Vinkkejä tarvitsisin 4. luokkalaisen lapsen koejännityksen helpottamiseksi.
Vetää hernettä nenään aina kun on koe tulossa ja kieltäytyy lukemasta kokeisiin, koska ei omien sanojen mukaan kuitenkaan ehdi oppimaan mitään ja että ei kuitenkaan muista mitään. Koetta edeltävä päivä menee lapsen koukutteluun ja itkemiseen. Koulussa pärjää joka oppiaineessa hyvin ja huonoin numero kokeesta on mistään aineesta 8. Emme vaadi lapselta mitään tietyn tasoista suoritusta kokeista mutta toki pyydetään valmistautumaan koesuoritukseen lukemalla koealuetta. Lapsi itse pitää jotain 9+ arvosanaa huonona, eikä millään halua uskoa että tuo on jo tosi hyvä numero.
Miten lapsen saisi hellittämään ja olemaan armollisempi itselleen? Ensin stressaa valtavan paljon ennen koetta ja sitten vaatii itseltään kymppejä kokeista ja pettyy saadessaan "vain" ysin?
Ollaan vanhempina myös mietitty, ettei vaan lapsi olisi saanut päähänsä, että me vaatisimme lapselta kympin suorituksia mutta näin ei tosiaan ole, eikä lapsikaan itse myönnä olevansa tätä mieltä. Paljon ollaan puhuttu, että lapsi on meille rakas ja kelpaa täysin, vaikka toisi kotiin huonompiakin koetuloksia.
Kommentit (10)
Jos lapsi saa tuolla opiskelumetodilla nyt kaseja ja ysejä, niin samalla taktiikalla tulee kuutosia tai seiskoja yläkoulussa. Viimeisenä iltana itkien lukeminen on lähes yhtä huono opiskelutapa kuin lukematta jättäminen.
Joskus lasten on vaikea uskoa vanhempiensa puhetta. Voisitteko sopia, että opettaja käy lapsenne kanssa läpi oikean kokeisiinlukutekniikan?
Ei siis aloita viimeisenä iltana kokeeseen lukemista vaan aiemmin, mutta koetta edeltävänä päivänä alkaa se jännityskiukuttelu. Muina päivinä motivaatio kokeisiin lukemisessa vaihtelee. Taisin ilmaista asian huonosti aloituksessa.
Kokeeseen lukee siten, että poimii keskeiset asiat koealueesta ja vaikeimpia asioita haluaa kirjoittaa muistiin paperille. Ap
Vierailija kirjoitti:
Ei siis aloita viimeisenä iltana kokeeseen lukemista vaan aiemmin, mutta koetta edeltävänä päivänä alkaa se jännityskiukuttelu. Muina päivinä motivaatio kokeisiin lukemisessa vaihtelee. Taisin ilmaista asian huonosti aloituksessa.
Kokeeseen lukee siten, että poimii keskeiset asiat koealueesta ja vaikeimpia asioita haluaa kirjoittaa muistiin paperille. Ap
Tuo omien muistiinpanojen tekeminen kuulostaa kyllä minusta ihan pätevältä menetelmältä (käytin sitä itsekin, tietysti muitakin hyviä tapoja on), eli ongelma taitaa olla stressinhallinnassa?
9+ ei todellakaan ole nykyisin mikään erikoisen hyvä numero alakoulussa, sillä ysejä jaetaan nykyään hyvin lepsusti ja kutostenkin antaminen on suorastaan poikkeuksellista. Samalta luokalta saattaa kahdeksan oppilasta saada ysin, joten ymmärrän hyvin miksi lapsi on sitä mieltä että täytyy saada se kymppi.
Olin samanlainen lapsi. Lukiossa vasta tajusin et kaikessa ei tarvii olla paras ja lopetin ylenpalttisen panostuksen mulle turhiin aineisiin. Silti päättötodistuksen ja 9.7..
Jotkut vaan on. :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei siis aloita viimeisenä iltana kokeeseen lukemista vaan aiemmin, mutta koetta edeltävänä päivänä alkaa se jännityskiukuttelu. Muina päivinä motivaatio kokeisiin lukemisessa vaihtelee. Taisin ilmaista asian huonosti aloituksessa.
Kokeeseen lukee siten, että poimii keskeiset asiat koealueesta ja vaikeimpia asioita haluaa kirjoittaa muistiin paperille. Ap
Tuo omien muistiinpanojen tekeminen kuulostaa kyllä minusta ihan pätevältä menetelmältä (käytin sitä itsekin, tietysti muitakin hyviä tapoja on), eli ongelma taitaa olla stressinhallinnassa?
Ilmeisesti juurikin toi stressi aiheuttaa näitä ongelmia, kun lapsi vaatii itseltään täydellisiä suorituksia. Tähän kun löytyisi joku tilannetta helpottava keino. Voi kun saisi kehitettyä lapsen pettymyksensietokykyä koenumeroiden suhteen. Ap
Käyttäkää urheilupsykologisia keinoja, samoja mitä urheilijat käyttävät kisasuoritukseen valmistautuessa.
Jutelkaa mikä siinä kokeessa jännittää: kysymys johon ei osaa vastata/aika loppuu/kirjoittaminen vaikeaa/oman ajattelun tuottaminen paperille vaikeaa/epäonnistuminen... Jännittämiseen on vaikea pureutua ellei tiedä mikä jännittää.
Sitten alatte miettiä, mikä on pahin skenaario kyseisestä asiasta, mitä siitä seuraa (=ei mitään kovin vakavaa). Sitten alatte miettiä miten tähän haastavaan asiaan voi valmistua, mitä sen eteen pitää ja voi tehdä.
Infotkaa opea. Fiksu ope osaa auttaa niitä joilla koetilanteet vaikeita. Jännittäjälle "kotikokeita" vanhempien vahtiessa, hitaille/heikoille kirjoittajille suullisia kokeita jne. Niin, että oppilaan OIKEA osaaminen tulee ilmi, eikä koetilanteesta selviytymisen taso.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei siis aloita viimeisenä iltana kokeeseen lukemista vaan aiemmin, mutta koetta edeltävänä päivänä alkaa se jännityskiukuttelu. Muina päivinä motivaatio kokeisiin lukemisessa vaihtelee. Taisin ilmaista asian huonosti aloituksessa.
Kokeeseen lukee siten, että poimii keskeiset asiat koealueesta ja vaikeimpia asioita haluaa kirjoittaa muistiin paperille. Ap
Tuo omien muistiinpanojen tekeminen kuulostaa kyllä minusta ihan pätevältä menetelmältä (käytin sitä itsekin, tietysti muitakin hyviä tapoja on), eli ongelma taitaa olla stressinhallinnassa?
Ilmeisesti juurikin toi stressi aiheuttaa näitä ongelmia, kun lapsi vaatii itseltään täydellisiä suorituksia. Tähän kun löytyisi joku tilannetta helpottava keino. Voi kun saisi kehitettyä lapsen pettymyksensietokykyä koenumeroiden suhteen. Ap
Pettymään ei opi kuin pettymällä ja käsittelemällä (aikuisen avulla) niitä pettymyksen tunteita. Joillain lapsilla on nykyään todella heikko sietokyky pettymysten kohtaamiseen, kun vanhemmat ovat silotelleet tien liian helpoksi, eikä pettymyksiä ole päässyt harjoittelemaan.
Vanhempainvarteissa ollaan tämä koejännitys otettu aina esille ja opettaja itsekin on huomannut, että lapsi on kova jännittämään. Ja kyllä, lapsi on kokenut pettymyksiä elämässään (muitakin siis kuin koearvosanoihin liittyviä) mutta tuskin kuitenkaan liian kuormittavia määriä. Kiitos 8 hyvistä vinkeistä. Ap
koukuttelu = kiukuttelu