Lue keskustelun säännöt.
Muita joille synnytys oli oikeasti POSITIIVINEN kokemus?
03.03.2016 |
Sektio tai alatiesynnytys kumpi vaan.
Minä odotin alatiesynnytyksen olevan aivan kamalaa h*lvettiä ja yllätyin siitä miten helppo se oli?! Tiedän että kokemukset ovat todella yksilöllisiä ja kiinnostaakin nyt kuulla kokemuksia helpoista synnytyksistä. Olen tosiaan aika hoikka 170/52 ja oletin jotenkin, että minulla varmaan ahdas lantiokin kun ei tuota lantiota oikein ole, ja että sektioon varmaan lopulta joudutaan.
Synnytyksen alku meni ihan hyvin, supistukset tuntui rajuilta poltoilta muttei todellakaan vielä mitään siihen nähden mitä olin ajatellut, sitten sain epiduraalin, joka toimi aivan äärettömän hyvin! Kaikki kivut katosivat, ei mennyt kovinkaan kauaa kun alkoi tuntua siltä että tulee aivan valtava p*ska, eli varmaan ponnistuksen tarve (?), mutta ajattelin kokoajan ettei ponnistusvaihe voi mitenkään vielä alkaa kun tähän asti ollut niin iisiä. Kokoajan odotin niitä kovia suppareita ja sitä miten epiduraalia tarvisi uuden annoksen, mutta eipä niitä sitten koskaan tullutkaan.. yhtäkkiä kätilö totesi ''oletkin näköjään jo aivan auki'' ja minä mietin että mitä hittoa. Sitten tuli ponnistusvaihe, joka oli lähinnä vain todella epämukavan ja kamalan tuntuista, muttei sekään MITÄÄN siihen verrattuna mitä odotin. Kyseessä tosiaan esikoinen ja synnytyksen kokonaiskesto n. 10h. Olin oikeasti aivan älyttömän yllättynyt siitä, miten helposti kaikki kävi. Ajattelin aina ettei helppokaan synnytys tarkoita noin helppoa synnytystä :D
Olin tällöin 24v. Enempää lapsia ei ole eli vain tämä yksi kokemus. :)
Kommentit (22)
Itse synnytin ilman epiduraalia ja tosi positiivinen fiilis jäi. Seuraavan lapsen synnytyksessä suurin pelko on, että en jostain syystä pääse alateitse synnyttämään :) mielestäni esim. hammassärky on synnytyskipuja pahempaa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olin kuullut pelkkiä kauhutarinoita synnytyksestä, etenkin juuri alatiesynnytyksestä. Olin vasta 22v kun esikoisen sain, ja olin aivan järkyttävän synnytyspelkoinen. Raskauden alusta lähtien kärsin jo ajoittaisesta unettomuudesta ja näin painajaisia synnytyksestä, ramppasin pelkopolillakin useita kertoja ja sektiotakin jo ehdoteltiin. Ongelma vaan oli se, että näin aktiivisena juoksijana pelkäsin, että sektion jäljiltä olisin pitkään ''sänkypotilas''haavani kanssa.
Noh, sitten kun se h-hetki koitti, niin kyllähän se sattui mutta kätilöt olivat aivan ihania!!! Siis niin ihania, että heitettiin siinä synnytyksen ohessa läppääkin ihan oikeasti. Hengittelin ilokaasua ja naureskelin samaan aikaan, se oli oikeasti aika huvittavaa. Sitten pian sitä jo ponnisteltiin ja vauva oli maailmassa. Esikoisen synnytys vain 8h ja vieläpä rv 40+0, eli aikalailla ''oppikirjan mukaan'' meni kaikki. Jotenkin kokemuksena oli aivan ihana, siis niin positiivinen! Kiitokset ihanalle miehelleni, kätilöille sekä nopeasti tulevalle lapselleni.. ;)
Mun toinen synnytys oli ihana kokemus. Tavallaan toivuin sen vuoksi ekan synnytyksen traumoista.
Oli positiivisia kokemuksia. Ensimmäinen oli keskimääräisen kivulias, mutta rasittavan pitkä, kun kesti toista vuorokautta. Oloni oli turvaton. Valitin jälkikäteen hoitovirheistä ja kävin pelkopolilla siksi, että henkilökunta ottaisi jotain opikseen ja seuraava synnytys olisi parempi, tarkemmin seurattu, vaikka olisi taas pitkäkin. Toinen oli kuitenkin vain 8 tunnin rutistus ja oli varmasti hetkellisesti se kaikista karsein. Tahdoin sen ilman kivunlievitystä. Siitä kuitenkin toivuin samatien, joten se oli hyvin positiivista, vauva-aika helppo jne. Kolmas oli fiilistelyä. Helppoa ja nopeaa kivunlievityksen kanssa. Ajattelin, että en tarvitse kirkkaampaa kruunua kipujen kestämisestä, joten pyysin ja sain heti puudutusta.
Minulla myös oli helppo ensisynnytys. Kyllähän se sattui enemmän kuin mikään, mitä olin aiemmin kokenut, mutta sietämätöntä kipua ei ollut kuin ehkä kahden tunnin ajan ja supistusten välissähän sai aina levätä. Pariin viimeiseen tuntiin asti supistukset tuntuivat lähinnä voimakkailta kuukautiskivuilta. Synnytys myös eteni nopeasti, kokonaiskestoksi tuli 6 tuntia. Ponnistusvaihe tuntui epämiellyttävältä mutta ei kivuliaalta ja oli ohi 15 minuutissa. Olin varautunut paljon pahempaan. Etukäteen pelkäsin muun muassa repeämistä ja tikkien laittamista, mitä en lopulta edes tuntenut. Samoin luulin, että olisin ollut jälkikäteen aivan nääntynyt, mutta oloni olikin aivan normaali. En tuntenut itseäni mitenkään väsyneeksi henkisesti tai fyysisesti ja muun muassa nousin itse sängystä ja kävelin suihkuun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tottakai jokainen synnytys on ollut kokonaisuutena erittäin positiivinen kokemus. Olen saanut kolme mahtavaa lasta, jotka tuottavat minulle iloa ja onnea joka päivä. Raskaana oleminen, synnyttäminen on ollut peanuts siihen verrattuna.
Esikoisen synnytys oli aivan karmea, mikään ei oikeastaan mennyt niinkuin pitäisi. Kaikki kuitenkin päättyi hyvin ja mitään traumoja ei jäänyt.
Kuopusta odottaessa alkoi kyllä pelottamaan ja paljon.... mutta... se synnytys oli kaikkea muuta kuin esikoisen synnytys!!! Siis kaikki meni aivan mahtavasti ja puudutuksetkin toimi, hammaslääkärissäkin on pahempaa! Myös kierukan asennus oli paljon pahempaa kuin tämä kuopuksen synnytys. Olin aivan ällikällä päähän lyöty ja ihmettelin, että ihanko tosiaan äsken pusersin lapsen sisältäni. Fiilis oli kokoajan hyvä!
Kyllä vaan voi synnytykset olla todella erilaisia... sitä toivoisi tuollaista helppoa synnytystä jokaiselle :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No kyllä kai se onnistuneen epiduraalin kanssa on ok. Kun ilman sitä ja huonosti onnistuneen epiduraalin kanssa kivut ja ponnistaminen on itse saatanasta.
Itselläni on kolme alatiesynnytystä takana. Ilman kipulääkkeitä menty koska niitä ei ole yksinkertaisesti ehditty antaa. Sinällään jäänyt ihan positiiviset fiilikset, vaikka synnytykset luonnollisesti ovat sattuneet aivan helvetillisesti. Negatiiviset kokemukset ovat jääneet lähinnä muutamista tapahtumista ja jutuista. Esimerkiksi kuopuksen kohdalla jäi tosi huonot fiilikset siitä, että sali oli täynnä porukkaa. Alunperin oli vain kätilö ja opiskelija, yhtäkkiä jalkopäässä (ponnistusvaiheessa) oli kyyläämässä viisi ihmistä (plus yksi tietokoneella). Sen lisäksi kuopus jäi jumiin ensin leuasta ja sitten hartioista joten kolme ihmistä kiskoi häntä ulos. Tie vei samantien teholle koska oli päästänyt ns. hätäkakat tuossa vaiheessa ja ulostetta oli mennyt hengitysteihin ja vatsalaukkuun. Tuossa tapauksessa huoli vauvasta himmensi iloa sinällään hyvin menneestä synnytyksestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itse synnytin ilman epiduraalia ja tosi positiivinen fiilis jäi. Seuraavan lapsen synnytyksessä suurin pelko on, että en jostain syystä pääse alateitse synnyttämään :) mielestäni esim. hammassärky on synnytyskipuja pahempaa
Minustakin hammassärky on pahempaa. Mutta en tiedä johtuuko se siitä, että hermosärky tuntuu minulla erityisen kovasti vai siitä, että epiduraali tosiaan vie kivut pois. Menisin mieluummin synnyttämään, kuin paikkauttamaan hampaani.
Sulla oli selvästi epiduraali vielä päällä viemässä kipua. Minulla synnytys pitkittyi varhaisesta aamusta myöhään iltaan, joten 1,5 tuntia lopusta järkyt kivut iski täysillä puudutuksen lakattua ja epiduraalia ei enää saanut lisää. Tunsin siis myös, kun väliliha leikattiin saksilla ihan kunnolla auki, ei kiva tunne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toisen lapsen synnytys. Oli elektiivinen sektio, ja puudutuskin lakkasi toimimasta kesken kaiken, eikä enää palannut. Kaikesta huolimatta oli hyvin positiivinen kokemus.
Ensimmäinen synnytys oli niin karmaisevaa ja niin kivuliasta kolmen vuorokauden käynnistyksineen ja kiirellisine sektioineen, etten olisi kestänyt sitä enää. Kirjaimellisesti minulta olisi saanut irrottaa raajan, enkä olisi huomannut siltä kivulta. Supistukset olivat kovia ja kestivät yli 10min, 30sek tauolla ja taas uusiksi. Kiirellinen sektio oli helpotus.
Toisen lapsen synnytys paikkasi minullakin paljon niitä psyykkisiä traumoja, joita ensimmäisessä oli tullut. Tuohon toiseen synnytykseen lähtisin vaikka heti uudestaan.
Vähän harmittaa, ettei itsellä se luomusynnytys onnistunut, mutta tuo elektiivinen sektio oli kohdallani ihana kokemus.
Mun synnytys oli väsyttävän pitkä ja suhteellisen kivulias, mutta silti jotenkin tosi positiivinen kokemus! Kyllä siinä hetkessä oli paljon nauruakin ja on se kyllä elämäni yksi unohtumattomimpia kokemuksia. Itse aina ajatellut etten varmasti synnytä alakautta, mutta hienostihan se meni. :)
Kuopuksen kanssa sitten oli pakko tehdä sektio, mutta sekin meni hienosti. Haavan kanssa pärjäsi hyvin eikä ilmennyt jälkeenpäin mitään ongelmia.
Olen siis kokenut molemmat synnytystavat ja molemmat myöskin ihan yhtä hyviä (näin oman kokemuksen perusteella). Toki tiedostan sen, että toisella taas voi alatiesynnytys tai sektio olla elämän kamalimpia kokemuksia...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No kyllä kai se onnistuneen epiduraalin kanssa on ok. Kun ilman sitä ja huonosti onnistuneen epiduraalin kanssa kivut ja ponnistaminen on itse saatanasta.
Miksi taas pitää tulla latistamaan? Minähän sanoin aloituksessa, että synnytykset ovat YKSILÖLLISIÄ, ja tottakai tiedän, että onnistunut synnytykseni johtui pitkälti onnistuneesta epiduraalista?! Tiedän oikein hyvin, että synnytys voi olla sieltä ''itse saatanasta'' ja siksi onkin todella mukavaa kuulla onnistuneita kokemuksia.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No kyllä kai se onnistuneen epiduraalin kanssa on ok. Kun ilman sitä ja huonosti onnistuneen epiduraalin kanssa kivut ja ponnistaminen on itse saatanasta.
Miksi taas pitää tulla latistamaan? Minähän sanoin aloituksessa, että synnytykset ovat YKSILÖLLISIÄ, ja tottakai tiedän, että onnistunut synnytykseni johtui pitkälti onnistuneesta epiduraalista?! Tiedän oikein hyvin, että synnytys voi olla sieltä ''itse saatanasta'' ja siksi onkin todella mukavaa kuulla onnistuneita kokemuksia.
Ap
Minustakin tällainen positiivisempi ketju on ihan kivaa vaihtelua.
t. tuo jolla sektiosta loppui puudute mutta oli positiivinen kokemus kuitenkin
Kipulääke ehditään yleensä antaa, vaikka sanoisivatkin, että ei ehdi tai että siitä ei ole hyötyä. Ainoastaan jos anestesia ääkäri on varattuna, voi ehtiä synnyttämään ilman. Pelkopolilla käytyäni selvisi, että kipulääkityksen voi antaa milloin vain, eikä se ole oikea aito este, että vauva on jo melkein ulkona. Vaatikaa! Tavalliselle synnyttäjälle mielestäni jopa valehdellaan kipulääkityksestä! Ekassa synnytyksessäni väittivät kauan, että ei voida antaa ja ei voida antaa ja ei….
Kaksi neljästä lapsesta ilman kivunlievitystä synnyttänyt ja viimeiseen otin selkärankapuudutteen,virhe!Niin äiti kuin lapsikin aivan pökeryksissä kun puukkasin kuin viimeistä päivää kun tuntoa ei ollut.aina synnytys ihanaa,saa maailman parhaan palkinnon ja kipu unohtuu hetkessä!
Vierailija kirjoitti:
Kaksi neljästä lapsesta ilman kivunlievitystä synnyttänyt ja viimeiseen otin selkärankapuudutteen,virhe!Niin äiti kuin lapsikin aivan pökeryksissä kun puukkasin kuin viimeistä päivää kun tuntoa ei ollut.aina synnytys ihanaa,saa maailman parhaan palkinnon ja kipu unohtuu hetkessä!
Miten kumpikaan menee epiduraalista pöllyyn? Ei kipu unohtunut hetkessä, lantio meni murskaksi. Sektioon päädyttiin kuitenkin. Usein äidillä on tuntemus omasta kehostaan, jota tulisi lääkäreidenkin kunnioittaa. Helpommalla olisi päästy, jos olisin heti saanut sen sektion, jota pyysin useaan kertaan raskauden aikana.
Vaatikaa sitä kivunlievitystä hyvät ihmiset! Ja jos sitä ei anneta niin ei muuta kun valitusta menemään! Jokaisella on oikeus kivunlievitykseen. Minä itse halusin synnyttää luomuna mutta kätilöt PAKOTTIVAT ottamaan kivunlievityksen :'D sama kokemus monella tuttavalla.
Keskimmäisen lapseni synnytys oli, kirjaimellisesti. Sain hormonipäissäni jonkun ihan hullun naurukohtauksen ja vauva syntyi mun vatsan hytkyessä, kun nauroin niin että vedet tuli silmistä. Voiko synnytys tuosta enää positiivisemmaksi mennä? 😁