Muita joille synnytys oli oikeasti POSITIIVINEN kokemus?
Sektio tai alatiesynnytys kumpi vaan.
Minä odotin alatiesynnytyksen olevan aivan kamalaa h*lvettiä ja yllätyin siitä miten helppo se oli?! Tiedän että kokemukset ovat todella yksilöllisiä ja kiinnostaakin nyt kuulla kokemuksia helpoista synnytyksistä. Olen tosiaan aika hoikka 170/52 ja oletin jotenkin, että minulla varmaan ahdas lantiokin kun ei tuota lantiota oikein ole, ja että sektioon varmaan lopulta joudutaan.
Synnytyksen alku meni ihan hyvin, supistukset tuntui rajuilta poltoilta muttei todellakaan vielä mitään siihen nähden mitä olin ajatellut, sitten sain epiduraalin, joka toimi aivan äärettömän hyvin! Kaikki kivut katosivat, ei mennyt kovinkaan kauaa kun alkoi tuntua siltä että tulee aivan valtava p*ska, eli varmaan ponnistuksen tarve (?), mutta ajattelin kokoajan ettei ponnistusvaihe voi mitenkään vielä alkaa kun tähän asti ollut niin iisiä. Kokoajan odotin niitä kovia suppareita ja sitä miten epiduraalia tarvisi uuden annoksen, mutta eipä niitä sitten koskaan tullutkaan.. yhtäkkiä kätilö totesi ''oletkin näköjään jo aivan auki'' ja minä mietin että mitä hittoa. Sitten tuli ponnistusvaihe, joka oli lähinnä vain todella epämukavan ja kamalan tuntuista, muttei sekään MITÄÄN siihen verrattuna mitä odotin. Kyseessä tosiaan esikoinen ja synnytyksen kokonaiskesto n. 10h. Olin oikeasti aivan älyttömän yllättynyt siitä, miten helposti kaikki kävi. Ajattelin aina ettei helppokaan synnytys tarkoita noin helppoa synnytystä :D
Olin tällöin 24v. Enempää lapsia ei ole eli vain tämä yksi kokemus. :)
Kommentit (22)
Ensimmäisellä kerralla sektioon joutuminen oli pettymys. Toisella kerralla toivoin itse saavani synnyttää lapseni. Toive toteutui, ja alatiesynnytys meni hienosti, kokemus oli todella positiivinen ja oikeasti korjaava tapahtuma. Minulla vaikutti ihan valtavasti itsetuntooni naisena se, että sain synnyttää normaalisti.
Ihanan positiivinen ketju (ainakin suurimmaksi osin). Antaa uskoa, että tulen pärjäämään omassa synnytyksessä sitten kesällä :)
Kiitos!
T. RV 23