Lue keskustelun säännöt.
Kukaan ei soita perkele edes viikonloppuna
04.03.2016 |
Omasta mielestäni olen sujuvasti erilaisten ihmisten kanssa toimeentuleva, saan välillä ihmiset nauramaan, olen empaattinen, osaan juhlia antaumuksella kun on hyvä jengi kasassa, en puhu pahaa selän takana, otan seurassa kaikki huomioon jne. Kaikesta huolimatta olen kuitenkin erittäin epäsuosittu! Puhelin ei soi viikolla eikä viikonloppuna.
Jokin minussa mättää muiden silmissä mutta en millään keksi mikä. Olen tottunut olemaan melkein aina yksin, ei tässä mitään hätää ole. Viikonlopun viettämistä yksin olen viimeksi surrut 10 vuotta sitten. Huvittaisi vain tietää, mitä teen väärin kaikkien silmissä. Onko kohtalontovereita? Olen 33 vuotias mies.
Kommentit (25)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Juu, ei kyllä ihmiset paljoa kaipaa. On jotenkin tosi surullista katsoa kännykkäänsä ekan kerran pitkän päivän jälkeen eikä kukaan ole kaivannut/muistanut puhelun tai viestin muodossa.
Ala myymään huumeita, niin alkaa puhelin soimaan. Soi sen jälkeen niin paljon, et joudut vaihtamaan puhelinnumeroa.
Vierailija kirjoitti:
Ala myymään huumeita, niin alkaa puhelin soimaan. Soi sen jälkeen niin paljon, et joudut vaihtamaan puhelinnumeroa.
Voisin alkaakin. Olisi ainakin mielenkiintoisempaa elämää kuin tällä hetkellä. Olisi jännittävää, kun pitäisi pelätä joutuuko vankilaan, hakatuksi jne. :D
Ap
Vierailija kirjoitti:
Juu, ei kyllä ihmiset paljoa kaipaa. On jotenkin tosi surullista katsoa kännykkäänsä ekan kerran pitkän päivän jälkeen eikä kukaan ole kaivannut/muistanut puhelun tai viestin muodossa.
Ei tuo nyt vielä kovin paha ole. Surulliseksi kutsun sitä kun viikon aikana kukaan ei soita ja sitä saattaa seurata kuukausi ilman että kukaan ottaa yhteyttä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Laita numerosi tänne niin joku av-mamma voi kilahuttaa sulle!😊
Siis sä kuulostat kyllä aidosti kivalta ihmiseltä, ap. Ymmärrän turhautumisesi tilanteeseesi. :/ Jää vaihtoehdoksi enää huono tuuri ihmissuhderintamalla, näin sanoisin ja väittäisin. Toivotan suotuisia tuulia uusien ihmissuhteiden löytymiselle, jos vanhat eivät anna sulle tarpeeksi sitä mitä tahdot.
Usein, ei toki aina mutta usein, ne kaikkein suosituimmat eivät todellakaan ole niitä aidosti kaikkein mukavimpia ja reiluimpia. Tämä pätee ihan aikuistenkin maailmassa edelleen, jos selkeästi jo lapsuudessakin, minkä varmasti hyvin tiesitkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on itsestäni täsmälleen sama kokemus, ja täsmälleen sama harmi. Ja olen 33-vuotias nainen.
Vierailija kirjoitti:
Siis sä kuulostat kyllä aidosti kivalta ihmiseltä, ap. Ymmärrän turhautumisesi tilanteeseesi. :/ Jää vaihtoehdoksi enää huono tuuri ihmissuhderintamalla, näin sanoisin ja väittäisin. Toivotan suotuisia tuulia uusien ihmissuhteiden löytymiselle, jos vanhat eivät anna sulle tarpeeksi sitä mitä tahdot.
Usein, ei toki aina mutta usein, ne kaikkein suosituimmat eivät todellakaan ole niitä aidosti kaikkein mukavimpia ja reiluimpia. Tämä pätee ihan aikuistenkin maailmassa edelleen, jos selkeästi jo lapsuudessakin, minkä varmasti hyvin tiesitkin.
Kiitos. Olen yllättynyt ystävällismielisistä kommenteista. On vain äärimmäisen haastavaa alkaa etsiä uusia ihmissuhteita tämän ikäisenä kun kaikilla on vakiintuneet kaveripiirit. Tiedän kyllä että niin pitäisi tehdä mutta tiedän samalla etten kykene siihen enää henkisesti. Jos joku on sitä mieltä että sitten olen ansainnut osani niin siitäkin on pakko olla samaa mieltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
siis eihän kai kukaan enää soita kelleen? t. N50
Mulle ei ole vuosikausiin soittanut kukaan. Oikeasti. Eikä kyllä pahemmin viestiäkään laittanut. Olen niin tottunut jo siihen, että jos mulle nyt yhtäkkiä soittaisi joku muu kuin äitini, niin en varmaan uskaltaisi vastata.
En mä osaisi puhua mitään ja olisi maailman oudoin tunne jutella jonkun kaverin kanssa puhelimessa.
No, eipä tarvi moista murehtia, kun ei niitä kunnon kavereita edes ole.
Ihan samaa olen miettinyt, että mikähän mussa on vikana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tavallaan voin samaistua. Olen vain miettinyt sitä, että ehkä olet liian hyvä / ajattelevainen kaveri... ehkä ihmisiä kiinnostaa enemmän kevytkenkäisemmät, rämäpäisemmät ja vähemmän välittävät ihmiset joiden kanssa voi heittää aivot narikkaan? Who knows...
Vierailija kirjoitti:
Tavallaan voin samaistua. Olen vain miettinyt sitä, että ehkä olet liian hyvä / ajattelevainen kaveri... ehkä ihmisiä kiinnostaa enemmän kevytkenkäisemmät, rämäpäisemmät ja vähemmän välittävät ihmiset joiden kanssa voi heittää aivot narikkaan? Who knows...
Kiitos hyvästä näkökulmasta. Tykkään tosiaan ajatella paljon ja voi olla että joku kokee sen uuvuttavaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla ihan sama tilanne kuin ap:llä. Sisarusten kanssa soitellaan joskus. Mutta varsinaisia kavereita ei ole vaikka tulen hyvin juttuun esim. työkavereiden kanssa. Nauretaan ja jutellaan vakaviakin työpaikan kahvipöydässä. Kukaan ei vaan jostain syystä halua varsinaisesti olla kamuni työajan ulkopuolella. Jos ei sisarukset soittaisi (vanhemmat kuolleet), niin puheluita ei tulisi varmaan kuukausiin.
mies 43v.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis sä kuulostat kyllä aidosti kivalta ihmiseltä, ap. Ymmärrän turhautumisesi tilanteeseesi. :/ Jää vaihtoehdoksi enää huono tuuri ihmissuhderintamalla, näin sanoisin ja väittäisin. Toivotan suotuisia tuulia uusien ihmissuhteiden löytymiselle, jos vanhat eivät anna sulle tarpeeksi sitä mitä tahdot.
Usein, ei toki aina mutta usein, ne kaikkein suosituimmat eivät todellakaan ole niitä aidosti kaikkein mukavimpia ja reiluimpia. Tämä pätee ihan aikuistenkin maailmassa edelleen, jos selkeästi jo lapsuudessakin, minkä varmasti hyvin tiesitkin.
Kiitos. Olen yllättynyt ystävällismielisistä kommenteista. On vain äärimmäisen haastavaa alkaa etsiä uusia ihmissuhteita tämän ikäisenä kun kaikilla on vakiintuneet kaveripiirit. Tiedän kyllä että niin pitäisi tehdä mutta tiedän samalla etten kykene siihen enää henkisesti. Jos joku on sitä mieltä että sitten olen ansainnut osani niin siitäkin on pakko olla samaa mieltä.
Ole hyvä. No ei kannata yrittämällä yrittää jos se tuntuu jopa pahalta, vaan yrittää löytää iloa sitten jotenkin muutenkin. Tai mikä minä olen neuvomaan, mutta kunhan pohdin. Mutta ei myöskään kannata unohtaa että hyvin samanlaisiakin ihmisiä kuin sinä on olemassa, sekä miehissä että naisissa, sekä varatuissa että vapaissa, joten ihan varmasti monikin viihtyisi seurassasi, sulla on vaan ollut sitä huonoa tuuria. Kyllä joidenkin elämään mahtuu uusia toivottuja ihmissuhteita, mutta siinä väliajalla voi tulla montakin hutia... Tiedän tuon henkisen muurin kyllä.
Hyvä aloitus, meitä on paljon samassa "jamassa". Hyvää viikonloppua kaikille tasapuolisesti, ilmakin lauhtuu ja lumet sulaa. High five ja nyrkit pystyyn ;D
Kenelle ap itse soitti tällä viikolla? Tai kenelle lähetti viestin ja ehdotti yhteistä tekemistä?
Vierailija kirjoitti:
Kenelle ap itse soitti tällä viikolla? Tai kenelle lähetti viestin ja ehdotti yhteistä tekemistä?
Tämä on totta. Kavereita saa kun jaksaa niitä ihmisiä vaivata :)
Itse yleensä pistän vl:nä, jos kukaan ei ole kaivannut niin itse viestiä ja kysyn kaikilta mahdollisilta pääsitkö ne vaikka oluelle tai leffaan tms. jos itse seuraa kaipaan :)
Jos ne ei jaksa ei voi mitään mutta useimmiten ihmiset eivät vaan saa aikaiseksi kutsuttua ketään minnekään vaikka niilläkin olisi fiilikset tehdä jotain jonkun kanssa. :D
M29
Ei mullekkaan juuri kukaan soita muuten kuin työasioissa. Mitä sitten? Olen kai introvertti, ei haittaa pätkääkään, sillä en elä muita mielyttääkseni, enkä ole riippuvainen muiden huomiosta.
Ei mullekaan. Katselin puhelulokeja niin kuukauden sisällä ovat soittaneet vain puhelinmyyjät. Sitä ennen soitti pomo noin 1,5kk sitten