Voi hemmetin alkoholi
Minulla on geeneissä taipumus alkoholismiin toisen vanhemman alkoholismin takia. Näin kännäystä koko lapsuuteni ja teini-ikäni, joten alkoholin käytön aloitin 'vasta' 15-16-vuotiaana ja hyvin hillitysti. Olin nähnyt alkoholista koituvan niin paljon pahaa, että pelkäsin humaltua, mutta se kiinnosti silti kuitenkin. Samalla piti varoa kiinnijäämistä, joten viinaan en koskenut ja join hillitysti, kuitenkin humaltuen. No, aikaa kului, viina tuli kuvioihin ja litkujen lipittely väheni. Viinasta sai paremman kännin ja tietysti paremmat (pahemmat) darratkin. Kunnes pikku hiljaa huomasin, etten enää poikkeuksetta herääkään kamalaan krapulaan, vaan saatan vain olla väsynyt ja sydän hakkaa kovempaa, kun ennen heräsin järkyttävään hedariin ja oksensin sisuskaluni pihalle AINA.
Tajusin toleranssini kasvaneen, ja samalla tajusin rakastavani känniä. Krapulapäivätkään eivät kulu sängyssä makaamalla, vaan saan paljon aikaan; siivoilen, kokkailen, pyykkäilen ja muistelen edellisiltaa. Nyt kuitenkin viime aikoina olen miettinyt huolestuttavan paljon alkoholia ja kännäämistä. En tissuttele ollenkaan, koskaan, mutta kun juon niin juon aina perseet, mutta olen silti ihan tolkuissani, liiankin. En kykene nollaamaan alkoholilla, koska järkeni pysyy lähes 100% selvänä vaikka olisin muuten kännissä kuin käki.
En halua olla absolutisti, mutta en todellakaan halua olla alkoholisti. Täytyykö minun kokea pitkästä aikaa tappodarra, jotta saan nämä häiritsevät känniajatukset pois päästäni hetkeksi? Enpä olisi uskonut kamppailevani tämän asian kanssa.
Kommentit (10)
Sano älä muuta.
Ostin just kellon parilla kilolla.
Notta vituttaakohan aamulla!?!? Toivottavasti ei ihan kauheasti. Mutta toisaalta en ole ostanut mitään erityistä vuosiin.
Jossain vaiheessa olin kokenut tarpeeksi kännäilyä ja rakastin olla selvänä ilman morkkiksia ja krapulaa. Sitten kun kerran taas kännäsin niin siinähän sitä sitten mentiin taas ja oli vaikeaa olla ajattelematta känniä. Sitten taas totaalistoppi alkoholille, kunnes taas perseet. Tätä rataa menen nykyään aina. Ensin perseet, sen jälkeen ei tippaakaan alkoa, kunnes taas perseet jne...
MInusta riippuvuutesi ilmenee avausviestisi muutamasta lauseesta, ei niinkään määristä ja milloin juot ja pystytkö olemaan juomatta, vaan suhteestasi alkoholiin. Siinä on riippuvuuden viitteitä useampiakin.
Kun haluaa päästä irti alkoholista, ei kannata ajatella, ettei koskaan enää juo. Se on liian iso pala purtavaksi. Päätä mielummin, ettet juo nyt tänään mitään. Päivä kerrallaan. Ja kun päiviä kertyy, suhde alkoholiin muuttuu ja voit sitten tarkastella tilannettasi vähän kauempaa.
Yksinkertaisesti vaan lopetatte alkoholin käytön ja sillä siisti. Ilman alkoholin turruttavaa vaikutusta joskus elämä tuntuu pitkältä ja tylsältä mutta se on elämää.
Ihmisen pitää kyetä elämään ilman päihteitä.
Mulla on samanlainen tausta ja nykyään odotan koska pääsen känniin. Nyt mä oon sitte menettäny mun kavereita jo sekoiluni takia. Mut silti viina vie voiton, koska on ihana olla turruttavassa jurrissa arki-askareissakin - ku känni.
Vierailija kirjoitti:
MInusta riippuvuutesi ilmenee avausviestisi muutamasta lauseesta, ei niinkään määristä ja milloin juot ja pystytkö olemaan juomatta, vaan suhteestasi alkoholiin. Siinä on riippuvuuden viitteitä useampiakin.
Kun haluaa päästä irti alkoholista, ei kannata ajatella, ettei koskaan enää juo. Se on liian iso pala purtavaksi. Päätä mielummin, ettet juo nyt tänään mitään. Päivä kerrallaan. Ja kun päiviä kertyy, suhde alkoholiin muuttuu ja voit sitten tarkastella tilannettasi vähän kauempaa.
Mun mielestä yleinen ohje että tänä päivänä en juo ( tai polta) on väärä. Kun ihminen pitää yllä tämmöisen mahdollisuuden kuitenkin juoda huomenna niin hän ei katkaise suhdettaan päihteeseen vaan on koko ajan olemassa lupaus siitä viinasta. Kun on tämmöinen mahdollisuus niin joku päivä selkäranka katkeaa ja siihen pulloon tartutaan. Tämmöiselle "tänään en juo" henkilölle on tarjolla joka hetki ja joka päivä tämä houkutus mutta sellaiselle joka sanoo että ei juo enää koskaan tämmöinen ajatus juomisesta tulee 5 kertaa 10 vuodessa eikä joka päivä.
Epäilen että Minnesota-hoidon tehokkuus perustuu näin yksinkertaiseen asiaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
MInusta riippuvuutesi ilmenee avausviestisi muutamasta lauseesta, ei niinkään määristä ja milloin juot ja pystytkö olemaan juomatta, vaan suhteestasi alkoholiin. Siinä on riippuvuuden viitteitä useampiakin.
Kun haluaa päästä irti alkoholista, ei kannata ajatella, ettei koskaan enää juo. Se on liian iso pala purtavaksi. Päätä mielummin, ettet juo nyt tänään mitään. Päivä kerrallaan. Ja kun päiviä kertyy, suhde alkoholiin muuttuu ja voit sitten tarkastella tilannettasi vähän kauempaa.Mun mielestä yleinen ohje että tänä päivänä en juo ( tai polta) on väärä. Kun ihminen pitää yllä tämmöisen mahdollisuuden kuitenkin juoda huomenna niin hän ei katkaise suhdettaan päihteeseen vaan on koko ajan olemassa lupaus siitä viinasta. Kun on tämmöinen mahdollisuus niin joku päivä selkäranka katkeaa ja siihen pulloon tartutaan. Tämmöiselle "tänään en juo" henkilölle on tarjolla joka hetki ja joka päivä tämä houkutus mutta sellaiselle joka sanoo että ei juo enää koskaan tämmöinen ajatus juomisesta tulee 5 kertaa 10 vuodessa eikä joka päivä.
Epäilen että Minnesota-hoidon tehokkuus perustuu näin yksinkertaiseen asiaan.
Ehkä. Itselläni se kyllä toimi. Ei tarvinnut niin valtavaa asiaa käsitellä kuin täydellinen raittius loppuelämä. Mutta kun viikkoja ja kuukausia kului, asiaa saattoi tarkastella jo toisin, eikä se tuntunut enää pahalta. Pääasia on päästä alkuun.
Juot vaan pari bisseä ja sillä siisti. Kyllä siihen pystyy jos vaan haluaa, älä syytä geenejä , yhteiskuntaa, yksinäisyyttä tms paskaa - kaikki hyviä tekosyitä , se on vaan susta kiinni
Vierailija kirjoitti:
Juot vaan pari bisseä ja sillä siisti. Kyllä siihen pystyy jos vaan haluaa, älä syytä geenejä , yhteiskuntaa, yksinäisyyttä tms paskaa - kaikki hyviä tekosyitä , se on vaan susta kiinni
En syytä geenejä, kerroin vain että taipumusta alkoholismiin on vanhemman takia.
En juo bisseä, mutta se ei ole pääpointti. Vaan se että juon nykyään aina perseet, se vain tapahtuu. Pikku humala tuntuu liian mitättömältä, kun kunnon kännissäkin olen melkein selväpäinen.
Tein mielenkiinnosta alkoholiriippuvuustestin ja sain ensin tulokseksi 15 p., kohtalainen riippuvuus ja vaihtamalla paria vastausta en paljon parantanut eli sain 13 pinnaa ja kohtalainen riippuvuus. Tuo vähän säikäytti. Vaikka se on vain nettitesti, niin kyllähän siinä on totuutta mukana...