Introverttiys onkin masennusta

Minä tunnen monta oikein hyväntuulista introverttiä. Olen itsekin sellainen. :)

Minä tunnen ääriekstrovertin, joka on masentunut. Hänen masennuksensa oireilee siten, että soittelee ja tilittää muille koko ajan kaikesta, mikä on huonosti.

Tunnen parikin masentunutta ekstroverttiä, toisella arki rullaa lääkkeet & terapia -yhdistelmällä, toinen ei ole vielä päässyt pahimman yli näiden avulla. Kummastakaan ei huomaa mitään päällepäin, kuten ei masentuneista ylipäänsä, itse ovat sairastumisestaan kertoneet. Persoonallisuudessa ekstroverttiys painottuu vahvasti kummallakin.

Olen miettinyt, että erityyppisillä ihmisillä voivat olla erilaiset ympäristötekijät laukaisevina tekijöinä (alttius kai geeneissä?). Esim. ekstrovertti voi kokea yksinäisyyden tai joukkoon kuulumattomuuden introverttia pahempana ja introvertti taas voi ahdistua ulkopuolisista paineista tai sisäisen maailman ongelmista. Näin siis mutuilemalla.

Mun eksä on vahvasti ekstrovertti, mutta kärsii pahasta masennuksesta, joka pysyi tosin välillä aisoissa lääkityksellä. Kärsi myös vaikeasta esiintymisjännityksestä, mikä oli sikäli haastavaa, että suurelle yleisölle esiintyminen kuului olennaisena osana työhönsä (tutkija).

Itse olen julkisesta esiintymisestä  nauttiva introvertti - mutta esim. työporukan illanvietot työpäivän päälle turhanpäiväisine lässytyksineen ovat minulle kauhistus. Perusluonteeltani pessimisti, mutta masennusta en ole sairastanut, esim. erittäin vaikeista elämäntilanteista huolimatta.

Eli introvertti: saa energiaa yksinäisyydestä ja ihmisten seura kuluttaa sitä. Ja ekstorvertillä päin vastoin. Päälle päin temperamenttityyppiä ei edes välttämättä erota, varsinkaan vieras ihminen.

Heh, no ei todellakaan ole :)

Isäni on hyvin vahvasti ekstrovertti ja on ollut vuosia masentunut ja masennuslääkkeiden käyttäjä. Minä taas olen introvertti enkä lainkaan masentunut.