Lompakkoloinen vai omillaan toimeentuleva nainen?
Oletko miehesi elätti, vai nainen joka ei ota sentin senttiä miehiltä vastaan. Itse olen jälkimmäinen, enkä usko myöskään NIIN SANOTTUUN herrasmiesmäiseen käytökseen. Mies maksaa ja nainen on jatkuvasti "jotakin" velkaa. Jos ei maksa rahassa niin miten sitten? Onko viisaammilla tietoa asiasta.
Kommentit (34)
Meillä on perhe, ja me jaetaan asiat. Lapset hoidetaan, töissä käy se ken ehtii tai kenelle se juuri silloin paremmin sopii. Rahat on yhteisiä, perheen hyväksi.
Olisi aika kummallinen ajatus olla vakavassa parisuhteessa jotenkin taloudellisesti erillisenä.
Meillä eletään perheenä, lapsia hoidetaan ja kotitöitä tehdään molemmat, molemmat käydään töissä nyt kun viimein pääsin töihin lasten syntymän jälkeen. Molempien rahat menee aina, eikä riitäkään.
Jos mies olisi sinkku, eli minua ei olisi, ei olisi miehellä perillisiäkään, poikia jotka ovat hänelle elämän tärkein asia, mies joutuisi itse pesemään pyykkinsä, käymään kaupassa, tekemään ruokaa ja muutenkin siivoamaan, ja tietysti vetämään käteen. Miksi ihmeessä parisuhteen hyötyjä ja haittoja pitää katsoa aina taloudellisesta näkökulmasta? Jos se rahanippu lämmittää yöllä sun vieressä niin on parempi pysyä kaikista ihmisistä erossa, varsinkaan lapsia ei missään nimessä kannata tehdä, ne vasta kalliiksi tulee.
Mun mielestä on naurettava ajatus että "ei ota mieheltä penniäkään" se on sama kun sanoisi että olen parisuhteessa mutta en ota yhtään kosketusta mieheltä, en yhtään kaunista sanaa, teen aina vain omat ruokani, pesen omat pyykkini, pyyhin omat pölyni, ostan omat kodinkoneeni ja huonekaluni... eihän se ole parisuhde, ei mikään suhde, jopa kaverit jakavat asioita keskenään, ihan vaan siitä ilosta kun toinen on kiva kaveri.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joskus toinen on lompakkoloinen ja koskus toinen. Elämä on pitkä ja yhdessä ollaan päätetty olla loppuun saakka. Minä olen hoitanut lapsia kotona muutamia vuosia ja silloin miehen tuloilla elettiin. Mies on ollut työttömänä ja silloin minun tuloilla pärjättiin. En ymmärrä tuollaista sun rahat mun rahat elämää siinä vaiheessa on yhdessä on päätetty elää ja lapsiakin on tehty. Miten sitä voi asioita mitata rahassa? Miten paljon arvoista oli ne vuodet jotka käytin lasten kotihoitoon? Vähän tuntuu että en olis ollut se loinen sitten loppujenlopuksi kuitenkaan.
On sillä merkitystä sellaiselle miehelle, jolla ei ole pienintäkään toivetta parisuhteesta. Koskaan.
En ymmärrä tätä kommenttia.
Mieheni on työtön eikä luultavasti tule yrityksistään huolimatta saamaan työpaikkaa koskapa eläkeikä jo häämöttää. Niinpä siis elämme minun palkallani. Emme asu Suomessa eikä täällä ole yhtä hyvää sosiaaliturvaa kuin Suomessa. Mieheni sai pientä päivärahaa vuoden, sen jälkeen ei mitään. Joten onko mieheni lompakkoloinen?
Onhan niitä ei-perheenäitejä ja muita jotka loisivat miesten lompakolla, teettävät myös kaikenlaista miesten kustannuksella. Mitä lie antavatkaan sitten vastapalvelukseksi...
Vierailija kirjoitti:
Itse miehenä, jos sukupuolellani on tässä mitään merkitystä, niin toivoisin jonkinlaista fifti-fifti toimintaa. - Jos kumppani tai kumppani ehdokas ei koskaan halua ottaa mitään vastaan vaan kokee, että jää jotain velkaa sen sijaan, että ajattelisi, että minä maksan sitten mahdollisesti ensikerralla tai jos toinen laskee jokaisen tarjoamisen sentilleen, niin voi olla, että menee "hieman" maku... Tietysti asia muuttuu toiseksi, jos toinen odottaisi, että minun "herrasmiehenä" pitäsi maksaa aina.
Joo, toisaalta nehän eivät välttämättä mene asioina tasan. Voi olla, että mies maksaa yleensä ravintolassa ja nainen taas ostelee miehelle kaikenlaisia muita juttuja, mutta tasapaino säilyy. Siis silloin kun ei ole vielä yhteistä taloutta vaan vasta tapaillaan. Perheenä sitten pitää huomioida tarkemmin kantokykyä. Ei voi olla niin, että pienempituloioselle jää 0 euroa omiin asioihin, kun puolet asunnosta, autosta ja ruuasta ja perustarvikkeista veikin kaiken.
Kenellä yleensä on yhteinen tili ja kuka sellaisesta edes hyötyy. Toki lapsiperheessä molemmat vanhemmat laittavat kortensa kekoon, mutta kenen nimissä se tili sitten on. Miehen? Tuloton nainen on tyhjän päällä ja loppujen lopuksi täysin turvaton.
Olen omillani toimeen tuleva, olen aina ollut. Jotenkin olen aina ajautunut yhteen persaukisten miesten kanssa jatkaa joutunut sitten elättämään heitä. Yksikin mies kinusi minulta "taskurahaa" Ranskan matkalleen ja suuttui kun en antanut. Mä olen myös aina joutunut maksamaan ravintolassa.
Olen kuitenkin hyvin perinteinen nainen. Uskon että nainen hoitaa kodin ja mies tekee työtä ja hoitaa elatuksen. Tiedän että tällainen ei kaikille naisille sovi, mutta minulle se sopisi.
Niinpä olenkin kärsinyt suuresti, kun kaikki miesystäväni ovat "pakottaneet" minun olemaan mies ja perheen pää. Lopulta minun puoleltani ovat kadonneet tunteet ja seksuaaliset halut. Olen tuntenut suurta surua siitä että en saa olla nainen. Olen tuntenut että en ole tarpeeksi hyvä, koska yksikään mies ei koe minua ritttävän arvokkaaksi, jotta haluaisi elättää minua.
Löydänköhän koskaan miestä, joka haluasi minusta huolehtia taloudellisesti? Tulen kyllä itsenäisesti toimeen ja en varmasti elatusta tarvitse. Mutta olisi ihanaa tuntea olevansa tärkeä ja rakastettu. Oikea NAINEN, jolla on naisen rooli perheessä, eikä mikään sukupuoleton miesnainen.
Jotenkin ei yhtään yllätä että naisvaltaisella palstalla tätä aloitusta ei hyvällä katsota ja tulee näitä "vaikka olen elätti niin näin on hyvä"-viestejä enemmän kuin mitä odottaisi miesvaltaisella palstalla asiasta tulevan :D
T.tyttö
Vierailija kirjoitti:
Kenellä yleensä on yhteinen tili ja kuka sellaisesta edes hyötyy. Toki lapsiperheessä molemmat vanhemmat laittavat kortensa kekoon, mutta kenen nimissä se tili sitten on. Miehen? Tuloton nainen on tyhjän päällä ja loppujen lopuksi täysin turvaton.
Niin. Mutta miten tämä liittyy loisimiseen?
Vierailija kirjoitti:
Kenellä yleensä on yhteinen tili ja kuka sellaisesta edes hyötyy. Toki lapsiperheessä molemmat vanhemmat laittavat kortensa kekoon, mutta kenen nimissä se tili sitten on. Miehen? Tuloton nainen on tyhjän päällä ja loppujen lopuksi täysin turvaton.
Meillä on yhteinen tili ja ihan molempien nimellä se on, eihän se muuten olisi yhteinen tili. Molemmilla siis tiliin yhtälainen käyttöoikeus, omat kortit (samaan tiliin siis) ja pankkitunnukset. Tälle tilille tulee molempien palkat ja lapsilisät ja muut tulot. Rahatilanteen mukaan sitten siirretään yhteiselle säästötilille aina välillä. Helpottaa arkea kun ei tarvi arpoa että kumman tilillä olikaan nyt rahaa ruokaan, eikä tule pientäkään kiusausta alkaa laskea että kumpi olisi nyt enemmän maksanut laskuja tai enemmän ostanut ruokaa eikä kummankaan tililtä pääse raha loppumaan niin että tarvitsisi siirtää toisen tililtä.
Tällaisessa tilissä ainoa huono puoli on jos toinen kuolee. Silloin yhteiset tilit jäädytetään pesänjakoon asti. Tämän vuoksi molemmilla on omat "varatilit" joissa on säästössä sen verran rahaa, että jos tällainen kuolemantapaus sattuisikin niin ei tarvi ihmetellä millä elää. Eikä me käyttötilillä nyt muutenkaan makuuteta mitään hirveitä rahasummia.
Vierailija kirjoitti:
Onhan niitä ei-perheenäitejä ja muita jotka loisivat miesten lompakolla, teettävät myös kaikenlaista miesten kustannuksella. Mitä lie antavatkaan sitten vastapalvelukseksi...
Onhan myös näitä muijia (valtaosa eläteistä) jotka itse enemmän niitä pentuja ja kotiäidiksi ryhtymistä haluavat ja sitten mies elättää koko rupusakin. Sitten sanotaan että työt menee puoliksi kun mies raataa töissä ja muija kotona.
Niin. Miehellä on kaikki syyt olla tähän tyytyväinen koska mieluumminhan hän päivän töissä viettää kuin omien lastensa kanssa kotona.. Hmm...
Sama meillä. Yhdessä ollaan perhe ja molempien mielestä perheessä kaikki rahat ja varat on yhteisiä. Yhteinen tilikin niin ei tarvi siirrellä rahaa eri tileille koko ajan sen mukaan kummalta puuttuu. Aika outo ajatus, että olisi vain kaksi vaihtoehtoa, lompakkoloinen ja sellainen joka ei ota vastaan puolisoltaan mitään.
Minä jaksan jo ihmetellä kauppalaskujen puolittamista ja laskujen jakamista, meni se sitten tulojen mukaan suhteessa tai puoliksi, saati sitten tällaista "kumpikaan ei saa vahingossakaan hyötyä kummastakaan mitään" mentaliteettia :D
Me ollaan elämänkumppaneita, rakastavaisia, äiti ja isä yhteisille lapsillemme ja aviomies ja vaimo. Ei meidän suhteessa ole tilaa laskea rahoja, kumpi tienasi/tuhlasi enemmän. Koko elämän kun on yhdessä niin kyllä ne ajan kanssa tasoittuu, ja jos ei tasoittuisikaan niin mitä sitten?