Kenen perheessä samanlainen tilanne?
Meillä on nyt n6kk vanha tyttö. Seuraavaa toivottaisiin syntyväksi vuoden 2007 keväällä.
Mies haluaisi lähteä opiskelemaan naapuripaikkakunalle niin, että hän olisi poissa kotoa 2-3pv viikossa. Vuokraisi pienen yksiön/soluhuoneen jostain. Opiskelu alkaisi 2007 syksyllä, ja kestäisi kaksi vuotta.
On käynyt hyvin selväksi, että mieheni tarvitsee kyseisen tutkinnon, jotta meidän paikkakunnaltamme löytyisi töitä (käynyt ammattikoulun, jonka jälkeen heti töihin... ei ehtinyt opiskella enempää, armeijakin oli siinä välissä). Ammattitaitoa löytyy tosi paljon, mutta joka paikassa vaaditaan paperit!!!
Onko muiden perheessä tällaista tilannetta, että äiti olisi kotona kahden pienen kanssa, kun mies opiskelee muualla muutamana päivänä viikossa?
Kaipaisin kokemuksia ja ajatuksia kyseisenlaisesta järjestelystä!
p.s Itse en voi tietyistä syistä muuttaa pois omalta paikkakunnaltamme... HOidan muun muassa isoisääni, joka on päälle 90, eikä halua muuttaa palvelukotiin. :0)!
Kommentit (15)
TEillä ilmeisesti tärppäsi ekan kanssa heti. Voi olla että niin käy toisenkin kanssa, mutta ei välttämättä kuitenkaan.
Yli 90-v isoisäsi voi olla silloin hyvin erilaisessa kunnossa kuin tänä päivänä. Eikä se ' pikkukakkonen' välttämättä tulee perheeseenne suunnittelemallasi aikataululla. Saako miehesi varmasti haluamansa opiskelupaikan? Sinulla on noissa jossitteluissa vielä monta mahdollista mutkaa.
toisella paikkakunnalla töissä. Oli rankka vuosi. Itse elin käytännössä yksinhuoltajan arkea, eikä miehelläkään ollut vuokrakämpässään kivaa. Vaihtoikin sitten työpaikkaa kotia lähemmäksi.
Eniten ehkä itseä väsytti, kun ei ollut omaa aikaa kuin aamulla aikaisin tai illalla myöhään. Parturiin, lääkäriin tms ei päässyt ilman hoitajan hankkimista. Ehkä teillä on helpompi tilanne, jos miehesi on poissa vain muutaman päivän viikossa. Kannattaa miettiä omat turvaverkot valmiiksi. Niiden tärkeys tuli todella huomattua viime vuotena.
Voitteko muuttaa perheen kanssa opiskelupaikkakunnalle asumaan? Jos olet lasten kanssa kotona, voitko olla opiskelukaupungissa?
Ekaa yritettiin 1,5vuotta. Itselläni on sellaiset perussairaudet, että lekuri on suositellut toisen tekemistä heti, kun sektion puolesta onnistuu (eli syksyllä...).
Isoisäni tilanne ei ole ainoa, joka minua pidättelee paikkakunnallamme. Työni, sukuni, ystäväni, kaikki on täällä.
ap
MEillä on mahtava turvaverkko nimenomaan tällä paikkakunnalla. Siksi minua eis inänsä pelota jäädä " yksin" lasten kanssa.
Haluaisin myös hieman kokemuksia/ajatuksia parisuhteen muuttumisesta ym. tuollaisen ajanjakson aikana? Jos kellään olisi kertoa kokemuksia tai ajatuksia...
ap
sillä erotuksella että mies oli tyystin poissa puoli vuotta, eikä auttanut missään. Odotin kolmatta ja synnytin sen, ekat 2 ja 4 vee. Täytyy sanoa että hirveetä oli, ainakin se odotusaika. Makasin joko tillintallin sohvalla tai riehuin ja karjuin. Onnistuin pariin otteeseen saamaan meille lähihoitajaopiskelijan harjoittelijaksi, olivat kuin keitaita erämaassa :)
Raskaana oleminen ei sovi mulle, kolmen kanssa sitten meni ihan ok, kunnes mies palaili maisemiin...
Paska homma, mutta tulipahan tehtyä. Jälkeenpäin en ole katunut, on ollut ihanaa kun noilla kolmella on ollut seuraa toisistaan.
Meillä oli niin, että vuoden mies opiskeli muualla viikot ja mina yhden pienen (alle 2v) kanssa aloitin yliopistossa. Meillä myös koira hoidettavana. Oli rankka vuosi, mutta vaati mieletöntä tehokkuutta multa opiskelijana, äitinä ja vaimona. Myös mies opiskeli todella tehokkaasti, koska opiskelijasolussa ei paljon muuta tekemistä ollut.
Minä olen sellainen helposti stressaava ihminen, mutta pärjäsin vuoden hyvin, mutta välillä meinasin kyllä hajota opiskelustressin yms alla. Yritimme toista lasta keväällä, mutta tärppäsi vasta kun mies muutti kotiin.
Vaikka homma ottaa voimille, se testaa ja vahvistaa parisuhdetta. En kyllä itse tahtoisi toistamiseen tuota, mutta jos pakko olisi niin sitten. En suosittele, että yrittäisitte tuolle ajalle vauvan hankintaa, sillä vauva voi vaikka valvottaa tai muuten olla rankkaa tuo aika, niin sinulla ei sitten ole apuna miestä. Sitä kun ei saa tehdä, että soittaa sitten sinne toiselle paikkakunnalle ja ruikuttaa yms. Se on väärin miestä kohtaan. Me sovittiin, että kun siihen aletaan (mies teki itse päätöksen ja minä tuin), niin siitä selvitään ja sillä selvä. Se helpottaa, kun tietää, että se kestää vaan tietyn aikaa.
Teillä voi olla helpompaa, jos mies on vaan 2-3 päivää poiss, meillä mies oli 5. Kulki junalla ja kävellen.
Tsemppiä päätökseen kuin päätökseen!
Hyvä, että teillä on ne verkot :)
Oma mieheni oli siis vuoden ajan aina viikot poissa. Itse muutuin sikäli, että kun oli pakko ottaa yksin vastuuta niin sitä otti. Toisaalta alkoi harmittaa sellaiset asiat, että viikonloppuna vain saimme olla perheenä ja silloin harmitti lähteä esim. kyläilemään tms. Sen vuoden aikana emme perheen kesken hirveästi käyneet missään. Sukulaiset eivät aina ymmärtäneet tätä tilannettamme.
Samoin harmitti, että miehen piti tehdä joskun viikonloppuisinkin töitä (ehkä koulustakin tulee tehtäviä viikonlopuksi) ja silloin oli riitä pystyssä. En jaksanut ymmärtää, että kun ei viikolla nähdä niin vielä viikonloppunakin pitää olla työt mielessä. Riitaa tuli siis sellaisista asioista.
Kaiken kaikkiaan vuosi oli opettava, mutta olisin ehkä jättänyt väliin. Näin jälkikäteen on helppo niin ajatella. Varsinkin kun me maksamme asuntolainaa ja sitten piti maksaa vuokrat ja matkat toiselle paikkakunnalle. Taloudellisestikaan vuosi ei ollut kovin kannattava.
Oletteko itse ajatelleet taloudellisia puolia?
huomasin, että teillä onkin turvaverkot kunnossa. :)No sitten tilanne on toinen, meillä ei ollut ketään muita, kun lapsen kummi, joka teki epäsäännöllistä työaikaa, joten hänestäkään ei juuri apua ollut.
Minulla on siinä mielessä samanlainen tilanne, että lääkäri suositteli kolmannen jne. lapsen hankkimista heti, mutta en ole vielä puolessa vuodessa tullut raskaaksi, joten sinänsä sekään ei ole niin piis of kakku. Mulla tosin oli syksyllä sairaus, joka saattaa vaikuttaa raskautumiseen. Nyt tosin menkat 3 päivää myöh, joten... Nooh, meni ot:ksi.
Tsemppiä siis edelleen! :)
koska hän on töissä syyskuuhun saakka (määräaikainen) ja itse lähden kouluun lokakuussa (vika vuosi).
ap
Eihän miehesi olisi pois kun kolme päivää viikosta.
Itse olen ollut yh jo lapsen syntyessä eikä isä ole halunnut osallistua lapsen elämään mitenkään. Turvaverkotkin on olemattomat ja raskasta on.
Mutta kyllä sitä selviää. Eihän kyse olisi teillä kuin väliaikaisesta ratkaisusta.
Tsemppiä! :)
pitää saavuttaa ja mistään ei tingitä. Urat, lapset, talot, autot ja vielä paremmat työt ja palkat ja siinä se sitten onkin se elämä.
Mä en päästäis miestä opiskeleen jos pois kotoa pitäis olla ja muutenkin jos töitä ei löydy niin olkoon työttömänä.