävän. Välillä hävettää joidenkin naisten käytös heidän puolestaan, joten rahan ja statuksen perässä juoksijoita kyllä on olemassa.

Joo, kyllä työkyvyttömyyseläkeläisen status on sen verran kova sana, että halusin päästä kertomaan ystävilleni deittailevani työkyvyttömyyseläkeläistä. Olen ollut huomaavinani, että ovat salaa kateellisia.

Hänen varallisuudestaan minulla ei ole aavistustakaan. Emme asu yhdessä ja olemme seurustelleet vasta reilun vuoden. En oikein tiedä missä kohtaa muut ihmiset kysyvät kumppaninsa pankkitilin saldoa, osakesalkun sisältöä, asunnon velkaisuutta tai velattomuutta, muitten lainojen ja velkojen määrää jne. Edellistä miestä olin deittaillut pitkän tovin ennen kuin tuli puheeksi edes asumismuoto (vuokralla). Niin että kertokaa toki te muut, että missä vaiheessa seurustelua te kysytte tuollaiset asiat?

Huomioikaa myös, että korkea status ei tarkoita automaattisesti jotain yrityksen johtajaa tai sellaista, vaan jollain rentullakin voi olla korkea status jos hän on porukan johtajahahmo, vaikka olisi persaukinen.

Olen osittain, mutta toki olen onnellinen muutenkin mieheni kanssa. Kuitenkin riitojen jälkeen, kun saatan suutuspäissäni miettiä eroa, muistutan aina itseäni siitä millaisen kultakimpaleen olen saanut. Mies on hyvätuloinen, ammatti on kunnioitusta herättävä ja ns. statusammatti ja hänellä on omaisuutta. Kukaan ei ole täydellinen, mutta katson hänen joitakin "virheitään" sormien läpi ihan vain statuksen takia. Itse olen työelämässä ja koulutettu, mutta minulla on vaatimaton palkka.

En todellakaan, mies on köyhä kun mikä.

Kyllä, mieheni peri valtavan omaisuuden, ja olen siitä asti rakastanut häntä aina vaan enemmän ;)

Vierailija kirjoitti:

Huomioikaa myös, että korkea status ei tarkoita automaattisesti jotain yrityksen johtajaa tai sellaista, vaan jollain rentullakin voi olla korkea status jos hän on porukan johtajahahmo, vaikka olisi persaukinen.

erittäin hyvin huomioitu

Kikkelin ja hyvän huumorintajun vuoksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huomioikaa myös, että korkea status ei tarkoita automaattisesti jotain yrityksen johtajaa tai sellaista, vaan jollain rentullakin voi olla korkea status jos hän on porukan johtajahahmo, vaikka olisi persaukinen.

erittäin hyvin huomioitu

:D:D

Mieheni ei ole koskaan tuonut suhteeseemme erityisemmin rahaa ja statusta. Tai siis käy hän kyllä ihan hyvissä töissä, mutta tienaa vähemmän kuin minä. Mitään statusvaikutusta meillä tuskin on toisiimme puolin tai toisin. En usko että esim. kummankaan työpaikalla ollaan tietoisia siitä mitä meidän puolisot tekee työkseen. Ammattimme ovat sinänsä varmaan statusasteikolla jotakuinkin samalla tasolla.

Haha, no enpä kyllä. Molemmat aika köyhiä, mutta itse olen säästeliäs ja mies tuhlari. Statusta ei ole kummallakaan.

Statusta tai ei, mä luotan tunteisiini!

No en. Vaan yhteisten lasten ja asuntolainan takia.

Itse olen niin ylpeä että tuskin kestäisin, jos miehellä olisi paljon parempi "status" kuin mulla. Haluan saavuttaa asioita itse enkä vain katsella toisen saavuttavan niitä.

En. Itse olen työssäkäyvä ja mies tällä hetkellä liiton rahoilla elävä työtön.

Olen rakkaudesta yhdessä avioliitossa mieheni kanssa. 

En edes ajatellut rahaa tai statusta silloin kun tutustuimme ja rakastuimme toisiimme vuosikymmeniä sitten.

Vierailija kirjoitti:

No en. Vaan yhteisten lasten ja asuntolainan takia.

Yhteiset lapsemme meilläkin mieheni kanssa, mutta asuntolainan maksoi mieheni kokonaan, itse en ole senttiäkään asunnostamme maksellut, enkä yhtiövastikkeita.

Olen kyllä kaikkea muuta maksellut koko vuosikymmenien kestäneen suhteemme aikana.

Rakkaudestamme toisiamme kohtaan olemme yhdessä, ja toivon mukaan kuolema meidät tästä suhteesta erottaa.

Mieheni halusi olla minun kanssani ilmeisesti ensisijaisesti rahan ja statuksen kanssa.

Ainakaan hän ei ollut minusta ja ajatuksistani ollenkaan kiinnostunut kun olimme naimisissa, mutta eron tullen hänestä oli aivan hirveää joutua luopumaan omakotitalosta (johon kummallakaan meistä ei yksin ollut varaa). Minun ammattini ei hänelle varmastikaan mitään statusta tuonut, mutta jollain kierolla tavalla koko olemassaoloni vaimona ilmeisesti oli statusasia. Ex-miehen mielestä on lähes sietämätön häpeä olla keski-ikäinen mies jolla ei ole enää vaimoa eikä omakotitaloa, hän otti eron vahvasti sillä häpeäkulmalla.