Äitimyyttijuttu Hesarissa - miksi miehet pillastuvat?

Höpöhöpö, teit väkisin vastakkainasettelun.

Vierailija kirjoitti:

Höpöhöpö, teit väkisin vastakkainasettelun.

Kävitkö lukemassa niitä kommentteja? Aivan raivopäisiä.

Helsingin Sanomissa on kommentoimassa oikeastaan pelkästään raivopäisiä miesasiamiehiä, jotka ovat vilauksessa paikalla huutamassa, jos otsikossa on sana "nainen". Siis joka ikisessä artikkelissa. En ymmärrä, miksi noita kommentteja ei poisteta sieltä. Lopetin siellä keskustelupalstalla kirjoittelun tuon takia. Helsingin Sanomista on kyllä hyvää vauhtia tulossa roskalehti. Ja kun parempaakaan ei ole, taitavat sanomalehdet hiljalleen hävitä. Sekä nettilehdet että paperiset. Tai ainakin uskottavuus häviää.

No tuokin kirjoitus taas osoitti, että ihan kaikkien ei pitäisi lisääntyä. Melkoista peen-jauhantaa koko tarina. Täälläkin aina naurekellaan, kun miehet eivät tajua mitä vauva-aika käytännössä tarkoitta, mutta nythän löytyi äiti joka on yhtä kuutamolla. Pienten lasten kanssa ei välttämättä pysty lukemaan kirjaa yhtäsoittoa kovinkaan pitkään.

Itse missasin ilmeisesti tuon kirjoituksen pointin. Äiti ei jaksa lapsiaa ja isän pitää tehdä vapaa-aikaa äidille mahdollisimman paljon? Ok.

En ole nähnyt näitä miesten kommentteja, mutta jutusta tuli kyllä mieleen, että tämä kirjailija siis a) haluaa joskus olla yksin ja b) kokee rasittavana sen, että lapset vaativat häneltä asioita ja näistä hän siis on päätellyt, että on introvertti, jonka on saatava myös pikkulapsista yksin vastuussa ollessaan esim. lukea kirjaa. Muuten hän ei kestä, koska persoonallisuus. Eeh...varmasti 99% vanhemmista (ei pelkästään ne introvertit) haluaa joskus vapaata lapsistaan, mutta jos on pikkulapsia niin ei sitä voi olla koko ajan tai edes joka päivä. Ja kyllä niiden lasten kanssa on oltava vuorovaikutuksessa joka päivä, ja riidat selviteltävä, eikä voi vedota siihen, ettei vain pysty. Muuten ei ole riittävän hyvä vanhempi.

Musta se nainen oli jotenkin ihan syvältä. Höselsi jostain äitimyyteistä. Haloo! En tunne yhtään äitiä, joka ei haluaisi istua rauhassa kirjaa lukien tai ystävien kanssa rauhassa kahvilassa. Lähes jokainen tuntemani äiti on sanonut, että on välillä ihana päästä lapsistaan eroon. Lähes kaikki ovat sanoneet, että töihin on pakko päästä, kun ei jaksa olla kotona.

Joten miten tuo hesarin tyyppi erosi muista äideistä? Ikävä silläkin tuli kun oli erossa. Lapsiaan sekin halusi halata. Mun mielestä se on vaan helvetin laiska, ja sille on osunut työteliäs mies, joka tykkää tehdä hommia kotona. Ärsyttää vaan, kun se keskii itselleen jonkun semi-diagnoosin. Melko itsekäs ja laiska. En viittis minkään sairauden verholla kuormittaa puolisoa liikaa. 

Ap n pointti (ja myös tämän kirjailija) on juuri se, että jos isä olisi kirjoittanut tuon tekstin omasta introverttiysisyydestä, ei se olisi saanut ketään pillastumaan. Äiti ei koskaan saa olla sellainen, kuin useimmat itsekkäät, omaa aikaa ottavat miehet. Tai jos on, niin ei ole hyvä ihminen, eikä äiti.

Vierailija kirjoitti:

En ole nähnyt näitä miesten kommentteja, mutta jutusta tuli kyllä mieleen, että tämä kirjailija siis a) haluaa joskus olla yksin ja b) kokee rasittavana sen, että lapset vaativat häneltä asioita ja näistä hän siis on päätellyt, että on introvertti, jonka on saatava myös pikkulapsista yksin vastuussa ollessaan esim. lukea kirjaa. Muuten hän ei kestä, koska persoonallisuus. Eeh...varmasti 99% vanhemmista (ei pelkästään ne introvertit) haluaa joskus vapaata lapsistaan, mutta jos on pikkulapsia niin ei sitä voi olla koko ajan tai edes joka päivä. Ja kyllä niiden lasten kanssa on oltava vuorovaikutuksessa joka päivä, ja riidat selviteltävä, eikä voi vedota siihen, ettei vain pysty. Muuten ei ole riittävän hyvä vanhempi.

Ne lapset ovat jo 6 ja 9-vuotiaita.

Vierailija kirjoitti:

Musta se nainen oli jotenkin ihan syvältä. Höselsi jostain äitimyyteistä. Haloo! En tunne yhtään äitiä, joka ei haluaisi istua rauhassa kirjaa lukien tai ystävien kanssa rauhassa kahvilassa. Lähes jokainen tuntemani äiti on sanonut, että on välillä ihana päästä lapsistaan eroon. Lähes kaikki ovat sanoneet, että töihin on pakko päästä, kun ei jaksa olla kotona.

Joten miten tuo hesarin tyyppi erosi muista äideistä? Ikävä silläkin tuli kun oli erossa. Lapsiaan sekin halusi halata. Mun mielestä se on vaan helvetin laiska, ja sille on osunut työteliäs mies, joka tykkää tehdä hommia kotona. Ärsyttää vaan, kun se keskii itselleen jonkun semi-diagnoosin. Melko itsekäs ja laiska. En viittis minkään sairauden verholla kuormittaa puolisoa liikaa. 

Introvertti persoonallisuus ei ole minkään sortin sairaus.

Vierailija kirjoitti:

Musta se nainen oli jotenkin ihan syvältä. Höselsi jostain äitimyyteistä. Haloo! En tunne yhtään äitiä, joka ei haluaisi istua rauhassa kirjaa lukien tai ystävien kanssa rauhassa kahvilassa. Lähes jokainen tuntemani äiti on sanonut, että on välillä ihana päästä lapsistaan eroon. Lähes kaikki ovat sanoneet, että töihin on pakko päästä, kun ei jaksa olla kotona.

Joten miten tuo hesarin tyyppi erosi muista äideistä? Ikävä silläkin tuli kun oli erossa. Lapsiaan sekin halusi halata. Mun mielestä se on vaan helvetin laiska, ja sille on osunut työteliäs mies, joka tykkää tehdä hommia kotona. Ärsyttää vaan, kun se keskii itselleen jonkun semi-diagnoosin. Melko itsekäs ja laiska. En viittis minkään sairauden verholla kuormittaa puolisoa liikaa. 

Emme me vakavasti masentuneet äiditkään "viittis minkään sairauden verholla kuormittaa puolisoa liikaa", mutta kun vaihtoehtoja ei yksinkertaisesti ole. Synnytyksenjälkeinen masennus iski ilman minkäänlaista ennakkoilmoitusta, entisestä optimistisesta, energisestä ihmisestä ei ole enää kuin kuori jäljellä. Terapiassa, neljännet lääkkeet menossa. Mies joutuu käytännössä yksin hoitamaan kaksi pientä lasta 24/7. Se on kiva se, jos on viitsimisestä kiinni. Kaikilla ei ole.

//kantaaottamatta kyseisen artikkelin henkilöön, ainoastaan lainaamani henkilön lauseeseen.

Vierailija kirjoitti:

Ap n pointti (ja myös tämän kirjailija) on juuri se, että jos isä olisi kirjoittanut tuon tekstin omasta introverttiysisyydestä, ei se olisi saanut ketään pillastumaan. Äiti ei koskaan saa olla sellainen, kuin useimmat itsekkäät, omaa aikaa ottavat miehet. Tai jos on, niin ei ole hyvä ihminen, eikä äiti.

Jos ja jos ja jos. Jossittelija-Onerva.

Vierailija kirjoitti:

Ap n pointti (ja myös tämän kirjailija) on juuri se, että jos isä olisi kirjoittanut tuon tekstin omasta introverttiysisyydestä, ei se olisi saanut ketään pillastumaan. Äiti ei koskaan saa olla sellainen, kuin useimmat itsekkäät, omaa aikaa ottavat miehet. Tai jos on, niin ei ole hyvä ihminen, eikä äiti.

Psykologisesti äidin ja isän rooli ja merkitys lapsen elämän kannalta ovat keskenään hyvin erilaisia. Siksi äidin itsekkyys vaikuttaa lapseen eri tavalla. Se on huomattavasti paljon vahingollisempaa lapsen kehityksen kannalta.

Introverttinaiset yleensäkin herättävät suunnatonta raivoa tietyntyyppisissä miehissä. Johtuisiko siitä, että heidän itsetunnolleen käy se, että nainen ei ole eikä haluakaan olla koko aikaa saatavilla vaan tarvitsee myös omaa aikaa ja omia juttujaan voidakseen hyvin. Usein vanhemmat "Havukka-ahon ajattelija" -tyyppiset miehet ovat heitä, jotka ymmärtävät introverttiyttä ja sitä, että siinä ei ole kyse "epänaisellisuudesta" vaan puhtaasti persoonallisuuteen liittyvästä yksityiskohdasta. Lisäksi lasten kasvattaminen täyspäiväisesti on ekstrovertillekin haastavaa hommaa, sukupuolesta riippumatta.

Huomaa hyvin kuinka jotkut täällä valehtelevat ja vääristelevät. Kävittekö edes lukemassa niitä kommentteja, minäpä kävin ja sain ihan eri kuvan hs keskustelusta. Oli pohdintaa puolesta ja vastaan, hyvinkin ymmärtäväisiä kommentteja, mitään räyhäämistä en havainnut ja kommenttejakin oli vain 38.

Tyypillinen av avaus jossa avaaja kertoo lähinnä omista ennakkoluuloistaan eikä todellisuus vastaa hänen kertomisiaan. Aloituksen ainoa tarkoitus on ilmeisesti saada taas joku riita miesten ja naisten välille.

Ai niin kuinka tiedät mikä sukupuoli on jollain nimimerkillä, saati että hän olisi miesasiamies, et tiedäkkään, I rest my case.

-nainen

No johtuisiko siitä, että useimpia miehiä syyllistetään jatkuvasti noista samoista asioista ja useimmiten lähipiirin naisten toimesta? Ja kyllähän isiä pidetään yleisesti toisen luokan vanhempina, kun he ovat perinteisesti vastanneet enemmän tienaamisesta ja vähemmän lasten ja kodin hoidosta.

Nyt sitten introvertti-äiti esitetään äitimyytin suuren uhrina. Jos hän olisi mies, niin hän olisi vain jälleen yksi osoitus siitä miten huonosti miehet sitoutuvat lapsiin ja perheeseen, kun oma aika ja harrastukset ovat liian tärkeitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap n pointti (ja myös tämän kirjailija) on juuri se, että jos isä olisi kirjoittanut tuon tekstin omasta introverttiysisyydestä, ei se olisi saanut ketään pillastumaan. Äiti ei koskaan saa olla sellainen, kuin useimmat itsekkäät, omaa aikaa ottavat miehet. Tai jos on, niin ei ole hyvä ihminen, eikä äiti.

Psykologisesti äidin ja isän rooli ja merkitys lapsen elämän kannalta ovat keskenään hyvin erilaisia. Siksi äidin itsekkyys vaikuttaa lapseen eri tavalla. Se on huomattavasti paljon vahingollisempaa lapsen kehityksen kannalta.

Jos kerran näin on, niin miksei sitten äideille korvata paremmin kotonaoloa lapsen kanssa? Miksi isien sitten pitäisi olla samalla lähtöviivalla huoltajuustaistelussa?

Lukekaa edes ne kommentit ennenkuin taas aloitatre sen miesten haukkumisen, ei ollut räyhäämistä, ei edes paljon kommentteja, miesasiamiehistä puhumattakaan ja kommentit jakautuivat aika hyvin puolesta ja vastaan, joukossa paljon ymmärtäväisiä ihmisiä, myös miehiä.

Älkää uskoko tähän avaukseen, avaaja valehtelee teille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Musta se nainen oli jotenkin ihan syvältä. Höselsi jostain äitimyyteistä. Haloo! En tunne yhtään äitiä, joka ei haluaisi istua rauhassa kirjaa lukien tai ystävien kanssa rauhassa kahvilassa. Lähes jokainen tuntemani äiti on sanonut, että on välillä ihana päästä lapsistaan eroon. Lähes kaikki ovat sanoneet, että töihin on pakko päästä, kun ei jaksa olla kotona.

Joten miten tuo hesarin tyyppi erosi muista äideistä? Ikävä silläkin tuli kun oli erossa. Lapsiaan sekin halusi halata. Mun mielestä se on vaan helvetin laiska, ja sille on osunut työteliäs mies, joka tykkää tehdä hommia kotona. Ärsyttää vaan, kun se keskii itselleen jonkun semi-diagnoosin. Melko itsekäs ja laiska. En viittis minkään sairauden verholla kuormittaa puolisoa liikaa. 

Emme me vakavasti masentuneet äiditkään "viittis minkään sairauden verholla kuormittaa puolisoa liikaa", mutta kun vaihtoehtoja ei yksinkertaisesti ole. Synnytyksenjälkeinen masennus iski ilman minkäänlaista ennakkoilmoitusta, entisestä optimistisesta, energisestä ihmisestä ei ole enää kuin kuori jäljellä. Terapiassa, neljännet lääkkeet menossa. Mies joutuu käytännössä yksin hoitamaan kaksi pientä lasta 24/7. Se on kiva se, jos on viitsimisestä kiinni. Kaikilla ei ole.

//kantaaottamatta kyseisen artikkelin henkilöön, ainoastaan lainaamani henkilön lauseeseen.

Hei apua oma tyhmyys!

Kirjoitin siis tuon lauseen "viittis minkään...". En siis missään nimessä tarkoittanut sillä sitä masennusta! Olen siitä oikeasti pahoillani !! Se kohta hesarin jutusta meni ns. ohi. Semi-diagnoosilla tarkoitin sitä introvertin vetämistä kehiin ikään kuin se olisi joku diagnoosi, jonka varjolla voi tehdä mitä huvittaa. Mun pointi oli se, että riippumatta millaisia luonteenpiirteitä meillä on, niin perusihminen selviää niiden kanssa ja kantaa itsestään vastuun niin, että ei kuormita muita ihmisiä tarpeettomasti "luonteellaan". Minäkin olen ajoittain pahansisuinen. Pitääkö sen vuoksi mieheni hyväksyä se, vai pitääkö minun miettiä, miten kohtelen muita. 

Jos kerran näin on, niin miksei sitten äideille korvata paremmin kotonaoloa lapsen kanssa? Miksi isien sitten pitäisi olla samalla lähtöviivalla huoltajuustaistelussa?

Siksi koska suurinosa feministeistä ajaa tasa-arvoa. :D

Vierailija kirjoitti:

Jos kerran näin on, niin miksei sitten äideille korvata paremmin kotonaoloa lapsen kanssa? Miksi isien sitten pitäisi olla samalla lähtöviivalla huoltajuustaistelussa?

Siksi koska suurinosa feministeistä ajaa tasa-arvoa. :D

Niin minäkin. Koska uskon, että kumpikin vanhempi voi olla lapsille yhtä tärkeä.